SYKSYN TUNTUA

Pitkän kuuman kesän aikana kodin sisustaminen ei tuntunut niin akuutilta. Koti on säilynyt melko ennallaan ja tunnen yhä vähemmän tarvetta päivittää kotia edes piensisustuksella. Pienempääkin hankintaa tulee harkittua aiempaa tarkemmin, kun isommatkin sisustuksen linjat ovat vielä niin kesken. Syksyn tuntu kuitenkin aina siirtää ajatukset kodin sisustukseen samaan aikaan, kun sateiset ja pimenevät illat siirtävät elämän ulkoa sisätiloihin. Tuskin olen ainut, joka on viimeisten iltojen aikana tunnelmoinut jo kynttilänvalossa, sytyttänyt takkaan syksyn ensimmäiset tulet tai lämmittänyt saunaa pitkän tauon jälkeen. Tyynyt kaipaavat vähän syksyistä sävyä ja verhotkin tekee mieli vetää alas uteliailta katseilta. Niitä verhojahan meillä ei tosin edelleenkään ole. Mutta voi sitä onnen päivää, kun pitkän pohdinnan tuloksena tilatut verhot toivottavasti ensi viikolla valmistuvat tuomaan yksityisyyttä ja samalla kodikkuutta pimeneviin iltoihin.

Toistaiseksi syksyinen pesänrakennusvietti on aiheuttanut yhden sisustustyynypäivityksen reviteltyäni tuon kauniin ruskean tyynynpäällisen verran ja eräänä tuikitavallisena tiistaina tunsin ansainneeni useamman kuukauden tauon jälkeen taas leikkokukkia. Viime viikonloppuinen visiitti Habitare-messuille tarjoili vähän runsaammin ruskean sävyjä ja muutenkin aikamoisen sisustusähkyn.

Habitaren positiivisimmat löydöt tein Kaarnia Designin akustoivasta taiteesta sekä siedettävän hintaisista sohvista, virolaisen Oot oot -merkin osastolla oivalsin, että hyvästä sohvasta ei välttämättä tarvitsekaan maksaa itseään kamalan kipeäksi. Molempia olemme tulevan vuoden aikana varmasti vailla, sekä akustoivaa taidetta että kaunista ja kestävää olohuoneen sohvaa. Näiden hankinnassa voitte luottaa verhovauhtiimme. Hiljaa haudutellen hyvä tulee.

Syyskuu on houkutellut myös pitkästä aikaa leipomaan, kun intensiivisen arjen vastapainoksi tekee mieli viikonloppuisin muuntautua pullantuoksuiseksi äidiksi. Arkena meillä harrastetaan jokaisena iltana ja siihen päälle vielä kaikki syyskuiset vanhempainillat ja kokoukset, joten keittiössä on menty aikataulusyistä melko suoralinjaisesti sen suuremmin fiilistelemättä. Viikko sitten sunnuntaina tein kuvien firenzeläisen omenakakun, jonka tuoksu ja maku toisti syksyä juuri sopivasti ja sai aikaan tavoittelemani vapaapäivän tunteen. 

Viime aikoina on viikonloppuisinkin ollut sen verran monenlaista menoa, että tämä viikonloppu lähes tulkoon kotosalla tulee kuin tilauksesta. Huomenna päätetään esikoisen suunnistuskisakausi lähistöllä ja sunnuntaina käydään onnittelemassa yhtä hurmaavaa veljesparia. Jospa sää sallisi syksyisen retken lähiluontoon alkanutta ruskaa ihmettelemään ja sateen sattuessa innostuisimme tyttöjen kanssa taas leipomishommiin. Kai nuo isot ikkunatkin pitäisi uusia verhoja ja tulevaa talvea varten vielä puhdistaa ja ensi viikkoa varten vähän töitäkin jossain välissä tehdä. Tänä iltana jos kuitenkin ottaisi hetken ihan iisisti!

Hyvää viikonloppua, toivottavasti olet vielä siellä!

