SYKSYN TUNTUA

Pitkän kuuman kesän aikana kodin sisustaminen ei tuntunut niin akuutilta. Koti on säilynyt melko ennallaan ja tunnen yhä vähemmän tarvetta päivittää kotia edes piensisustuksella. Pienempääkin hankintaa tulee harkittua aiempaa tarkemmin, kun isommatkin sisustuksen linjat ovat vielä niin kesken. Syksyn tuntu kuitenkin aina siirtää ajatukset kodin sisustukseen samaan aikaan, kun sateiset ja pimenevät illat siirtävät elämän ulkoa sisätiloihin. Tuskin olen ainut, joka on viimeisten iltojen aikana tunnelmoinut jo kynttilänvalossa, sytyttänyt takkaan syksyn ensimmäiset tulet tai lämmittänyt saunaa pitkän tauon jälkeen. Tyynyt kaipaavat vähän syksyistä sävyä ja verhotkin tekee mieli vetää alas uteliailta katseilta. Niitä verhojahan meillä ei tosin edelleenkään ole. Mutta voi sitä onnen päivää, kun pitkän pohdinnan tuloksena tilatut verhot toivottavasti ensi viikolla valmistuvat tuomaan yksityisyyttä ja samalla kodikkuutta pimeneviin iltoihin.

Toistaiseksi syksyinen pesänrakennusvietti on aiheuttanut yhden sisustustyynypäivityksen reviteltyäni tuon kauniin ruskean tyynynpäällisen verran ja eräänä tuikitavallisena tiistaina tunsin ansainneeni useamman kuukauden tauon jälkeen taas leikkokukkia. Viime viikonloppuinen visiitti Habitare-messuille tarjoili vähän runsaammin ruskean sävyjä ja muutenkin aikamoisen sisustusähkyn.

Habitaren positiivisimmat löydöt tein Kaarnia Designin akustoivasta taiteesta sekä siedettävän hintaisista sohvista, virolaisen Oot oot -merkin osastolla oivalsin, että hyvästä sohvasta ei välttämättä tarvitsekaan maksaa itseään kamalan kipeäksi. Molempia olemme tulevan vuoden aikana varmasti vailla, sekä akustoivaa taidetta että kaunista ja kestävää olohuoneen sohvaa. Näiden hankinnassa voitte luottaa verhovauhtiimme. Hiljaa haudutellen hyvä tulee.

Syyskuu on houkutellut myös pitkästä aikaa leipomaan, kun intensiivisen arjen vastapainoksi tekee mieli viikonloppuisin muuntautua pullantuoksuiseksi äidiksi. Arkena meillä harrastetaan jokaisena iltana ja siihen päälle vielä kaikki syyskuiset vanhempainillat ja kokoukset, joten keittiössä on menty aikataulusyistä melko suoralinjaisesti sen suuremmin fiilistelemättä. Viikko sitten sunnuntaina tein kuvien firenzeläisen omenakakun, jonka tuoksu ja maku toisti syksyä juuri sopivasti ja sai aikaan tavoittelemani vapaapäivän tunteen. 

Viime aikoina on viikonloppuisinkin ollut sen verran monenlaista menoa, että tämä viikonloppu lähes tulkoon kotosalla tulee kuin tilauksesta. Huomenna päätetään esikoisen suunnistuskisakausi lähistöllä ja sunnuntaina käydään onnittelemassa yhtä hurmaavaa veljesparia. Jospa sää sallisi syksyisen retken lähiluontoon alkanutta ruskaa ihmettelemään ja sateen sattuessa innostuisimme tyttöjen kanssa taas leipomishommiin. Kai nuo isot ikkunatkin pitäisi uusia verhoja ja tulevaa talvea varten vielä puhdistaa ja ensi viikkoa varten vähän töitäkin jossain välissä tehdä. Tänä iltana jos kuitenkin ottaisi hetken ihan iisisti!

Hyvää viikonloppua, toivottavasti olet vielä siellä!

