Virkattu takki

Elokuussa kerroin aloittaneeni virkkaamaan Lindalle takkia.

Olin jemmannut ohjetta jo yli vuoden ja ajatellut joskus sen tekeväni.

No vihdoin on valmista. Ollut oikeastaan jo jonkin aikaa.

Joskus on vaan niin kovin ylivoimaista kiinnittää ne napit paikoilleen..

Aika söpö. Mitäs sanotte.

Tosin, jotain tein varmasti pieleen tuossa kauluksessa, 

mutta ei kai se niin justiinsa ole.

Ohje löytyy Suuri Käsityö -lehden numerosta 5-6/2011.

Itse lisäsin ylimääräisenä tuon virkatun sydämen rikkomaan takakappaleen pitsiä.

 Piianpeili odottaa tuunausta. 

Linda sai sen prinsessaleikkeihinsä mieheni siskon varastosta viereksimästä.

Kiitos vaan vielä, "kerro kerro kuvastin" tuolta huoneesta silloin tällöin on jo kuulunutkin :).

Niin kuin kuvista näkyy, mallinukkeni ei ollut taaskaan yhteistyöhaluinen

takki päällään kuvattavaksi.

Viime viikolla kävin tyttöjen kanssa entisellä työpaikallani pyörähtämässä,

jossa sattui olemaan koulukuvauspäivä.

Me oltais päästy extempore tyttöpotrettiin ja kovasti sitä koitettiinkin.

 Rakas esikoiseni suostui poseeraamaan nyrkit silmillään. 

On salettiin perinyt tämän ominaisuutensa isältään, 

jonka elämän tuskallisin tunti oli varmasti viisi vuotta sitten hääkuvia otettaessa...

Voi elämä. Mut eihän sitä väkisin sitten.

Tosin, nyrkit silmillään olisi sopinut hyvin sapluunaan,

kuopuksella oli paita kauttaaltaan maitopuklussa ja mulla tukka maalissa.

Eihän me aamulla tiedetty, mihin joudutaan.

Saatiinpa sitten ainakin kovin itsemme näköinen kaverikuva Amandan kanssa.

Tälläistä tänne. 

Ja sillä välin virkkukoukku on taikonut jo paljon muutakin keskeneräistä.

Silmät on ristissä, mutta omaa aikaa on varastettava ihan väkisin.

Postissa saapui jo pitkään odottamani kirjaihanuus,

josta riittää inspistä varmasti moneksi talveksi.

Nyt sen ja kuuman glögin kimppuun hetkeksi.

Sweet dreams!