JUHLAHUMUA

Suloista sunnuntaita! Täällä on pikku hiljaa selvitty huhtikuun juhlahulinasta. Molemmat lapsemme ovat syntyneet huhtikuussa, joten tässä kuussa juhlitaan meillä aina koko vuoden edestä. Tosin tyttöjen kasvettua on juhlatkin vähän muuttaneet muotoaan ja tällä kertaa juhlimme vähän pienemmillä porukoilla kuin aiemmin. Onneksi kaverit ovat heillä jotakuinkin yhteiset, niin saimme kuin saimmekin yhteiset kaverikemut järjestettyä, vaikka vähän sai nuorimmaista tähän taivutellakin. Taas kerran ajattelin mennä helpolla ja ottaa lunkisti leipomusten kanssa. Aiemmista vuosista viisastuneena aloin leipomishommatkin jo hyvissä ajoin ja kun aikaa oli, niin kakkuja taisi olla lopulta molempien viikonloppujen kattauksessa  viittä sorttia. Yötyöksi ei onneksi tällä kertaa mennyt. Ei vanha enää semmoista jaksa :)! Kuopus oli jo aiemmin talvella esittänyt toiveensa suklaaraakakakusta, kun taas esikoinen toivoi tavallista suklaakakkua. Itse halusin tarjota myös pavlovaa ja sitruunapiirasta. Lapsivieraille tein puolestaan elämäni ensimmäisen jäätelökakun. Suolaisina tarjottavina toimi tällä kertaa pekoni-parsapiiras, feta-pinaattinyytit, lohitäytteellä koristellut ruisnapit sekä äidin tuomat kinkkurullat. Pienet vieraat innostuivat tietenkin eniten poppareista ja muusta kaupan valmiista. Kuvakavalkadi on sekoitus kahden päivän kattauksista, pari puhelinkuvaakin joukossa.

En voi käsittää: yhdeksän ja kuusi jo! Tekninen tila on oikein mainio paikka poseerata juhlapäivänä ;)..

Koristeet kulkivat Suomeen vuosi sitten Walesin muuttokuorman mukana. Pompomit olivat parin vuoden takaa pahvilaatikossa tuhannen myttyränä, mutta oikein juhlakelpoiset koristeethan niistä vähän oikomalla vielä saatiin. Mitään ei siis kannata heittää pois :)! Näin vapun äärellä olisivat voineet roikkua toki koristeena pidempäänkin. Vappu siis mennee meillä synttäriputken jälkeen melko vaatimattomin koristein. Foliopalloista vielä neuvotellaan. Itselläni on huomenna vielä työpäivä ja suunnitelmani pukeutua koulumme vappukarkeloissa Vapaudenpatsaaksi meinaa kariutua, kun en löydä tuota aikoinaan Nykistä tuomaani päähinettä mistään. Täytynee kehitellä nopsaan siis plan B. Oikein hauskaa vapunaikaa kaikille teille! Palailen pian viimein matka- ja raksa-aiheistenkin juttujen pariin!

TÄYDELLINEN SITRUUNAPIIRAS

Same same, but different. Viime kesänä määrittelin samaisen sitruunapiiraan taivaalliseksi, joten täytyi keksiä jotain muuta tällä kertaa. Täydellinen ei pahasti puppua ole sekään. Meillä on täällä meneillään jokakeväisen kesäkuntospurtin romuttava juhlaputki synttäriherkkuineen, kun tyttöset täyttävät viiden päivän erolla vuosia. Viikonloppuna juhlittiin sukulaisten ja tyttöjen kavereiden voimin ja tuli sitten siinä synttärihuumassa pyöräytettyä viisi kokonaista kakkua. Voitte ehkä kuvitella, että ne kyllä riittivät.

