18.5.2013

PUUHAPÖYDÄLLÄ (JA SEN ALLA)



Moi! 

Muistanette ehkä vielä, kun lupailin kuvia liitutaulumaalin lopputulemasta.
No nyt sitten vihdoin on "muutama" kuva teillekin näytettäväksi!
Maalauksen kohteena oli tyttöjen leikkihuone, josta lähti suuri osa tavaroista leikkimökkiin kesäksi.
Meillä Linda on jo kova puuhailemaan isompien tyttöjen juttuja, kuten Lego friendsejä, hamahelmiä,
askartelu- ja piirustusjuttuja, tarrakirjoja ym.
Tähän saakka olemme touhuilleet keittiönpöydän ääressä,
mutta hiukan on aina harmittanut, kun pöytä on täynnä kaikenlaista sälpettä tai
kun juuri hartaasti kootut legorakennelmat joutuu purkamaan tai laittamaan piiloon,
jotta pöydän ääressä mahtuisi ruokailemaan.
Nyt kun leikkihuone tyhjeni, mulla juolahti mieleen kantaa sinne varastosta oma 
vanha luokioaikojen koulupöytä Lindalle puuhastelupöydäksi.
Ja seuraava ajatus olikin sitten liitutaulu, jota vasten valkoinen pöytä saisi vähän särmää.
Aiemmin seinällä oli kaksi tauluhyllyä vierekkäin, mikä korosti seinään pituutta entisestään.
Nyt liitutaulu rikkoo kivasti tuon vaikutelman. Puuhailuille saatiin oma kuutionsa seinältä.
Samoin musta tuo kivaa kontrastia vastapäisellä seinällä olevalle Sandbergin Hampus-tapetille
(joka näkyy täällä). Tuolta tapettiseinältä lyhentelin liitutauluun viirit ja mietin vielä kiinnittäisimmekö tauluhyllyt 
tapettiseinälle vai liitutaulun oikealle puolelle allekkain.
 Hyllyjen paikkaa mietinkin ihan erityisen tarkkaan,
koska liitutaulun alta jouduin paklailemaan kaksitoista isompaa reikää.

 Minun lisäkseni lopputulokseen on muutkin perheenjäsenet hirmutyytyväisiä.
L haluaa kaiken aikaa touhuilla pöytänsä ääressä, mitä milloinkin.
Melkein harmittaa, kun se ei hengaile mun kanssa enää niin paljon keittiössä :).





Ja kun pienempi ei yllä pöydälle, niin hänelle löytyi oma piirtokolo pöydän alta.
Kaikkea samaa pitäisi päästä tekemään siskon kanssa jo nyt :). 
Hiukan huvitutti ottaa näitä kuvia.

Mulla juuri ja juuri sormet toimivat vielä.
Päivä on mennyt rikkaruohokasvattamon kimpussa.
Koitetaan saada niskaote kuudessa vuodessa huolellisesti kasvatetuista rikkaruohoista 
raja-aitojen juurella. 
Aika monta tuntia ja metriä tuli jo tänään raivokitkettyä, ja aika liian monta on vielä jäljellä.
Miten ne naiset ennen vanhaan jaksoivat kyykkiä ja kitkeä aamusta iltaan ja keväästä syksyyn?
Niin kuin joskus alkuun taisin täällä blogissakin todeta, että voihan olla, että mulla joskus vielä peukalo vihertää. 
Mutta täytyy ihan rehellisyyden nimissä sanoa, 
että vaikka pihalla onkin ihanaa niin toistaiseksi piiperrän rikkaharan sijaan paljon mieluummin 
täällä sisätiloissa vaikkapa sen maalipensselin varressa. 

Hauskaa lauantai-iltaa Suomen tappiosta huolimatta!!
Itse en ole katsonut YHTÄÄN peliä,
mutta voihan se olla, että huomenna saattaa ihan pikkuisen tehdä mieli piirtää Sveitsin liput
poskiin ja jodlata jännityksestä. Olipa se sitten pronssi- tai Kultaottelussa!
Muistattekos vielä, että minussa elää pieni sveitsiläinen ;)

6 kommenttia:

  1. Niin kiva kun löysin sun blogiin! Sulla on ihana blogi ja ihana koti :).

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia ihanista tytöistä! <3

    VastaaPoista
  3. Mä en kestä, kun teillä on niin kaunista :) Meillä alkaa muissa huonessa olla suunnitelmat ihan selvillä, mutta lastenhuone on todellinen ongelmakohta....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei kiitos Karoliina! Lastenhuoneet usein on, niissä on niin paljon tavaraa! Meillä tilannetta pelastaa hitusen huoneen yhteydessä oleva vaatehuone, jonne saa paljon leluja ja pelejä jemmaan. Ja aika hyvin saa tuo tehokaksikko huoneen silti sekaisin :).

      Poista

Olen iloinen, jos moikkaat Pastellimajassa käydessäsi!