RAKSALLA NYT: KUTKUTTAVAN RUMA JULKISIVU

Hei vain, aurinkoista torstai-iltaa! Kylläpä nämä tynkäviikot menevät vauhdilla! Ennen kuin pääsen viikonloppuna kuvaamaan talon astetta valmiimpaa ilmettä sisältä päin, tehdään tässä välissä katsaus talon ulkopuolelle. Rakennustyömaa on kaikkine roskaläjineen niin ruma  ja kivitalon keskeneräinen pinta rappausta odotellessaan kovin karu, mutta kummasti tuota omaa työmaata kutkuttaa kuitenkin katsella. Se antaa jo viitteitä siitä, minkälaiseksi miljöö lähtee lopulta muotoutumaan. Nyt kun jotakuinkin hahmotan jo tontinkin rajat.

Ulko-ovet meillä tosiaan nostettiin paikoilleen jo kovin varhaisessa vaiheessa ja etenkin tätä pääsisäänkäynnin ovea ikkunoineen on suojattu monin eri tavoin. Näihin kuviin on jäänyt vielä toisen sivuikkunan suojavanerikin paikoilleen. Musta sisäänkäynti näyttää juuri niin kivalta, kun mielikuvissa sen ajattelimmekin. Sisäänkäyntiä rajaamaan valettiin seinät jo jokin aika sitten, sen katon toteutus vielä odottelee. Jätimme sisäänkäynnin kattokorkeuden tarkoituksella mahdollisimman matalalle, jotta toivomamme syvyysvaikutelma katoksessa tulisi paremmin esiin. Sisäänkäynnin katto tulee näyttämään ulospäin tasakatolta, vaikka todellisuudessa sinne toki kaatoa tehdäänkin, jotta sadevesi pääsee valumaan oikean seinän taa asennettevaan ränniin. Syvennys rapataan talon kanssa samanväriseksi ja rappuset on tarkoitus laatoittaa sitten jossain vaiheessa tämän akuuteimman rakennusvaiheen jälkeen. Rappujen ylätasanteen laattahaaveen pääset kurkkaamaan tästä aiemmasta postauksestani ja tuo haave elää edelleen vahvasti mielessä.

Raksaaminen on täynnä pieniä suuria valintoja ja sellainen oli myös ulko-ovien kahvojen ja lukkopesien valinta. Perinteiset teräksiset kahvat olisivat toki olleet klassinen valinta, mutta me yhdessä tuumin valitsimme tälläiset sirot versiot mustan kromin pintakäsittelyllä. Kahvan sävy ovea vasten muuttuu jännästi eri valossa. Pienenpieni yksityiskohta tämäkin.

Autokatos puolestaan odottaa lämpimämpiä säitä ja maalisutia. Niin kuin joskus aiemmin taisin mainitakin, puupintojen maalaus tulee olemaan minun heiniäni. Nyt vain täytyisi jo tietää talon rappauksen sävy tarkalleen, jotta autokatoksen maalin voisi laittaa tilaukseen. Autokatoksen yhteydessä olevasta varastotilastakin puuttuu vielä ovi.

Takapihan puolella on viimein kaikki ikkunat paikoillaan. Liukuvien lasiovien tilausta ja asennusta kun odottelimme hieman muita ikkunoita kauemmin. Terassiakin olemme jo suunnitelleet ja viime viikolla kävimme tutustumassa kestopuuvaihtoehtoihin ja vähän kaavailimme, että toteutus tulee olemaan tässäkin vähän perinteistä terassilautaa erikoisempi. Päätös pitäisi varmasti tehdä tämänkin suhteen ihan näinä päivinä, että saadaan tarvikkeet tontille ajoissa. Ettei nyt juhannustansseja tarvitsisi perumaan käydä.

Talon ikkunat on nyt ollut kolmisen viikkoa suojattu muovein sisältäpäin ja tänään ne on viimein otettu maalaustöiden päätteeksi pois. Ihana kevätvalo tulvii ikkunoista sisälle vielä myöhään illalla. Tuoreine maalipintoineen nyt riittää ihmettelemistä. Pian siis tästä vaiheesta kuvia teidänkin nähtäväksi. Nyt lähden talolle siivouspuuhiin, sitä taitaa tänään taas suojausten purkamisten jäljiltä ihan mukavasti riittää. Mutta onneksi kevät ja valoisat illat!

/// Pretty is not exactly the word I would use for the facade of our new home at the moment. But it really is fascinating to imagine what it will turn into in just couple of months after plastering and painting, building the terrace and shaping the different areas of the garden. Can't wait!

UUSIA KUVAKULMIA

Huomenta! Ensimmäinen loma-aamu kahteen kuukauteen, kun heräsin pirteänä jo kuudelta ja tunsinkin olevani ihan hereillä ennen kuin mistään kuului pikkuvarpaiden tepsutusta. Onkohan se merkki siitä, että loma on tehnyt tehtävänsä? Vai siitä, että tajusin mennä ajoissa nukkumaan ;)?! Kyllähän tämä opeloma tuntuu aina ihan loputtoman pitkältä. Työt ovat tulleet silloin tällöin jo uniin ja nyt pyörivät mielessä usein jo päivälläkin. Odotan jo mielenkiinnolla ensi viikolla alkavaa arkea ja uuden organisointia. Aamut tulevat olemaan paljon aikaisempia ja kiireisempiä ja päivät pidempiä kuin viime vuonna. Ehkäpä siis näiden aikaisten aamujen harjoittelut on jo hyvä aloittaakin. Työpaikkani  vaihtuu vähän etäämmälle, paikkaan johon mulla on aivan erityinen tunneside. Työkavereiksi saan entisiä kolleegoita, talo on siis tuttu työnkin puolesta, mutta myös entisiä opettajiani. Olenhan käynyt siellä oman koulutaipaleeni ensimmäiset yhdeksän vuotta. Harmi vain, että varhaislapsuuteni hoitotäti jäi juuri eläkkeelle ja oma äitikin on tehnyt samoin jo pari vuotta sitten :).