Töiden kanssa on menty tässä juhlimisen lomassa sellaista haipakkaa, että tunnit eivät meinaa vuorokaudessa riittää. Oman ammattikuntani perinteinen loppukiri on taas käsillä ennen pitkiä kesälomia. Tilannetta onneksi helpottaa se, että tykkää työstään ja niistä tyypeistä kenen kanssa työtään saa tehdä. Niistä pienistä ja vähän isommistakin. Tätä sitruunapiirasta tarjoilin myös noille isommille työkavereille pääsiäisen jälkiaallossa pari viikkoa sitten, kun kaivoin reseptin omasta blogiarkistosta. Mainio vaihtoehto kevään juhliin!

Ystäväni vinkkasi jo kauan sitten, että tuohon reseptiin oli minulta lipsahtanut painovirhepaholainen jauhomäärän suhteen, mutta nyt sekin on korjattu. Eli voin taas suositella kokeilemaan. Linkki Jamien reseptistä suomentamaani versioon löytyy siis täältä. Ihana kesän tuntu noissa lähes vuodentakaisissa kuvissa. Enää ei ole pitkä matka syreeneihin! Ehkäpä niitä istutetaan muutama myös omalle, toistaiseksi turhan karulle pihalle.

Nyt pienesti vielä työhommia ja sitten koitan saada tuon ensi yönä kuusi vuotta täyttävän kuopuksen houkuteltua pyöräilyseuraksi lenkille. Flunssa meinaa kaataa sohvan nurkkaan, mutta onneksi tuo ihana kevätaurinko kuitenkin houkuttelee elämään pystyasennossa. Mukavaa torstaita ja huomenna alkavaa viikonloppua!

KIRSIKANKUKKIA JA RAAKAINNOSTUSTA

Viime viikkoina raakaleivontainnostukseni on herännyt henkiin taas tauon jälkeen ja jemmassa on ainakin pari suosittelemisen arvoista reseptiä terveellisempiin herkutteluhetkiin. Olen kyltymätön herkuttelija, mutta perinteisten valkoisella sokerilla ja jauholla sekä voilla höystettyjen herkkujen kylkiäiset ja kylkiin tarttuvat varjopuolet tiedän minäkin. Ehdottomuudet eivät minulle sovi, mutta jonkinlainen linjan veto arkiherkuttelussa on ihan aiheellista. Eilen sorruin nakertamaan miehen lapsille tuotuja tuliaisherkkuja ja eron olossa huomasin vielä tänäkin aamuna. Kun taas tälläisen laadukkaista raaka-aineista valmistetun raakaherkun voi hyvillä mielin nauttia vaikka heti aamiaiseksi. Viime sunnuntaina en ehtinyt kunnon lounasta nauttimaan, mutta raakakakkupalasen voimin tuli sivakoitua parikymmentä kilometriä läheisillä laduilla. Näiden kuvien suklaiseen raaakakkuun on ihastunut myös kuopukseni, joka toivoi kakkua tarjottavaksi jo tulevilla huhtikuisilla syntymäpäivillään.

Suklaisen kookoskermakakun resepti löytyy Virpi Mikkosen Kiitos hyvää -kirjasta. Virpin ylläpitämät Vanelja-instatili ja -nettisivut varmasti monen teidänkin lukulistoilta löytyvät. Virpi tarjoilee kyllä mieletöntä silmänruokaa ja inspiraatiota terveelliseen herkutteluun kuva toisensa jälkeen, vaikka usein ei itse samanlaisiin toteuksiin kykenekään.

Ohjeessa päällystetään kakku kokonaan banaanisiivuilla ja kookoskermalla ja -lastuilla. Itse päädyin kuitenkin paloittelemaan kakun pakkaseen, josta olemme kuopuksen kanssa pala kerrallaan otettu kakkua sulamaan. Uskoin tästä kakusta riittävän pidemmäksikin aikaa kuin viikoksi, mutta toisin kävi, kun sain tuon kilpasyömärin kaverikseni. Uutta kakkua on jo laitettu tilaukseen. Edullisemmasta päästä ei tälläisen raakakakun toteutus tietenkään ole: jo pelkät pähkinät, kaakaovoit, kookosöljyt sun muut maksavat melko paljon. Mutta hinnan ja vaivan palkaksi saa sitten vähän paremman omatunnon herkkua nautittavaksi. Kovasti houkuttelisi hommata sellainen kunnon blenderikin, joka ei savuaisi ensimmäisestä taatelin hienontamisesta. Mutta toisaalta, tämäkin kakku valmistui Brittitescosta viidellätoista punnalla ostettu sauvasekoitin. Vaikka vähän meinasi ylikuumentuakin.

