ASUNTOMESSUSUOSIKKINI // MUURAMEN HELMI

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, ajattelin nostaa blogiin yhden varsinaisen helmen tämänvuotiselta asuntomessualueelta. 108-neliöinen Muuramen Helmi (kohde 19) on ihana rauhan tyyssija vaaleudessaan ja ajattomuudessaan kaikkien niiden tummemman sävyisten kohdevierailujen jälkeen. Muurametalojen messukohde on suunniteltu itsenäiselle naiselle, joka haluaa yhdistää kodissaan työn ja vapaa-ajan kompaktissa paketissa. Talon suunnittelussa on mietitty myös muunneltavuutta, sillä kookkaan työhuoneen voi jakaa myös kahdeksi pienemmäksi makuuhuoneeksi. Tämän talon ehdottomat valttikortit ovat sen avoimen keittiö-olohuonetilan lisäksi järvimaisema ja  viihtyisä terassi, josta löytyy omat alueensa mm. ruokailulle ja kesägrillailulle, auringonotolle sekä iltahämärän istuskelulle kamiinatulen loimua tuijottaessa.

Sisustuksen kohteeseen on suunnitellut Studiom3:n Minna Häkkinen. Sisustussuunnittelun lähtökohtana on ollut luoda stressitön ympäristö, jossa laadukas ja vähäeleinen sisustus huokuu rauhaa ja hyvää oloa. Tässä on kyllä totisesti onnistuttu. Talossa on ihanan seesteinen tunnelma. Talon sisustuksessa on käytetty paljon taidetta ja designia, munakoison värinen munatuoli varmasti yksi upeimmista talon klassikoista, mutta silti kokonaisuus on kodikas, eikä design sinällään huuda nimeään. Taas kerran todella taitava toteutus.

Jotain erityistä tämänkin talon harmoniasta löytyy, sillä ruokailu-olohuonetilaan on asennettu keinu. Vai  sittenkin valaisin?  Sense Light Swing-valokeinu on paremminkin moderni taideteos, joka liikkuessaan luo upean valonäytelmän tilaan. Näin mallikkaasti kiikussa uskalsi vauhtia ottaa Nuapurissa-blogin Maru: 

Kuvakiitokset:  Kerttu - Modernisti Kodikas

Tässä oli minun otokseni Mikkelin Asuntomessujen niistä kohteista, joihin me reilu viikko sitten saimme pienellä bloggaajaporukalla tutustua. Tänään messualueella vietetään pressipäivää ja blogit sekä muut mediat varmasti alkavat pien täyttyä muistakin messukodeista. Itse palaan Mikkeliin vielä messujen oheiskohteiden merkeissä.

Asuntomessut avaavat ovensa yleisölle ovensa huomenna ja minä toivotan kaikille seuraavien viikkojen aikana sinne suuntaaville oikein antoisaa messuelämystä!

// House Muuramen Helmi (Muurame's Pearl)  at Finnish Housing Fair.

PARVEKKEEN KESÄ

Meidän parvekkeen on vallannut melkoinen ruukku- ja kasvikimara. Taisinkin joku postaus takaperin mainita, että siellä pian kasvaa enemmän puita kuin meidän Suomen kodin tontilla. Reilu vuosi sitten tänne Cardiffiin muuttaessamme iloitsin parvekkeen tuomasta vaihtelusta ja etenkin siitä, kuinka paljon säästämme rahaa kesäkukissa, kun ei ole monen kymmenen neliön terassia kukitettavana. Olin niin väärässä. Vaikka ympärillä onkin jonkin verran vihreää ja etenkin vettä, niin kyllähän tämä kerrostalomiljöössä asuminen saa aikaan vihreän kaipuun. 

Kevätkukkien lakastuttua hankin parvekkeelle neilikoiden, petunioiden ja laventelien lisäksi pari isoa hortensiaa väriä tuomaan. Tuo sininen on ollut erityinen suosikkini. Niistä on kiva napsia myös leikkokukkia sisälle maljakoihin. Hortensiat olivat alkuun ilman ruukkuja, kun mieluisia ja sopivan edullisia ei koskaan tullut vastaan. Lopulta hankin ruokakauppareissulla pari halpaa saviruukkua, jotka maalasin sellaisella säänkestävällä rappausmaalilla valkoisella. Olen joskus aiemmin spraymaalannut saviruukkuja, mutta täytyy kyllä sanoa, että noin pensselillä maalatessa niihin jäi kiva pinta. Kalkkimaalilla saisi varmasti myös kauniin elävän pinnan ruukkuihin.