KOTONA TAAS

Juhannusaaton aatto. Kesä on ehtinyt jo keskikesän juhlaan ja minulla pyörähtää käyntiin loman kolmas viikko. Kotona olen ehtinyt vasta vain pyykinpesuun, sillä eilen palasin reilun viikon mittaiselta Sveitsin lomaltani ja lomailu kotosalla on vasta pääsemässä vauhtiin. Instaseuraajat ovatkin saaneet reissukuvia ja -videoita ihan yllin kyllin katseltavaksi. Jos joku niiltä on päässyt välttymään ja haluaa vielä päästä hetkeksi alppimaisemiin, niin tarinat löytyvät instafeedin kohokohdista tallennettuina. Vielä on pätkä Storeja lähettämättä taajuuksille, jutut elävät siellä pienellä viiveellä. Palaan Sveitsiin bloginkin puolella, kunhan juhannusriiteistä on selvitty ja saan jotain tolkkua kuvatulvaan.

Kotiin oli tällä kertaa ihan erityisen hyvä tulla, olinhan viettänyt jo melko kauan aikaa erossa perheestä ja seikkailut omiani jo ihan koko rahan edestä. Sen verran toiminnallinen reissu oli kyseessä, että keho kaipaa juuri nyt rauhallista lepoelämää, palauttelevaa liikuntaa. Mieluiten sitä perinteistä juhannuksen mökkeilyä: saunomista, uimista, grillailua ja ulkotouhuilua, niistä tsiljoonista itikoista huolimattakin. Pitkiä yöunia ja joutilaisuutta. Eikä haittaa, vaikka sade ropisisi kattoon. Sitä paremmalla syyllä malttaisi niitä päiväuniakin nukkumaan. Yritän pitää mielen vielä poissa kaikista niistä kotiprojekteista, jotka täällä kaappien kätköissä odottavat. 

Tänä juhannuksena pientareilla ja niityillä riittää kukkataikojen tekijöille valinnan varaa, itse jos tyytyisin poimimaan mökkitien varresta rennon rehottavan villikukkakimpun. Pyöreän maljakon pionit ovat vielä ajalta ennen reissua, oman pihan pioneita saadaan vielä odotella jokunen tovi. Ensin pitäisi päättää pionipenkin paikka ja hankkia ne taimetkin.

Reissun vuoksi piha on elellyt matalaa profiilia toistaiseksi muutenkin. Keskeneräisyyden vuoksi ei kesäkukatkaan ole tänä vuonna sytyttäneet sen kummemmin. Jotain kuitenkin on ruukuissakin jo ja tänään kävin vähän täydennystä, joten nyt vielä istutuspuuhiin ennen iltalenkkiä ja juhannussuunnitelman loppuun hiomista.

Oikein ihanaa juhannusta ja valoisia keskikesän öitä kaikille teille! Pitäkää huolta!

TOUKOKUUSSA

Heippa, mitä teille kuuluu? Täällä on taas tehty kaikkea muuta kuin vietetty aikaa blogin ääressä. Toukokuu on vilistänyt ohi silmissä ja tulevalla viikolla on taas aika vaihtaa kalenteriin uusi kuukausi. Mitä ihmettä on taas tapahtunut? Paitsi niitä tavallisia: töitä, kotihommia, lasten harrastuksia ja vähän omiakin. Toukokuussa blogijuttuja on syntynyt muiden kevään ja talven kuukausien tapaan harvakseltaan ja sen lisäksi, että odotan kovasti viikon (!!!) päästä alkavaa kesälomaa, odotan myös blogitapojen parantamista. Monta juttua on pyörinyt mielen päällä postausten aiheiksi, mutta mihinkään niistä en ole vielä osannut tarttua perusarjen pyörteissä. 

Toukokuussa..

..teimme Helsingin reissun. Ja ihan itsemmekin yllätimme lähtemällä ystävien mukaan Antti Tuiskun keikalle. Alkukuusta Helsinki oli vielä vähän kesäisempi kuin Joensuu ja kuinka ihanaa olikaan käppäillä rauhassa perinteinen Ullanlinna, Eira, Kaivopuisto -kierros hiljaisilla kaduilla kauniita rakennuksia ihastellen. Svensk Tennin Pop up -osaston ihastelu Stockmannilla ja valkovuokkobongaus Pohjois-Espoossa kuuluivat myös reissun kuvaan. Yövyimme muuten uudistuneessa Presidentti-hotellissa, jonka eri kerroksiin Paola Suhonen on suunnitellut erilaisia sisustusteemoja ja tunnelmia. Me saimme valita oman huoneemme ja päädyimme kasikerroksen Hiljaisuuteen. Näin opettajana ja kahden pienehkön lapsen äitinä jo pelkkä sana kuulostaa lähes taivaalta. Ja aavistukseni huoneen seesteisestä tunnelmasta osui aivan oikeaan. Kaunista oli.