Raakakakun rinnalla täällä on nautiskeltu myös lisääntyneestä valosta ja keväistä mieltä tuovista kasveista. Muutaman euron kirsikanoksien en edes uskonut puhkeavan kukkaan, mutta toisin kävi. Uusia viherkasvilöytöjäkin olen tehnyt, mutta niistä tarkemmin toisen kerran. Nyt ulkoilemaan ja urheilemaan ja pari juoksevaa asiaa hoitamaan ennen ystävän synttärijuhlia. Sinne suuntaamme kyllä nyt vähän vajaalla miehityksellä kun esikkomme on sairastanut pari viimeistä päivää. 

Koitan palata linjoille taas vähän useammin. Oma läppärini on edelleen pimeänä, mutta niin kauan kun mies ei reissuile, niin saanen hänen työkonettaan lainata. Ulkomailta ostetun tietokoneen huono puoli on se, että varaosia ei niin helposti meinaa löytääkään. Ja tälläisen omakotiprojektin keskellä ei uusia laitteita ihan noin vain hommaillakaan, sen kummemmin tietokoneita kuin monen sadan superblendereitäkään. Ostoslistalla kun olisi myös se uusi kamera. 

Ihanaa leppoista lauantaita! Kiitos, kun olet siellä, vaikka täällä päässä päivitystahti välillä vähä hiipuukin!

JOULUNAJAN HERKUT

Ounastelen, että aivan raflaavimpaan jutunjuureen en nyt osunut, kun kaikki ovat hiusrajaansa myöten täynnä joulua ja arskat otsalla jo odottelevat kevätaurinkoa mehupaastolla. So last season, tiedetään, mutta en nyt vain voinut olla vielä tallentamatta tänne joulunajan kakkupalasia, kun ne olen kerran kuvannutkin. Ja olkoon nämä täällä jo odottamassa ensi joulua, kun ainakin itse etsin sitten kuumeisesti jouluherkkuideoita. Omasta blogista toki. Itsekin harrastin tällä viikolla sokeritonta kokonaiset viisi päivää, kunnes sitten tänään äidin synttärit ja prinsessakakku. Kylässä on mun mielestä epäkohteliasta harjoittaa kieltäymystä. Annan itselleni anteeksi. Ja äidille kakkujen tarjoamisesta. (Tähän hän varmasti kommentoisi, että toki kolmea palaa ei olisi ollut pakko ottaa. Mutta ei tietenkään kommentoi, koska olen kieltänyt häntä kommentoimasta.)

Joulunajan TOP4 jälkkärit on tässä:

1. JOULUINEN PORKKANAKAKKU

Tätä tein juuri ennen lomanalkua kolleegoilleni viimeisen työpäivän glögihetkeen. Porkkanakakkua maustaa tutut joulunmausteet: inkivääri, neilikka, kaneli ja kardemumma. Sitä parempi mitä enemmän täytettä, kakun ohjeen nappasin täältä. Päälle sovelsin itse piparitaikinasta levyn, johon painoin uunituoreeltaan piparimuotilla tähtiä. Tämän idean taas bongasin useista instakuvista itsenäisyyspäivän aikaan. Porkkanakakun maku paranee huippuunsa monesti vasta parin päästä leipomisesta, joten tämän voi tehdä jääkaappiin makuuntumaan jo hyvissä ajoin.