Maalasin isojen ruukkujen lisäksi myös pari pienempää kaikenkirjavaa ruukkua, jotka toimivat ihan kivoina kukkakippoina parvekkeen pöydällä. Maalia nämä ruukut saivat ylleen kolme kerrosta. Todella nopeaa tuunausta ja parin desin maalipurkkikaan ei maksanut paria puntaa enemmän. Jos joku UK:ssa asuva lukija tästä innostuu, niin käyttämäni maali löytyi Homebasesta, nimeltään Weathercoat, Smooth Masonry Paint ja väriltään Urban White.

Parvekettamme vastapäätä, kanavan toisella puolella on toinen korkea kerrostalo, jonka asuntojen asukeista olen oppinut kaikenlaista tässä vuoden aikana. Tiedän, missä talossa kutsutaan ystävät illalliselle aina perjantaisin klo 20. Tiedän, missä talossa vauva on hankala saada nukkumaan. Tiedän myös senkin, kuinka yksinäinen nuori poikamies, innokas kokkaaja ja pyykin viikkaja, löysi itselleen tyttöystävän ja lopulta muutti hänen luokseen (näin kuvittelen). Tiedän myös, kuinka se yksi vanhempi setä viettää iltansa aina yksin, samassa asennossa television ääressä. Tiedän, myös paljon muutakin, mutta jätettäköön romaani tältä osin kirjoittamatta. Kerrostaloelämään kyllä tottuu, eikä itseäkään enää niin kiusaa, jos joku vastavuoroisesti jotain meidän elämästä tietää, olematta sen enempää kerrostalokyttääjä kuin minäkään.

Täytyy silti myöntää, että tuo kaikki vihreä terassilla luo itselle kuitenkin illuusion, että sen päiväkahvinsa voisi kasvien katveessa juoda jotenkin enemmän piilossa muilta. Magnoliapuun nelimetriseksi kasvamista siis odotellessa :). Ja ei, en edelleenkään kaipaa ruohonleikkuuta.

Eilen lämpöisen päivän kunniaksi innostuin siivoamaan parvekkeen roskista. Seuraavana olisikin sitten vuorossa kuukausittainen ikkunanpesu. Lupaan muuten, etten enää koskaan tuskaile ikkunanpesua Suomessa, mikäli sinne palataan. Täällä ikkunat menevät karmeaan kuntoon saman tien, kun sataa vettä ja lokit loiskivat läjiään ohi lentäessään. Makuuhuoneiden ikkunat aukeavat myöskin kovin järkevästi ulospäin. Ja itseasiassa, toista ruutua ei saa edes auki. Siispä maisemia ihaillakseen täytyy olla valmis uhmaamaan korkeanpaikan kammoaan ja keikkumaan sekä kurkottelemaan ikkunalaudalla istuen. Ai että, miten hienosti suunniteltu juttu. En vielä ole täysin ymmärtänyt, kuinka ihmiset pitävät kerrostaloissa ikkunansa puhtaina. Siis niissä asunnoissa, joissa ei käy ikkunanpesufirma jättiläispitkien teleskooppivarsiensa avulla hommaa hoitamassa. Ketään muuta en ole vielä tavannut ikkunalauta-akrobatiaa harjoittamasta.

Tälläisiä parvekemietteitä täältä, tulihan taas sekalaista juttua. Tämä vaaransa on aina olemassa, kun postaus tahti on kerran viikkoon. No mutta, iloista alkanutta viikkoa! Täällä täytyykin alkaa taas ruokatauon jälkeen rientämään. Kalenteri on melkoisen aikataulutettu taas tämänkin viikon osalta. Kuullaan taas!

IHANA VIHREÄ. JA LOMA.