..juhlimme äitienpäivää meillä kotona ja oma äitini sai vuorostaan tulla valmiille äitienpäiväbrunssille. En kyllä kerännyt mitään parhaita tytärpisteitä, kun onnistuin tappamaan äidille hankkimani terassihortensian jo ennen kuin hän edes ehti koko kukkaa nähdä. Äiti osasi löytää tähänkin tilanteeseen ne oikeat sanat: Ajatus on tärkein. Tosin, en vielä ole uskaltanut edes kertoa, että hänen minulle tuoma samanlainen kukka kuoli raadoksi niin ikään jo seuraavaan aamuun mennessä. Niin että terkkuja vaan äidille! Hortensiat eivät selvästikään sovi meidän kuumalle terassille. (Tähän voisi lisätä sellaisen silmiään pyörittelevän emojin..)

..olen tehnyt monia lenkkejä luontoon. Kuinka ihanaa onkaan pitkän ja lumisen talven jälkeen taas kipitellä kävelyteiden sijaan pitkin pieniä metsäpolkuja vaihtelevassa maastossa tai tuota meidän joenvartta pitkin läheiseen saareen. Suunnistuskausikin on jo korkattu. Edes kesäisten metsien miinukset, itikat ja käärmeet, eivät estä minua tältä aivan parhaalta kesätekemiseltä. Tähän saakka bongattua: aika monta itikkaa ja yksi kyy. Ei onneksi kuitenkaan yhtään karhua. Toisin kuin eräs oppilas esitteli eilen puhelimeltaan  kuvia heidän kotipihallaan roskiksen kimpussa hyörineestä kontiosta.

..sain vähän vaihtelua normaaliin työarkeen, kun koko lukuvuoden aherrus opintoretkikassan kartuttamiseksi tuotti tulostaan ja pääsimme koko  pienen koulumme voimin Vuokattiin opintoretkelle. Vaikka näin opettajan ammatissa ei ole puhettakaan mistään lakisääteisistä huilitauoista olisin intensiivisestä rytmistäkin huolimatta helposti jatkanut opintoretkeä lasten kanssa vielä vaikka pari päivää. Hienoja kokemuksia ja muistoja meidän aikuisten lisäksi varmasti myös lapsille itselleen. Nyt alkaa olla muutenkin käsillä ne haikeat hetket, kun viedään viimeisiä päiviä, katsellaan taaksepäin, muistellaan kaikkea tapahtunutta ja hienoa kehityskaarta vähän isommiksi, osaavammiksi ja vastuullisemmiksi ihmisiksi. Valmistaudutaan sanomaan heipat toisillemme, juurihan vasta ehdimme oppia tuntemaan toisemme. Määräaikaisen työn ehdottoman kurja puoli.

..sain vihdoin ja viimein vakituisen työpaikan. No words.

..varasin lentoliput kesälomareissulle. Yli viikoksi, yksin! Enkä jostain syystä tunne minkäänmoista omantunnon pistosta. Tytöt ovat jo sen verran isoja, että pärjäävät kyllä mainiosti isin ja mummien kanssa. Meillä on onneksi sen verran monta yhteistäkin lomaviikkoa edessäpäin, joten ehditään viettää laatuaikaa myös keskenämme. En malta odottaa alkukesän seikkailujani tutuissa maisemissa Sveitsin vuorilla, enkä myöskään reissun mukanaan tuomaa paluuta menneisyyteen.

Kyllähän tässä toukokuussa aivan parasta on ollut tämä mieletön kesä, joka saapui niin varkain. Toivottavasti tämä lämmin lysti jatkuu vielä lomankin alettua! Ennen Suvivirttä on kuitenkin melkoisesti hommia vielä tekemättä, joten parempi päättää tämä tarina tähän ja ryhtyä vielä hetkeksi arviointihommiin. Oikein ihanaa, lämpöistä lauantai-iltaa!

