Heipsankeikkaa,
ei tarvinnut olla kuin päivä muissa maisemissa,
niin jo vain alkoi illalla kotiin tullessa kippokupposet vaihtamaan paikkaa.
Joskus teen tätä jopa joka päivä. Luulen, että on periytyvää sorttia.
Halpaa hupia joka tapauksessa.
Tai no, ei välttämättä.
Nyt se nimittäin iski, jotain kultaa tai kuparia! Nyt heti!
Senhän ei pitänyt kolahtaa minuun millään tavalla, mutta toisin tais käydä.
Käänsin jokaisen kaapin ympäri, enkä löytänyt mitään.
Paitsi kultaista kontaktimuovia, hmmm.
Vaikka kesä on vielä ihan kesken, niin on jo kutkuttavaa fiilistellä pimeneviä ja viileneviä iltoja, syksyn tuntua!
Huomenna sitten arvotaan!
Onnetar vain puuttuu :)..
Siihen saakka moi!
Sellainen messinkinen nappula tuohon mustan kaveriksi, melkein kullanhohtoa? ;)
VastaaPoistaTuo koira on alkanut mua vainoamaan. Ennen en tykännyt noista ollenkaan, nyt olen pari viikkoa katsellut sillä silmällä. Sun kuvien myötä iski jo melkein pakko...
Moikka Petra, messinkinen nappula onkin ollut mielessä! Viime syksyn keräilin näitä mustia ja valkoisia aika sarjan tähtäimenä joulukattaus. Ja nyt oon miettinyt, että tuliskohan meidän nappulaperheeseen tulevaksi jouluksi pari messinkistä perheenlisää :).
PoistaTuon koirakortin olen hommannut lastenhuoneeseen, mutta sain sen nyt sieltä lainaan olkkariin ;).
Mulla on ihan sama juttu noiden koirien kanssa. Ennen ne jopa pelotti mutta nyt... ja miten söpö rusettikin sillä on!
VastaaPoistaPimenevät illat kynttilöineen on niin ihania!
Minä en itse asiassa ole itse mikään suuri koira ihminen, mutta nää kortit on musta niin kummallisen hauskoja, että en voinut vastustaa kiusausta. Kahden tyttölapsen äitinä meille kotiutui rusettipää. Mietin kyllä sitä kauluspaitaista silmälasipäätäkin :).
PoistaNiin onkin, ihanan raikas sää myös lenkkeillä!
Täälläkin on jo fiilistelty kynttilöitä muutamana iltana. :)
VastaaPoistaAjattelinkin, etten ole varmasti ainoa, muitakin kynttilähöperöitä siellä linjoilla varmasti on :)!
Poista