Kesä,valo ja vihreä väri. Ja juuri alkanut kymmenen päivän kesäloma. Siinäpä päällimmäiset ajatukset tältä viikolta. Tytöt jäivät eilen ansaitulle tauolle koulusta ja eipä voinut taas loma parempaan saumaan sattua. Vaikka he tykkäävätkin kovasti käydä koulussa ja on onni, että pääsivät niin mukavaan kouluun, niin kyllähän tuo vieraalla kielellä opiskelu vie varmasti ekstravoimia. Erityisesti esikoinen on mennyt hurjilla harppauksilla eteenpäin, lukee ja kirjoittaa jo englanniksi ja puhuu kieltä jo melkein kuin omaansa. Halu kuulua porukkaan ja paine olla niin kuin kaikki muutkin on varmasti ollut yksi hänen edistymisensä syy. Hymyillen lähtee kouluun ja hymyillen sieltä kotiinkin aina hyppelehtii. Paitsi eilen, eilen tuli koulun päätteeksi itku. Ehkä helpotuksen merkiksi, että nyt saa hetken huilata. Unohtaa kerto- ja jakolaskut, nokkahuilut ja nuottiviivastot, "five minute boxit" sekä liikkatuntien tanssikuviot. Ensi alkuun vaihdettiin koulu-uniformut kesämekkoihin, leväytettiin legolaatikot aurinkoon ja höllättiin vähän. Myöhemmin käveltiin tuohon rantaan, keräiltiin kukkia, leikittiin hippaa ja käytiin syömässä lomanaloituspitsat. Niin mahtavaa, kun on kesä!

Kotona siirsin kaikki kasvit valokylpyyn ikkunan ääreen. Jospa virkistyisi tuo palmukin, joka on niin ikään näyttänyt vähän väsymyksen merkkejä pitkän talven ja kevään jälkeen. Niin nautin tuosta vehreydestä ikkunoiden sisä- ja ulkopuolellakin. Vaikka kovin rakennetussa miljöössä asutaankin. 

Ensimmäisen lomapäivän kunniaksi lähdetään ihan pian kävellen ja potkutellen keskustaan. Ohjelmassa on leffatreffit esikoisen koulukaverin kanssa ja myöhemmin illalla sitten vielä samaisen koulukaverin synttärijuhlat Ikeassa (!). Kaikenlaisia synttäriareenoita ollaankin ehditty tässä vuoden mittaan jo kokea, parit paikat jo useampaankin kertaan, mutta Ikea onkin ihan uusi tuttavuus. Taidan samalla käydä kurkkaamassa viherkasviosaston tarjonnan, sillä puukokoelmastani puuttuu vielä  sitruunapuu :).  Viime kesänä näin niitä vähän siellä ja täällä, mutta nyt kun sen haluaisin kotiin, ei puuta löydy tietenkään mistään. 

Minkäslaiset viikonloppusuunnitelmat siellä on?  Itse asiassa, mulla ei ole mitään aavistusta, aloittavatko koululaiset lomansa siellä tänä vai vasta ensi viikonloppuna?

/// Is there anything better at the moment than be surrounded by that summery green? Well,  we have just started the half term holiday with kids and they couldn´t imagine anything lovelier.

PARVEKEKAHVIT

Väliaika, kahvia ja pullaa. Lontoon kuvissa kestää vielä tovi, niin kuin aina mun kaikille matkakuville tuntuu käyvän. Niitä kertyy niin paljon, että lopulta iskee valinnan vaikeus, mitkä kuvista päätyy blogiin, mitkä roskikseen ja mitkä perhe-albumiin. Luoville tauoille on ollut tarvetta tässä muutenkin lasten loma-ohjelmatoimiston pyörityksessä. Eilen vietettiin lämpöistä päivää aamusta iltaan ulkosalla, tänään ovat olleet onnellisia ihan vain kotosalla muovaillen ja piirrellen, legoilla leikkien ja videoita katsellen. Minä hiippasin hetkeksi ulos kahvikuppini ja sisustustieteeni kanssa, muutama mansikka kyytipoikana. Magnoliat ovat nimittäin ihastuttaneet kukinnallaan jo parisen viikkoa, mutta kelit eivät ole houkutelleet ulos asti kahville niiden katveeseen. Tänään taas paistaa keväisesti ja nyt muistin napata kuvatkin, kun vielä jokunen kukintokin on jäljellä. Voi kun ne kukkisivat aina!

Mukavaa keskiviikkoa kaverit!



/// Coffee break outdoors with blooming magnolia and some interior magazines. Have a lovely Wednesday!