Niin, ja kuvathan on jo aikaa sitten otettuja, kun tuo sininen leikkohortensia huuteli nimeään kukkakaupan kylmiöstä. Se pärjäsikin meillä aika paljon hienommin kuin huonompionniset lajitoverinsa ruukussa :).

HILLITYSTI PÄÄSIÄISTÄ

Pariin viikkoon ei ole blogissa taas tapahtunut, mutta nyt viimein MOI näin pääsiäisen päivien viime metreillä! Levillä vietetyn hiihtoloman jälkimainingithan meni kipeänä sängyn pohjalla ja viime metreillä saatu lääkekuuri mitä todennäköisemmin pelasti meidän pitkään haaveissa olleen loman, jonka mieheni kanssa vietimme Sveitsin Alpeilla entisissä kotimaisemissani vain viikko Levin reissun jälkeen. Esikoistytärkin toipui niin, että voimme hyvällä omalla tunnolla hänet jättää mummien hoivaan. Pääsiäiseen laskeuduimmekin todella poikkeuksellisen maaliskuun jälkeen siis melko suoraan lentokentältä, eikä kotia sen kummemmin juhlaan ehditty tuunata. Onneksi omat ja naapuruston pienet virpojat toivat taloon vähän väriä askarteluineen. Jemmoista kaivetut, aiempina vuosina askarrellut kipsimunat ja Lontoon luonnonhistorian  museon putiikista löytämäni mineraalimunat toivat juuri sopivasti pääsiäistä tähän mökkiin. Flunssa meinaa vaivata yhä, joten minulla pääsiäinen on mennyt lähinnä pitkiä yöunia nukkuen, varovasti ulkoillen ystäviä ja perhettäkin nähden. Parit synttärikekkerit ja laskettelu lasten kanssa pitkän viikonlopun kruunuina.

Pääsiäisen herkkuina toimivat Zürichistä tuliaisina tuodut Luxemburgerli-minileivokset, joita valmistaa perinteinen sveitsiläinen suklaaherkkuihin ja näihin macaronin tapaisiin herkkuihin erikoistunut konditoria Sprüngli. Sprünglin liikkeitä on pitkin kaupunkia ja lentokentälläkin turvatarkastuksen ulko- ja sisäpuolella. Juuri ihanan spesiaali tuliainen kotijoukoille. Ja jos minulta kysytään, niin nämä ovat tietenkin parempia kuin perinteiset macaronit.

Sveitsin kuvatulva odottaa vielä muistikortilla, mutta saatte siitä varmasti vielä osanne lähipäivinä. Instagramissa seuraajat saittekin kuvista ja videoista varmasti jo kylliksenne. Ja kiitos tätäkin kautta kaikista ihanista privaviesteistä, joita en koskaan noin hurjan paljon ole saanut! Oli kiva saada palautetta, kuinka tykkäsitte päästä kurkkaamaan noihin ainutlaatuisiin maisemiin!

VIIKONLOPUN PARHAAT

Tänä talvena alkaa olla tavalliset kotiviikonloput vähissä, ensi viikonlopun jälkeen ollaankin kuukauden verran menossa ja seuraavan kerran ehditään pysähtyä kunnolla kotoilemaan ehkä sitten pääsiäisenä, jolloin alkaa olla jo varmasti kevättä rinnassa. Siispä tänä viikonloppuna ollaan menty tai oltu menemättä, ihan fiiliksen mukaan. Tässä viikonlopussa parasta oli:

• Perjantaina töiden jälkeen nautitut päiväunet. Yleensä siivoan kodin viikonloppukuntoon viimeistään perjantaina, mutta nyt päikkärit vetivät kiireisen viikon jälkeen pidemmän korren.

• Tanssitunti. Olen käynyt uuden vuoden jälkeen viikottain tanssimassa. Yleensä aloitan uuden viikon näin, mutta tällä viikolla myös lopetin. Varma tapa tulla hyvälle tuulelle!

• Siisti koti kuitenkin jo perjantaina. Vaikka koitin siirtää siivousta lauantaille, niin onnistuin pölläyttämään tanssin päätteeksi tuhkat hormista pitkin huushollia. (Vinkkivitonen: älä pidä uuninpeltiä ja -luukkua auki samaan aikaan, kun neuvot lasta ruuanlaitossa.) Tuli sitten jynssättyä pinnat perjantai-illan päätteeksi paremmin kuin koskaan. Tällä viikolla sähläsin kyllä ihan liikaa. Ennen tuhkaepisodiahan olin siellä tanssitunnilla housut nurinperin päällä :'D...

