HANNU HANHENA

Mulla on käynyt viime aikoina uskomattoman hyvä tuuri muutamissa arpajaisissa. Samalla  hiukan huvittaa, missä kaikkialla sitä tuleekaan raapustettua nimi arvontalippuun tai blogien kommenttikenttään. Pääsiäiseksi voittamani kuparimuna aiheutti lähinnä hilpeyttä. Hilpeys muuttui melko pian venähtäneeksi naamaksi, kun sain tietää voittaneeni isommalle tytölle Reiman-ulkoilupuvun kevään mallistosta ja viimeisimmässä postipaketissa saapui ByLassenin Kubus. Nyt olen vakavasti miettinyt lottoamista. Minä kun en ole lapsuuden ja nuoruuden suunnistuskisojen jälkeen voittanut mistään mitään.

Monet kerrat olen Kubuksen hankkimista miettinyt, mutta koska kokoelmiin on kertynyt ihan muutama kynttilänjalka, ei sen hankkiminen olisi mennyt mitenkään läpi juryssä. Itse olisin varmasti tunnettuna turvallisuuden tavoittelijana hankkinut valkoisen, mutta nyt kun sain sen lahjana, päätin revitellä ja uskalsin valita mustan. Olin jo järjestelmällisesti ehtinyt polttaa kaikki pitkät kynttilät muuton tieltä, mutta Kubus oli kyllä nyt ehdottomasti yhden kynttiläpaketin hankkimisen arvoinen. Siispä täällä on pari iltaa tunnelmoitu kynttilän ja Kubuksen valossa.

Tänä iltana fiilistelen myös huomenna alkavaa tyttöjen reissua Helsinkiin. Matkaseurana ihanat blogisiskot Minna ja Heini. Lauantain ohjelmassa lisää ihania blogisiskoja brunssin merkeissä sekä tämän kevään Indiedays Insiration Day sekä Blog Awards. Todella mukavaa lähteä tapaamaan jo aiemmilla reissuilla tutuksi tulleita kolleegoita ja kohtaamaan uusia tuttavuuksia. Eikä sen puoleen, pieni irtiotto tästä kotihärdellistä ja asioiden järjestelyn oravanpyörästä sattuu juuri oikealle hetkelle.

Nyt pitäisi vain tuttuun tapaan kohdata se klassinen kysymys: Mitähän laittais päälleen?!

IINA VUORIVIRRAN VINO-PEILI

Olen pitkän tovin etsinyt erilaisia pyöreitä peilejä. Hayn Strapissä epäilytti silikoninen hihna ja Gubin Adnetissa hirvitti hinta. Monta muutakin pyöreätä versiota on sattunut kohdalle, mutta mikään ei ole sytyttänyt sen kummemmin. Kunnes. Kesäisellä Artekin visiitillä Espalla törmäsin lopulta siihen oikeaan. Kerroinkin aiemmin, kuinka Artekin ja Lokalin yhteinen Summer Love -näyttely ihastutti kauneudellaan ja uniikeilla tuotteillaan. Pyörähdin silloin näyttelyssä pariinkin otteeseen ja mukaani hankin jo tuolloin tämän syksyn lempparikoruni, katajaisen helminauhan. Näyttelyssä näkemiäni erikoisia peilejä en saanut mielestäni sitten millään edes kotiin palattuani ja monena päivänä sain itseni kiinni miettimästä, missä meillä olisi peilille paikka. Soitin lopulta ystävälleni Helsinkiin, voisiko hän tiedustella peilien perään. Tietenkin kaikki 60cm leveät olivat jo varattuina. Päätin kuitenkin kysyä peiliä vielä näyttelyä kuratoineelta Lokalin Katja Hagelstamilta. Onnekseni tärppäsi ja Katja lupasi hommata mulle oman peilin.