2. JOULUISET MINIPAVLOVAT

Toimin perinteisesti aattoillan jälkkärivastaavana anoppilassa ja tänä vuonna tein minipavlovia. Makea marenki ja kerma sai makuun kontrastia kohmeista karpaloista ja vadelmista sekä itsekeitetystä kinuskista. Kuvien pavlovat leivoin viikko sitten meidän tyttöporukalla viettämään Kakkua ja skumppaa -bileisiin. Karpaloita ei tähän hätään enää ollut, mutta puolukat, mustaherukat ja mustikat paikkasivat. Valkosuklaan palaset eivät tietenkään olleet liioittelua.

3. JOULUINEN BRITA

Marenkijälkkärit eivät petä kyllä minään vuodenaikana. Tämä brita oli ensimmäinen laatuaan koskaan joulun aikaan. Välipäivinä kokoonnuimme isolla ystäväporukalla ja päädyin tekemään britan, koska a)ainekset löytyivät sopivasti omista kaapeista ja b)pienellä vaivalla sai tarjottavaa isommallekin porukalle (meitä oli varmaan kolmisen kymmentä ja pellillisestä jäi vielä kotiin tuomisiakin). Tähänkin laitoin väliin puolukoita ja mustaherukoita. Ja keittelin kaverin keittiössä kinuskin tuoreeltaan. Itsetehty kinuski herättää kyllä niin nostalgisia muistoja lapsuudesta. Sitähän valmistettiin jo varhaislapsuuden synttärikakkujen kuorrutteeksi ja tehtiin kavereiden kanssa itseksemme heti kun saimme luvan käyttää hellaa yksin.

Kuvien kukkaströsselin unohdin jokaikisestä kakusta, vaikka olin sen varta vasten ennen joulua joulun jälkkäreitä varten hankkinut. 

4. TIRAMISU

Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisempänä: meidän joulujen ikisuosikki tiramisu. Tätä valmistin joulupäiväksi meidän oman porukan jälkkäriksi, koska tämä sattuu olemaan niitä harvoja herkkuja, joista miehenikin tykkää. Kuva on kyllä viime vuodelta, mutta samoissa merkeissä olisin voinut kuvata sen tänäkin vuonna amarylliksineen, roiskeservetteineen ja suklaatähtikoristeineen. Niitä kun tulin kuskanneeksi Walesistä saakka ihan tätä joulua silmällä pitäen.

Mutta hei, tämä juttuhan valmistui itse asiassa juuri parahiksi tunti ja neljäkymmentä minuuttia ennen deadlinea: leppoisaa Nuutinpäivän myöhäisiltaa!

SITRUUNAJUUSTOKAKKUA BROWNIEPOHJALLA

Moi vaan pienen radiohiljaisuuden keskeltä! Syksy ja arjen kiireet, ei siihen muuta tarvitse. Perinteiseen sisustusbloggaajien syksyn haasteeseen, valon vähäisyyteen, en vielä osaa vedota, sillä kiitos suurten ikkunoiden koti kylpee valossa harmaampanakin päivänä. Viime viikonloppuna juhlistettiin hyvin pienesti syyskuun viimeistä ja syntymäpäivääni ja sen kunniaksi etsin tämän ihanan kakun reseptin. Annin uunissa -blogi ja reseptiarkistot kuuluvat suosikkeihini silloin, kun etsin jotain uutta takuuherkkua. Sivut eivät  tälläkään kertaa pettäneet ja löysin sieltä viimeviikonloppuiseen sitruunan ja suklaan himotukseen browniepohjalle tehdyn sitruunajuustokakun reseptin. Hoksasin vielä lisätä kakun päälle anopin mukanaan tuomia tuoreita puolukoita, jotka raikastivat kivasti muuten makeaa kakkua. Resepti kakkuun löytyy siis täältä.