Mutta lomaillaan nyt vielä viikko kuitenkin ja kuten arjessa myös täällä blogissa aion tarttua hitusen  rästihommiin. Haasteet kuuluu mulla miltei aina tähän kategoriaan. En käsitä miten ne voivat olla niin takkuisia toteutettavia, vaikka haasteet ovatkin hauskoja ja niiden antajat sitäkin hauskempia. Tällä kertaa otin työn alle sisustusblogeissa kiertäneen uusien kuvakulmien haasteen. Viisi minuuttia ja viisi uutta kuvakulmaa. Sain haasteen sekä Sannalta Inspired by love -blogista sekä Marjalta Vaaleanpunaisesta hirsitalosta. Kiitos molemmille!  Haaste on lähtöisin Viljalta raikkaasta Muotoseikka -blogista.

 Näin kesällä tuntuu, että kaikki kuvakulmat kotoa ovat uusia, kameran kanssa ei tee kovin mieli sisällä heilua, kun elämä on siirtynyt ulos: pihalle, reissun päälle, mökille ja rannalle. Mutta muutaman raapaisu nyt ehkäpä jotain uuttakin tvistiä tänne.

Portaikkoa en ole tainnut meillä liiemmin kuvailla. No, koska ne nyt ovat vain portaat. Puu on lämpökäsiteltyö koivua. Talven pimeydessä rappuset tuntuvat joskus vähän tunkkaisilta, mutta toisaalta puu tuo mukavasti lämpöä muuten (ja erityisesti muiden mielestä) melkoisen valkoiseen yleisilmeeseen. Vauvat ovat kasvaneet jo siihen ikään, että portaiden alapäässä ei enää porttia tarvita, mutta yläpäässä vielä kauan. Makkarit sijaitsevat rappujen molemmin puolin yläkerrassa ja silloin tällöin tuossa aulassa hipsuttelee unenpöpperöisiä tyttösiä. Näen painajaisia siitä, että jompi kumpi kompastuu tuonne rappuihin.

Näillä helteillä alakerran siunauksena on kivilattia, joka pitää taloa melko viileänä. Yläkerrassa tuo siunaus on ranskalainen parveke ja avattavat ovet. Yläkerta on helteillä aikamoinen sauna, tänä kesänä ovia on saanut pitää huoletta auki läpi yön, montaa itikkaa ei sisälle ole eksynyt. Kiitos tuon parvekkeen tuuletan ja puistelen myös petivaatteita usein, joskus jopa päivittäin. Tuohon oviaukkoon voisi laittaa valkoisen ilmavirrassa hennosti hulmuavan valkoisen verhonkin. Toisi nukkumiseen ja erityisesti heräämiseen aivan uuden fiiliksen. En ole muuten ollenkaan pimennysverhoihmisiä, silläkin kustannuksella että lapset heräävät aina aamuauringon valoon. Sälekaihtimetkin jätän usein yöksi auki. Valoon herääminen on mun juttu.

Pari kuvaa vielä työhuoneesta. Siellä on elämä valaistunut valkoisen seinäpinnan myötä. Valkoisella on kyllä mainio vaikutus. Tuntuu nimittäin myös, että kapean huoneen maalattu seinä siirtyi samalla puoli metriä kauemmas. Kuva on otettu kodinhoitohuoneesta, josta oli alunperin ainoa ovi tähän huoneeseen. Huone oli meistä aina jotenkin omituisessa paikassa, eikä sinne juuri päiväkään paistanut. Esikoisen synnyttyä puhkaisimme seinän meidän aiemman makkarin, nykyisen leikkihuoneen puolelle ja laitoimme seinän tilalle lasiovet. Nyt valo virtaa läpi talon tässäkin päässä taloa. Kaikenkirjavat kansiot odottavat jo muuttoa uudelle työpaikalla. Ihana, että mulla on uudessa työpaikassa kunnolla tilaa omille töihin liittyville tavaroille, eikä niitä tarvitse pyöritellä pitkin kotia. Työhuoneen lisäksi vaatehuoneet ja varasto pursuavat näistä työkamppeista. Meidän työ kun on sellaista, että koskaan ei tiedä, mitä tarvitsee. Niinpä kaikenlaista on tullut vuosien saatossa säilöttyä :). 

Ja taisipa näistä kuvakulmista tulla ilmi myös se, miksi työhuoneen vanha valaisin siirtyi makkariin. Minä sydän Jielde. Kesäkuun alussa hyödynsin Stockmannin alekupungit ja palkitsin itseni vuoden täydennyskoulutusurakan päätöksestä sekä uudesta työpaikasta. Oon aika mestari itseni palkitsemisessa ;).

En nyt ole aivan kärryillä, mihin tämä haaste ei olisi jo eksynyt, mutta KodinKulmia, Piipadoo sekä At Marias ,olkaas hyvät!