Tätä aarretta ehdinkin odotella monta viikkoa, kunnes veljeni sai sen noudettua puolestani ja kuljetettua tänne itään viikonloppuna. Täytyy kyllä myöntää, että jännitys oli aivan ylisuuri Habitare-reissulta kotiin ajellessa, koska olin tilannut peilin muistin varassa. Se oli piirtynyt mieleeni kauniina kuin koru, mutta ostopäätöstä tehdessäni minulla ei ollut peilistä kuin pikkuruinen kuva Summer Love -näyttelystä muistona säilömässäni esitteessä. Ostopäätöstä tehdessäni arvoin vielä kuparisen ja messinkisen peilin välillä, kupari kiehtoi kuihtenkin enemmän. Peilissä sain myös valita haluanko sen kuperana vai koverana ja mielsin sen kauniimmaksi niin, että peilin leikkaus keskellä on syvemmällä kuin sen reunat. Peilistä voi siis nähdä itsensä kahtena. Jännitystä ei yhtään lievittänyt myöskään puhelinsoitto mieheltäni, joka oli purkanut peilin kääreistään ennen kotiin paluutani. "Mietittiin veljes kanssa, että onkohan tää peili menny rikki? No onhan se vähän.. erikoinen. Aivan erilainen, kuin mitä oot tänne viime aikoina hankkinut. Mut en tarkoita, että se ois ruma." Reps ja aamen. Juuri sitä mustavalkoista hillityn hallittua linjaa halusinkin peilillä rikkoa, tuoda vähän kontrastia ja erikoisuutta olkkarin sisustukseen.

Vino-peilin on suunnitellut Iina Vuorivirta, joka valittiin viime vuonna vuoden nuoreksi muotoilijaksi. Hauska sattuma oli, että juurikin Iinasta ja Vino-peilistä on juttua viimeisimmässä Glorian kodissa, kannattaa kurkata ja lukea sieltä lisää Iinan urasta ja tulevaisuuden ajatuksista.

Peili täydentää mielestäni mukavasti olkkarin pyöreitä muotoja kaiken kantikkaan joukossa. Ajattelin peilin paikaksi tv-tason seinää ja sijoittaa sen epäsymmetrisesti seinän oikeaan laitaan. Mies ei halkourakaltaan suostunut sitä eilen vielä kiinnittämään kaverinani paikoilleen ja hätähousuna kuvailin sitä tänään tuossa tasolla. Aika kiva se on siinäkin ja erityisesti se on hauskuuttanut lapsia, jotka ovat illistelleet siitä tuplana koko illan.

Kuvailen peilin uudelleen, kunhan se on päätynyt lopulliselle paikalleen. 

Erityiskiitokset vielä Katjalle Lokaliin, peili on ihastuttava!

HAASTE: LEMPIPAIKKA

Moikkelismoi!

Sain eilen Villa H -blogin Heinieltä haasteen kertoa kuvin ja sanoin kotini lempipaikasta.

Kiitos siitä!

Päätin tarttua heti tähän jutunjuureen, koska olen tätä miettinyt ennenkin ihan muuten vaan.

Kerran erään ystäväni kanssa mietimme, että silloin olisi kodinsisustus mennyt nappiin,
jos jokainen huone tai paikka kotona kuuluisi lemppareihin.

Miehelleni vasta sanoin, että tykkään tällä hetkellä ehkä eniten meidän uudesta makkarista.

Yläkerran pintarempan jälkeen pidän muutenkin valkeiden lautalattioiden tuomasta tunnelmasta koko yläkerrassa.
Alakerrassa sitten on vähän eri henki, kun suurin osa pinta-alasta on vaaleaa laattaa.

Koska vasta tein makkaripostauksen (klik), niin valitsin toisen mieluisen paikan,

yhden olohuoneen nurkista. Jossa nytkin tätä juttua näpyttelen.
Teen, brittiläisen käsintehdyn toffeen ja omenanoksien voimalla koitan lueskella koulujuttuja.
No kuinkas siinä kävikään, täällä ollaan..!

Tässä nurkassa tykkään istuskella ja tätä nurkkaa tykkään tuijotella.

Eero Aarnion pastillituoli, Kartellin Bookworm ja Componibili sekä äitini virkkaama matto.
Vaihdoin hyllyyn vähän keveämmän värisiä kirjojakin tässä yksi päivä.
Valkoista ja pyöreitä muotoja, pienillä jutuilla saa sitten perusilmetta uusiksi.

Pitkällä tähtäimellä nurkkaan kotiutuu joskus jokin ihana jalkalamppu,

nyt Combonibilin päälle kulkeutuu toisinaan työhuoneen Ikean pöytävalaisin.

Pastillituoli niin ikään on lempihuonekaluni.

Se ei ole uusinta tuotantoa, vaan isäni on voittanut sen 70-luvun lopulla Fazerin pastilliarpajaisista.