• Netflix-maraton. Koska päikkärit, niin tuli katsottua aika monta jaksoa taas the Affairia. Koukuttava! Oletko jo katsonut? Minähän en siis katso oikeastaan koskaan televisiota, joten olen näistä Netflix-hairahduksistani tosi hyvilläni.

• Puolivuosittainen kampaajakäynti ja lyhyin tukka sitten alakouluvuosien. Ja tämäkin visiitti oli kovin spontaani, kun keksin kysyä luottokampaajaltani aikaa kuultuani ensin miehen menevän hänen järjestämään lettikouluun. Kaikkeen sitä tyttölasten isä päänsä pistääkään. Minulla ei tähän meriittiin ollt valitettavasti osaa eikä arpaa.

• Sunnuntain käännökset laskettelurinteessä. Verryttelyä maaliskuuta ja isompia rinteitä varten. Can't wait! Rinnereissun jälkeen vielä mökkisauna ja anoppilan sapuskat. Nyt on hyvä.

Ehdittiinhän me paljon muutakin, mutta tässä mieleenpainuvimmat. Unohtamatta niitä lukuisia leppoisia kahvihetkiä, jotka minulle edustavat nykyisin omaa aikaa edes sen hetken verran kerrallaan. Nämä kuvat piti teille itse asiassa postailla jo viikon aikana, mutta olipa vaan niin menevät illat parine koulutuksineen, että ei ollut sittenkään jakoja blogin pariin. Tuo söde koristeananas vai mikä liekään nimeltään on sulostuttanut kotona jo pari viikkoa. Sen rinnalla lyyraviikunan lisäksi toinen suosikkiviherkasveistani, medinilla. Kukkivampi kaverinsa esiintyi tänään puolestaan instan puolella. Medinilla on kaunis ja näyttävä, kukilla tai ilman. Tämä kookkaampi yksilö kukki kokonaiset yhdeksän kuukautta ennen kuin joulun maissa tiputti viimeisetkin kukkansa. Saa nähdä, onnistunko ikinä saamaan sitä kukkimaan uudelleen.

Mutta nyt, katse kohti tulevaa työviikkoa! Kuullaan taas, kunhan keretään!

VIHERKASVEILLA RAIKKAUTTA KOTIIN

Suloista laskiaissunnuntaita! Täällä ei ole pullanleivonnasta tietoakaan, mutta onneksi sain naapurista aamulla sellaisen puhelinsoiton, joka haiskahti laskiaispullatarjoilulta myös meidän perheelle vielä myöhemmin tänään. Talvilajeja olisi myös vielä tarkoitus treenata monipuolisesti niin hiihdon, luistelun kuin mäenlaskun merkeissä.

Mutta sunnuntain agendasta jutun ytimeen, viherkasveista kodin sisustuksessa. Aiemmin olenkin teille kirjoitellut viherkasvien kaipuustani, kun kaikki entiset vihreät aarteeni jäivät Cardiffiin muuttoajankohdan sattuessa talveen. Vähitellen olen hankkinut kotiimme kasvi kerrallaan uusia viherihastuksia ja ne todellakin luovat tilaan raikkautta. Tämän jutun päätähdeksi pääsi lyyraviikuna, jota on viime aikoina nähty melko paljon eri sisustusmedioissa. Mutta eipä ihme, onko näyttävämpää kuin kookas kasvi valtavine lehtineen!

Itse asiassa visioin lyyraa tähän avoimeen tilaan paljon vanhempana puuksi kasvaneena versiona. Mutta sillä välin kun haavepuuni löytyy tartuin epäröimättä tähän edullisempaan ja pienempään lyyran taimeen tuomaan raikkautta avonaiseen tilaan. Viherkasvihankinnoissa tulee kyllä hintalappua harkittua paljonkin, koska toisinaanhan nämä kasvit eivät hyvästä yrityksestä huolimatta sitten menestystarinoiksi mudostukaan.