Viikonlopun aikaan blogihiljaisuus jatkunee, sillä istun tällä hetkellä junassa matkalla Tampereelle. Seuraavat pari päivää saan viettää laatuaikaa ystäväni kanssa vähän isommissa neliöissä kuin silloin joskus yli kymmenen vuotta sitten Zermattissa Sveitsissä, jolloin ystäväni hätämajoitti minut alle kahdeksan neliön huoneeseensa, kun sairastuin jäätikkömajalla työskennellessäni vuoristotautiin ja jouduin palaamaan jäätikköä pitkin sakeassa lumisateessa hiihtäen takaisin kylään railojen reunoilla keikkuen, kun helikopteritkaan eivät tuossa säässä pystyneet lentämään. Noita aikoja tulee varmasti perinteiden mukaan muisteltua tälläkin kertaa, hyvästä ruuasta ja yöunista tinkimättä. Sunnuntaina Mansella näyttäisi olevan perinteinen blogikirppiskin, ehkäpä piipahdamme myös siellä.

Oikein mukavaa viikonloppua juuri Sinulle!

MUSTIKKA-MASCARPONEPIIRAKKA

Virallinen mustikkapiirakkapäivä oli ja meni, mutta meillä ryhdistäydyttiin piirakkarintamalla vasta eilen, kun saimme ystävän poikineen kylään. Muistin joskus tehneeni raparperipiirasta, johon tuli valkosuklaata ja mascarponea ja ajattelin kokeilla samaa nyt mustikoilla. Reseptin löysin blogiarkistoista täältä ja muuta tuunausta resepti ei tarvinnutkaan kuin korvata raparperi mustikalla. Tämä on kyllä taas niin minunnäköiseni leivonnainen. Mihin vain voi laittaa mascarponea tai valkosuklaata, niin tartun kyllä tilaisuuteen!  Tästä tortusta ei ole kuin rippeet jäljellä jääkaapissa, enkä ole vieläkään varma, onko tämä parempaa vähän löysänä lämpimänä vai kiinteämpänä jääkaappiversiona. Täytyy siis varmaan maistella vielä se viimeinenkin pala!? Tosin hyvässä seurassahan se maistuisi kaikista parhaimmalle. Eilisen päiväkahviseurasta ja noista kauniista ruusuista kiitos siis ystävälle  <3.

MUSTIKKA-MASCARPONEPIIRAKKA

POHJA

n. 150g huoneenlämpöistä voita

1 dl tomusokeria

1 muna

2 dl vehnäjauhoa

1dl mantelijauhetta

1/2 vaniljatanko

Vatkaa voi ja tomusokeri, lisää muna ja keskenään sekoitetut jauhot sekä vaniljatangon siemenet.

Nosta taikina jääkaappiin täytteen tekemisen ajaksi. Itse käärin napakasti kelmuun.

TÄYTE 

100g valkosuklaata

250g mascarponea (laktoositon tuorejuusto käy varmasti myös..)

1 1/2 vaniljatankoa

1 muna

1 dl sokeria

1 tl vehnäjauhoa

Reilusti mustikoita!

Sulata valkosuklaa ja anna jäähtyä. Vatkaa sillä välin vaniljatankojen siemenet mascarponeen, lisää muna ja keskenään sekoitetut sokeri ja jauho. Vatkaa lopuksi jäähtynyt valkosuklaa täytteeseen.

Voitele pyöreä irtopohjavuoka tai korkea piirakkavuoka ja painele taikina sen pohjalle ja reunoille.

Kaada täyte pohjan päälle ja tasoita.

Ripottele mustikoita täytteen päälle reilusti, niin että pinta täyttyy ja painele kevyesti päältä.

Paista torttua n. 35-40 minuuttia 180 asteessa. Anna jäähtyä ja nauti.

///It's the loveliest time of the summer now when forest is covered with blue superfood and Finns go crazy picking bilberries. I got my first ten litres by doing nothing for my kind mother-in-law brought me a bucketful clean and tasty berries which I mainly put into the freezer for those cold winter mornings to mix in with porridge or smoothies. I left a bit for this bilberry-mascarpone pie which I earlier baked with rhubarb. This was a lot sweeter version though thanks to sweet berries. Anything with mascarpone or bilberries always works!