Ajatelkaapas sitä :)!!
Mietin, olisiko silloin tullut ranskan- ja amerikanpastillit kuvioihin. Täytyypäs selvittää.

Väri oli tosin silloin oranssinpunainen. Vanhemmillani on kuvia tuolista,
kun äitini istuu ja neuloo siinä viimeisillään minua odottaessaan.

 Tuolin väri ei tainnut vanhempiani miellyttää ja tuoli majaili lopulta ulkona,
 milloin ruohonleikkurin suojana tai mummolan navetan ylisillä heinien seassa :).

Sieltä tuoli sitten kaivettiin esille, kun sain idean sen kunnostamisesta ja maalaamisesta.

Paikallinen automaalaamo hoiti homman onneksi tyylikkäästi.

Tuoliin jouduttiin uusimaan halkeillutta lasikuitua ja se maalattiin valkoiseksi.

Hintaa operaatiolle tuli 100e.

Maalaamon yrittäjä tokaisi jälkeenpäin, että ei tämä tuoli hänelle mikään kultakaivos ollut.

Sen verran työtä se oli kuulemma vaatinut.

Kunnostuksen myötä tuolilla ei mahda olla niinkään enää rahallista arvoa,
mutta käyttö- ja tunnearvoa meille senkin edestä.

Tälläinen lempipaikka täällä. Alla kuvia nurkan muistakin asuista tässä kevään aikaan.


Jaan haasteen eteenpäin
 Kertulle Modernisti kodikas -blogiin,
Marjalle Vaaleanpunainen hirsitalo -blogiin,
Essille Esmeralda's -blogiin,
Heidille Vaaleansininen uni -blogiin
ja
 Marialle At Maria's -blogiin.

Haasteen ohjeet kuuluvat näin:

- Kerro kuvin ja sanoin, mikä on kotisi lempipaikka ja miksi
- Jaa haaste eteenpäin viidelle valitsemallasi blogille
- Muista kiittää haasteen antajaa

 

 Aurinkoista viikonalkua!!!

HELLO SUNSHINE!

Läskiksi meni työpäivä tänään.

Isompi tytöistä sairastui eilen, joten jäimme kotiin parantelemaan.

Pienempi nukkui suurimman osan päivästä ja me laitoimme isomman kanssa

 pääsiäisruohot kasvamaan sekä väkertelimme monenlaista muuta.

Ja sitten kun isompikin nukahti, niin mulla jäi askarteluvaihde päälle :)

Pääasiassa me ollaan aika iloista porukkaa.

Useana aamuna herätyskello kuitenkin kiljuu pinnasängyssä 5.40 tai aiemmin, 

joten silloin ei jostain syystä aina naurata.

Riittävällä määrällä kahvia asia useimmiten korjaantuu.

Sitäpaitsi aamuisin on jo niin ihanan valoisaa, että pahempikin yöpieru siinä piristyy.

Näiden aamujen varalle leikkelin mustasta kontaktimuovista muutaman pisaran sarkasmia keittiön seinälle. 

Kirjaintarrat olen ostanut aiemmin Clas Ohlsonilta. 

Francis Francisin espressokoneen hankin vuosia sitten Sveitsissä asuessani.

Haaveilin tuolloin punaisesta Smegin jääkaapista ja rouheasta punaisesta tiiliseinästä keittiössä. 

Kahvikoneen hankin silloin niiden tuskaan. 

Ja eihän se ollut sveitsiläinen eikä mikään, jos ei ollut kunnon kahvimasiinaa keittiössä. 

Sen jälkeen nämä ovat onneksi yleistyneet täälläkin.

Espressoläkkyröitäkin koneeseen saa nykyisin Helsingistä.

Ei sentään tarvitse enää Sveitsiin asti lentää niitä hakemaan :).

Aika monesti olen jälkeenpäin katunut tuota punaista värivalintaa.

Nykyisin se olisi aika ihana esim. mustana, valkeana tai teräksen värisenä.

Mutta löytyypähän meillä lastenhuoneiden lisäksi muualtakin vähän väriä.

Kirjoittelen lisää tämänpäiväisistä väkertelyistä myöhemmin,

nyt käyn suunnittelemaan huomista työpäivää.

Mummi pääsee onneksi tänne sairastuvalle tuuraamaan.

Pari uutta lukijaakin! Tervetuloa mukaan :)!