MAGNOLIA RUUKUSSA

Magnolia - tuo kukkivien puiden kuningatar. Tiedättekö, tein sellaisen päätöksen, että jos kerran elämässä asun sellaisessa maassa, jossa magnolialla on mahdollisuus menestyä, niin tuon mahdollisuuden aion käyttää vaikka sitten sen ruukkuun istuttamalla. Tämä vuodenaika ei myöskään hillinnyt tuota ajatusta, kun vanhojen kivitalojen pihoilla ja kaupungin puistoissa suuret magnoliapuut alkoivat tehdä nuppujaan jo helmikuussa. Eilisestä instagram-päivityksestäni saa vähän esimakua tuosta kukkaloistosta, joka kaupungissa siellä täällä vallitsee. 

Meillä ei ihan samankaltaisesta loistosta voida puhua, vaikka ruukkutaimen jokuset nuput ja vielä lehdettömien oksien karuus itseäni kovasti viehättääkin. En voinut olla makustelematta magnoliaa ensin sisätiloissa. Tosin, nuput olisivat varmasti auenneet pikavauhtia, jos olisin jättänyt puun sisälle. Siispä siirsin sen vielä samana päivänä ulos isompaan ruukkuun istutusta varten.

Nytpäs sitten jännityksellä odotellaan, milloin ja minkäväriset kukat noista nupuista puhkeavat. Vaaleanpunaisen ainakin hankin. Ja toivotaan, että kukkaloisto säilyisi ulkona kauemmin kuin leikkomagnolian oksat sisällä maljakossa. Mieheltä sain kyllä taas vähän sellaisen kevyesti päivittelevän kommentin, että pakkoko tätä puiden kasvatusta on juuri nyt ryhtyä harrastamaan ja että missä me nyt ne parvekekahvit juodaan? No, tietenkin siellä kevyesti lämpimässä tuulessa heiluvien puiden oksien  välissä viikunoiden, oliivien ja magnoliankukkien kasvua ihmetellen :). Hassut miehet, ei ne aina hoksaa.

Magnoliapuu, parvekkeen kukat ja kevään lämpimät päivät toivat kevään meille myös muutoin sisustukseen.  Näiden kuvien ottamisen jälkeen käärin tuon Finartelta blogiyhteistyön merkeissä saamani lämpöisen Deli-villamaton sekä lampaantaljat rullalle ensi syksyä odottamaan ja vaihdoin lattialle kevyemmän kesämaton. Samalla täytyi vaihtaa myös mattoja muissa huoneissa. Enkähän tässä kesän teossa yhtään liian ajoissa edes taida olla, sillä tänään bongasin pientä vihreää myös pihan koivuissa.

Mutta nyt virpomavitsojen tekoon. Esikoinen on ollut pian viikon kuumeessa ja meidän tämän viikon suunnitelmat menivätkin sitä myöten uusiksi. Siispä ihastellaan tätä kaunista aurinkoista päivää sisältä käsin. Taidankin itse asiassa keittää ihan ensin päiväkahvit ja mennä fiilistelemään noita pian kukkivia risujani tuonne parvekkeen aurinkoiseen nurkkaan. Sielläkin taitaa aurinko paistella ja hanget hohtaa, vai?

/// I bought this potted magnolia tree to our balcony, but had to capture it with my camera first in the livingroom. I'm too excited to wait those blossoms to open :).

SORMET MULLASSA

Heissan! Kevät tulee kohisten, niin siellä kuin täällä. Täällä lämpötilä nousi eilen jo +14 asteeseen ja tänäänkin saimme nauttia auringosta paitasillaan parvekkeella. Aivan huikeat on ollut siis fiilikset. Auringon laskettua on vielä aika viileää ja meriviima tuntuu, mutta vahvasti plussan puolella silloinkin. Olipa tuhat neliötä puutarhaa tai pari mokomaa parveketta, niin ihan sama juttu joka kevät, multasormet syyhyää. Täällä on ollut sipulikukat ja orvokin taimet kaupoissa jo tammikuulta saakka, mutta itse uskaltauduin kevätkukkakaupoille vasta reilu viikko sitten. Omaksi yllätyksekseni kärriin päätyi paljon sinistä. Krookuksia ja anemoneja. Valkoisia orvokkeja, neilikoita ja lumipisaroita niiden kaveriksi. Kevään kukkijoiden tilalle sitten jotain koko kesän kukkivaa myöhemmin kesän koittaessa.