Näissä kuvissa itse asiassa konkretisoituu hyvin viherkasvin raikastava vaikutus, kun muutoin vielä kovin alaston ja väritykseltään monokrominen tila herää näyttävän kasvin voimin myötä eloon. Aluksi sijoitin kasvin ikkunan ääreen, kunnes hoksasin siirtää sen vetoisuuttakin peläten vähän keskemmälle taloa. Sisustuksesta tulee heti paljon mielenkiintoisempikin, kun huonekalut ja kasvit eivät kaikki kierrä pitkin seiniä. Eikös vaan tuokin kodikkuutta itse viherkasvin lisäksi myös pelkkä kasvin sijoittelu tuohon pöydän kylkeen?

Lyyra näyttää kasvavan aika hyvää vauhtia, kun näistä eilen otetuista kuvistakin on jo kasvua näyttänyt tapahtuvan: tuolta keskeltä esiin työntyvät lehdet ovat saaneet vuorokaudessa jo pari senttiä lisää pituutta! Nyt kun saisi vielä pidettyä tämän hengissä. Sopiva ruukku ja riittävä multatila on ensimmäinen, mikä varmasti edesauttaa eloonjäämisprosenttia. Tiedä vaikka tämä lyyra oikein kohdeltuna viihtyisi ja joku päivä kasvaisi suuremmaksi puuksi. Ruukun puutteessa nostin lyyran toistaiseksi vain lautasen päällä tuohon vanhaan paperisäkkiin.

Lyyran vihreät kaverit jäivät nyt huomiotta tässä jutussa, mutta pääsevät valokeilaan sitten myöhemmin. On mielenkiintoista, kuinka viherkasveissakin toiset lajikkeet kiehtovat toisia enemmän. Itselleni näyttää olevan myös väliä myös vihreän sävyllä. Hifistelyksi meni siis tämäkin harrastus :).  Mitkä ovat sinun viherkasvisuosikkejasi?

SEINÄÄN UPOTETTU HYLLY

Heissanhopsan, lauantaiterkut sohvannurkasta! Viikonloput vailla suurempia suunnitelmia ovat vähintään yhtä ihania kuin ne suurten suunnitelmien viikonloput. Pumpin ja parin viherkasviostoksen lisäksi tähän päivään on kuulunut ainoastaan rentoa kotoilua. Tammikuu on melkein jo selätetty, vaikka tänä vuonna se onkin mennyt jotenkin itsestään ja huomaamatta ohi. Helmikuu tuntuu henkisesti jo helpommalta, eikä talvi tunnu enää niin lohduttoman ikuiselta eikä etenkään pimeältä, vaikka talvesta kyllä muutoin vuodenaikana nautinkin. Helmikuussa tulee myös pian jo täyteen vuosi siitä, kun muutimme takaisin Suomeen, mikä tuntuu melko uskottomalta. Minne vuosi on hävinnyt? Toisaalta, kun ympärilleen katselee, niin melko paljon on ehtinyt vuodessa tapahtua. Viime vuonna tähän aikaan alettiin Walesissä vasta orientoitua pakkaus- ja muuttopuuhiin ja tässä talossa oli vielä lunta lattiana ja juuri ja juuri harkkoseinät pystyssä. 

Kameran muistikortille olin jo viime viikonloppuna napsinut muutamia kuvia kotimme seinään upotetusta hyllystä, joka on näkynyt blogissa vielä melko vähän. Hyllykkö on melko massiivinen, mutta kotimme mittasuhteisiin juuri sopiva. Hyllyt rakennettiin samasta kipsilevystä kuin suurin osa väliseinistäkin ja tasoitettiin ja maalattiin samalla muiden seinä-ja kattopintojen kanssa. Alkuun mietin hyllykön tilaan jotain perinteisempää hyllyratkaisua, kuten String-kokonaisuutta, mutta tämä seinään rakennettu versio tuntui sitten kuitenkin linjakkaammalta ja ehkä vähän omanlaisemmaltakin ajatukselta. Takkapuiden säilytys oli yksi hyllyn alkuperäisistä säilytysajatuksista. Toisena taisi tulla sisustuslehdet ja -kirjat ja kolmantena sitten viherkasvit ja muut sisustuksen yksityiskohdat.