PSYKORUUKKU JA VÄHÄN VIHREETÄ

Aivan mahtavia aurinkoisia päiviä!

Melkein syntiä käyttää valoisaa aikaa bloggaamiseen.

Mutta kun sain jo kommenttia, että nyt riittää mustikkapannarit ja mummonmehut :),

niin täältä pesee nyt sitten kuvia ja juttuja psykoruukusta ja muusta vihreestä.

 Tää posti on siis omistettu Miialle!

Vaikka joka aamu saankin schlaagin pakkasmittaria tarkastaessa (jopa -27C tällä viikolla),

niin kylläpä vaan on kevättä rinnassa. 

Valoisuus ja auringonpaiste saivat minut heikoille jäille ts. viherkasviostoksille.

Katsotaan kuinka muikin käy.

Onneksi olivat puoleen hintaan, niin ei keljuta ylipaljon, jos eivät näekään kesää.

 Rosmariiniruukku luo illuusion, että osaisin laittaa ruokaakin. 

Todellisuus ei ole kuitenkaan kovin kaukana makaronilaatikosta.

Tämän viikon eksoottisin keitos oli kananuudelikeitto, joka sekin herkku jäi ihan itseni syötäväksi.

Mutta sitten tuohon ruukkuun.

Monesti kävelin erään kukkakaupan ikkunan ohi ja joka kerta jouduin

 (sydämen alkaessa läpättämään) hokemaan mantraa

"Hillitse itsesi, et tarvitse yhtään ruukkua, pystyt elämään ilman!"

Yksi ohituskerroista oli sitten liikaa ja poikkesin sisään

vakuuttamaan itselleni, että tuo pakkomielleruukku on aivan ylihinnoiteltu.

Mutta mitä, vajaat kuusi euroa! En kestä.

Sanoin myyjälle tulevani takaisin seuraavana päivänä,

 koska nyt en pystyisi sitä riepottamaan mukanani.

Taisin tehdä myyjälle siinä samalla selväksi puhein ja elein,

 että ruukku oli jotain aivan megalomaanisen ihmeellistä :).

Seuraavana päivänä vähän nolotti, mutta onneksi oli eri myyjä.

Sitä seuraavana päivänä poikkesin hakemaan samaisesta kaupasta kukkia.

Edellisen päivän myyjä tokaisi naureskellen, että se sitäedellisenpäivänmyyjä olikin kysynyt sitten, 

että "Kävikö täällä sellainen psykoruukun ostaja?"

Autossa tuli sitten mieleen, että olikohan se sittenkin tarkoittanut,

että psyko ruukunostaja?!

Melkein tekisi mieli mennä kysymään.

 Voi olla, että pidän kuitenkin pienen tauon tuosta kukkaputiikista..
Tai opettelen ainakin hillitympää käytöstä :).

Että sellaista.

Ja jos joku uskoo, että odotan silmuja eteisen kaapin päällä oleviin risuihin,

niin korjattakoon nyt vielä, että ovat jäänne joulusta.

Ensi viikollahan niihin voi ripustaa jo pääsiäistä :).

Täällä on tänään menty Me&I -kutsujen hengessä.

Allahan ei ollutkaan kuin Marimekon kantisilta ja Pomp De Luxit tälle viikolla.

Voin kertoa, että tuo ruukku ei jäänyt viikon ainoaksi hankinnaksi.

Ensi viikon pysyn kyllä kotona!

Hauskaa sunnuntaita!!

PS. Olispas edelleen kivaa, jos kirjautuisit lukijaksi tai jättäisit kommenttilootaan moikat!

Ei vie kauaa aikaa, lupaan!

Pieni merkki mulle siitä, että jaksat lukea näitä löpinöitä.

TARINOITA YLÄKERRAN AULASTA

Syksyllä teimme yläkerrassa pintaremppaa ja makkarien lisäksi maalasimme katon ja lattian myös 

makkareiden väliin jäävästä "aulasta".

No paremminkin pieni telkkarin katseluun ja lueskeluun passeli kolo käytävän varrella. 

Joka tosin tuntuu entistä isommalta, kun valokuvien alta hävisi iso sohva leikkihuoneeseen ja pintojen valkaisu toi tilaan lisää valoa.

Nyt sitten harmittaa, kun ei tullut samaan pintaremonttiin otettua tuota raitatapettia seinältä.

Samaista tapettia oli myös leikkihuoneen Hampuksen tilalla ja keittiössä leveämpänä versiona.

