TARINOITA YLÄKERRAN AULASTA

Syksyllä teimme yläkerrassa pintaremppaa ja makkarien lisäksi maalasimme katon ja lattian myös 

makkareiden väliin jäävästä "aulasta".

No paremminkin pieni telkkarin katseluun ja lueskeluun passeli kolo käytävän varrella. 

Joka tosin tuntuu entistä isommalta, kun valokuvien alta hävisi iso sohva leikkihuoneeseen ja pintojen valkaisu toi tilaan lisää valoa.

Nyt sitten harmittaa, kun ei tullut samaan pintaremonttiin otettua tuota raitatapettia seinältä.

Samaista tapettia oli myös leikkihuoneen Hampuksen tilalla ja keittiössä leveämpänä versiona.

Haluaisin nyt lopuistakin eroon ja valkoista maalia tilalle. Alan nähdä tapetin pian punaisena!

Inspistä ja ylimääräisiä tunteja siis odotellessa.

Kuvakollaasissa on meidän reissukuvia ajalta ennen lapsia. Sitä voisikin hieman päivittää.

Katossa killuu napakymppiostos (not..) muutaman vuoden takaa. 

RM:n World map -valaisin, joka ei ole löytänyt paikkaansa oikein mistään.

Nojatuoli on ikivanha ikealainen, miehen peruja.

Kartellin Stone-jakkara (lasten suosikki!) taas siirtyi alakerrasta viettämään tänne rauhallisempia päiviä.

Vanhan suksen saimme toissa jouluna mieheni siskolta.

Hän pelasti suksen vanhasta autiotalosta, joka laitettiin sittemmin maantasalle.

 Suksen pari löytyy heidän omasta eteisestään. Lehtikassi on äitini virkkaama ja 

Pentikin "talvipuun" sain joitakin vuosia sitten isältäni (!) joululahjaksi.
 Se lähteekin pian varastoon kesäksi.

Telkkaripöytä on herättänyt PALJON keskustelua meidän perheessä, mikä yltyi syksyllä jo melkein "pöytä tai minä" -asteelle,

 mutta siinä se vieläkin nököttää ja edelleen olemme onnellisesti aviossa :)

 Toin pöydän mummolastani, kun kaikessa kamaluudessaan se oli niin kovin symppis. 

Pöytä on mummini toisen aviomiehen peruja. 

Mummi meni uusiin naimisiin vielä vanhoilla päivillään reilusti yli 70-vuotiaana. Aika herttaista.

Uusimmat jutut aulassa on tuo Ikean kahdeksan euron lukuvalo ja 

eteläafrikkalaisen vuorikauriin peränahka. 

Appiukkoni kävi viime keväänä sen itse metsästämässä. 

En ole ihan varma, mitä mieltä siitä olen. Kaurisressukka..

Minusta on ihanaa, että tavaroilla on tarina tai niihin liittyy jokin pienikin muisto matkan varrelta. 

Tässä huoneessa on nyt jos jonkinnäköistä tarinaa ja muistoa.

Strring pocket- hyllyn tavarat muistuttavat mm. hyvästä ystävästä, maisterin papereista ja siitä,

 että kennopaperipallojen itsetekeminen ei ole kovin kannattavaa.

Pieni surffaripoika muistuttaa taideostoksista kuvataiteilijan itsensä vaatehuoneessa.

Ja ehkä se tarina, mistä tulen saamaan kuittailuja lopun elämääni liittyy tuohon itse hyllyyn.

Hyllytilaus tehtiin viime keväänä, kun kuopuksen raskaus oli jo 11 päivää yli lasketun. 

Ensimmäisten kovempien supistusten tultua kahdeksan aikaan illalla tuli hätä,

 että ne hyllyt on tilattava muuten nyt!

Nettikaupassa oli puolille öin ale ja minä onneton olin onnistunut lukitsemaan pankkitunnukseni.

Mies naputteli nöyrästi tilauksen omalta tililtään ja sitten lähdettiin synnärille.

 Hihi. Mutta nytpä on meillä hyllyt..!
Tämä toinen löysi paikkansa vasta pari viikkoa sitten täältä aulasta. 

Tälläistä täältä tänä yönä. 

Ulkona on kamala lumimyräkkä ja meidän isompi martta puhelee unissaan tuolla aulan toisella puolella. Nyt jos nukkumaan itsekin!