Onhan tuo parvekkeella istuttaminen vähän sotkuista hommaa. Terveiset vain alakerran naapurille, joka kenties kärsinee jonkintyyppisestä multasateesta. Ja terveiset myös brittiläisille arkkitehdeille ja talonrakentajille. Ei hyvää päivää, mitä ratkaisuja taas kerran. Raakalaudoitettu partsi niin että lautojen raoista voi hyvin harrastaa kerrostalokyttäystä myös alas- ja ylöspäin. Kiitos myös yläkerran naapurille, joka ei tuntuvaa kukkienistutustusta taida harjoittaa. 

Kivasti tuovat parvekkeen kukat ikkunan takana kevään ja värin myös sisälle saakka. Onpa meidän parvekkeelle päätynyt myös yksi superihanuus, mutta varjelen sitä vielä hetken julkisuudelta ja kihertelen sitä ihaillen vielä tovin näin privaatisti. 

Mukavaa maanantaita ja alkanutta viikkoa! 

/// What a lovely spring sun here in Cardiff these days. Yesterday the temperature rose even to +14C. Either a huge garden or a couple square meters on the balcony, I can't help it, I need my compost therapy every spring. So last days I've potted some lovely spring flowers. This year I selected them in blue and white. Can't stop adoring them here inside either!

Have a lovely week!

OLIIVISATOA ODOTELLESSA

Ihana tunne aamulla herätä siihen, kun sade ropisee ikkunaan. Tunne kiirettömyydestä vahvistuu entisestään. Eikähän täällä tosin ole kiirettä aamuisin pidetty koko kesänä. Kun on viimeiset kuusi vuotta tottunut aamukuuden kukkumiseen, voi olla vain ihmeissään, miten nuo tirpukat vetelee unia täällä niin antaumuksella jopa kymmeneen saakka. No syksy korjannee rytmit kohdilleen, joten karistelen lorvailun aiheuttamaa syntistä fiilistä viimeistään sillä ajatuksella. Ei mene kauan, kun taas saa herätyskellon viritellä. 

 

Aamun sateen jälkeen ulkona paistaa jälleen ja ilma on ihanan raikas. Täällä ollaan ennemminkin saatu tottua kosteaan ja painostavaan ilmaan. Silloin tällöin lämpimällä säällä ollaan katettu lounas- tai päivällispöytä pienelle parvekkeellemme. Hyvin ollaan mahduttu sinne neljänkin tuolin voimin. Tänään lapset saivat makaronilaatikkonsa ja nälkäisinä kellottivat ruokailuajan niin lyhyeksi, että itse päätin jatkaa eilisen kana-pestopastan rippeitä salaatilla, mansikoilla, halloumilla, avokadolla ja pähkinöillä. Mahtava sekasotku hedelmävinegar-roiskeineen, tällä kertaa yhden hengen kattauksessa parvekkeella.

 

Esikoisen mukaan saan pian lisätä sekasotkuun oman tuotannon oliivejakin. Näillä puutarhurin taidoilla en itse tuota ihan usko, vaikka pari päivää onkin mennyt hämmästellessä noita oliivipuiden kaupanpäälliseksi saatuja oliivin raakileita. Tarkoituksenani oli itse asiassa istuttaa parvekkeelle ennemminkin palmuja, meren äärellä kun ollaan. Mutta kun sain Ikeasta kaksi oliivipuuta yhden hinnalla, en voinut vastustaa kiusausta. Täytyyhän tämä oliivipuukorttikin kerran kääntää. Suomessa en ikinä raaskinut niitä ostaa, kun tiesin niiden kuukahtavan alta aikayksikön. Katsotaan, kuinka niiden käy täällä meri-ilmastossa. Mutta kertokaahan mulle perehtyneemmät, kuinka niitä oikein kuuluu hoitaa? Lisämultaa ja jonkun itsekastelusysteemin ne ainakin  tarvitsevat ennen meidän pian koittavaa etelänlomaa.

 

Täällä on ollut pari viime päivää ilmoilla lievää mökkihöperöitymistä ja ehkä ensimmäisen kerran olen tosissani kaivannut päivisin vähän aikuisempaa juttukaveria. Tämän viikon aikuiskontaktit ovat vielä edessäpäin joten niitä odotellessa taidetaan tyttöjen kanssa ajella bussilla mökkihöperyyttä karkuun kaupunkiin.