Haluaisin nyt lopuistakin eroon ja valkoista maalia tilalle. Alan nähdä tapetin pian punaisena!

Inspistä ja ylimääräisiä tunteja siis odotellessa.

Kuvakollaasissa on meidän reissukuvia ajalta ennen lapsia. Sitä voisikin hieman päivittää.

Katossa killuu napakymppiostos (not..) muutaman vuoden takaa. 

RM:n World map -valaisin, joka ei ole löytänyt paikkaansa oikein mistään.

Nojatuoli on ikivanha ikealainen, miehen peruja.

Kartellin Stone-jakkara (lasten suosikki!) taas siirtyi alakerrasta viettämään tänne rauhallisempia päiviä.

Vanhan suksen saimme toissa jouluna mieheni siskolta.

Hän pelasti suksen vanhasta autiotalosta, joka laitettiin sittemmin maantasalle.

 Suksen pari löytyy heidän omasta eteisestään. Lehtikassi on äitini virkkaama ja 

Pentikin "talvipuun" sain joitakin vuosia sitten isältäni (!) joululahjaksi.
 Se lähteekin pian varastoon kesäksi.

Telkkaripöytä on herättänyt PALJON keskustelua meidän perheessä, mikä yltyi syksyllä jo melkein "pöytä tai minä" -asteelle,

 mutta siinä se vieläkin nököttää ja edelleen olemme onnellisesti aviossa :)

 Toin pöydän mummolastani, kun kaikessa kamaluudessaan se oli niin kovin symppis. 

Pöytä on mummini toisen aviomiehen peruja. 

Mummi meni uusiin naimisiin vielä vanhoilla päivillään reilusti yli 70-vuotiaana. Aika herttaista.

Uusimmat jutut aulassa on tuo Ikean kahdeksan euron lukuvalo ja 

eteläafrikkalaisen vuorikauriin peränahka. 

Appiukkoni kävi viime keväänä sen itse metsästämässä. 

En ole ihan varma, mitä mieltä siitä olen. Kaurisressukka..

Minusta on ihanaa, että tavaroilla on tarina tai niihin liittyy jokin pienikin muisto matkan varrelta. 

Tässä huoneessa on nyt jos jonkinnäköistä tarinaa ja muistoa.

Strring pocket- hyllyn tavarat muistuttavat mm. hyvästä ystävästä, maisterin papereista ja siitä,

 että kennopaperipallojen itsetekeminen ei ole kovin kannattavaa.

Pieni surffaripoika muistuttaa taideostoksista kuvataiteilijan itsensä vaatehuoneessa.

Ja ehkä se tarina, mistä tulen saamaan kuittailuja lopun elämääni liittyy tuohon itse hyllyyn.

Hyllytilaus tehtiin viime keväänä, kun kuopuksen raskaus oli jo 11 päivää yli lasketun. 

Ensimmäisten kovempien supistusten tultua kahdeksan aikaan illalla tuli hätä,

 että ne hyllyt on tilattava muuten nyt!

Nettikaupassa oli puolille öin ale ja minä onneton olin onnistunut lukitsemaan pankkitunnukseni.

Mies naputteli nöyrästi tilauksen omalta tililtään ja sitten lähdettiin synnärille.

 Hihi. Mutta nytpä on meillä hyllyt..!
Tämä toinen löysi paikkansa vasta pari viikkoa sitten täältä aulasta. 

Tälläistä täältä tänä yönä. 

Ulkona on kamala lumimyräkkä ja meidän isompi martta puhelee unissaan tuolla aulan toisella puolella. Nyt jos nukkumaan itsekin!

Nappulasokeus

Tosirakkautta.

Ensisilmäyksellä.

Ja sitten en muuta nähnytkään.

Tänä vuonna vietämme ihan ensimmäistä kertaa jouluaattoa kotona.

Äidiltäni kinusin jo Iittalan Festivo-kynttilänjalkoja lainaan joulun kattaukseen.

Mutta sitten eräs "harmiton" prismanreissu silmiini sattui Nappulat.

Niin kauniit, yksinkertaiset, klassiset ja modernit. 

Ihan täydelliset.

Jäivät ajatuksiin, ajatus paisui ja

nyt niitä on kolme.

Josko sitten joulupöydässä viisi.

Kunhan löydän jostain taas sopivat alekupongit ;).