Kovin paljon en ole vielä nähnyt vaivaa hyllykön stailaamiseen, tavarat ovat päätyneet paikoilleen osa vähän vahingossakin. Vähän kuten muunkin piensisustuksen kanssa, niin tämäkin alue tarvinnee jonkin inspiraatiopuuskan. Yksi hylly olisi ihana valjastaa kokonaan kaktuksille. Muita viherkasveja tässä hyllyssä on hankala saada pärjäämään takan lämmittäessä tilaa epäsäännöllisen säännöllisesti. Kahteen kohtaan hyllykköä on asennettu sähkörasiat tunnelmavaloja varten ja useita vuosia mukanamme kulkenut Mini Block -valaisin hyllyssä jo odottelee, että löytäisin siihen uuden muuntajan rikkoutuneen tilalle. Valaisinfriikkinä en pistäisi pahakseni vaikka hyllyyn päätyisi joku toinenkin pieni kaunokainen. Tällä hetkellä minua vaivaa  jonkinasteinen rakennuksen jälkeinen kulutusähky, eikä minua niin kiusaa se, että monikaan kodin viimeisteltävä kohta tai sisustuksellinen asia ei juurikaan edisty. Eiköhän tämä tunne tästä hälvene ja inspiraatio syntyy taas toivottavasti itsestään.

Tällä viikolla minulla olisi ollut enemmänkin postausinnokkuutta ja iltaisinkin blogille aikaa, mutta läppärin latausongelmat pitivät koneen kiinni koko viikon ja lopulta sain vietyä koneen huoltoon. Toivonkin nyt sormet ristissä parasta, että kyseessä on vain vioittunut laturi ja pulmasta selvitään uuden tilauksella. Saa nähdä, monestiko mies suostuu työkonettaan minulle tähän tarkoitukseen lainaamaan.

Mutta nyt lainakone kiinni, Netflix ja Affair. Leppoisaa lauantai-iltaa sinulle!

TAMMIKUISET TULPPAANIT JA KESKIVIIKKOINEN KOTI

Harvassa ovat nämä päivät, kun ehdin päivänvalossa töistä kotiin, mutta tänään asetettiin kolleegan kanssa aamulla tavoitteeksi, että tänään olkoon sellainen päivä. Näin tammikuussa on vielä kolmen maissa ihanan valoisaa, ja mikä parhainta valoisampaa kohti mennään koko ajan. Hiihtolenkki houkutteli, mutta ajattelin tehdä tästä keskiviikkoiltapäivästä kuitenkin erityisen myös kuopukselle, joka muutoin myös melkoisen pitkiä päiväkotipäiviä viettää. Hänen purkaessaan iltapäivän luovuuspuuskansa Hama-helmiin, minä tartuin kahvikupin lisäksi pitkästä aikaa kameraan.

Tammikuussa olen miettinyt paljon, mitä tältä vuodelta toivon. Matkustelua pienen tauon jälkeen, työn ja vapaa-ajan selkeämpää rajanvetoa, terveyttä ja hyvää kuntoa. Muun muassa. Blogin suhteen toivon vähän matalampaa kynnystä postailla arkisempia asioita ja vähän huonompikin laatuisia kuvia kuten tänään. Rakennusprojektin jälkeen helposti tuntuu, että jutunjuuren pitäisi olla jotenkin selkeämmin teemoiteltua, tekstien tarjota informatiivisesti enemmän kuin vain keskiviikkoiset kuulumiset tai kuvien jotain muuta kuin viikon vanhat tulppaanit (jotka yhä ilahduttavat maljakossa vanhan lapsuudesta tutun ystävän viime viikkoisen vierailun jäljiltä). Kunnes sitten muistan, minkä vuoksi blogiani alunperinkin olen alkanut monta vuotta sitten kirjoittamaan. Jakaakseni niitä pieniä hetkiä ja kuvakulmia, joiden kohdalla omassa estetiikan lokerossani läikähtää. Rimakauhua, mutta kuitenkin rakkautta tämä bloggaaminen usein on.

Kohta  olikin keskiviikon hämärä jo käsillä, aika sytyttää takkaan tuli ja lämmittää jääkaapista eilistä jauhelihasoppaa. Eteisessä odotti kenkä- ja vaatekaaos ja kodinhoitohuoneessa laiminlyödyt pyykkipinot. Illaksi jo suunnittelemani pumppi kaatuikin miehen menoihin esikoisen ollessa taidekoulussaan. Parempi laittaa pian lenkkivaatteet päälle ja valmistautua läpsystä vaihtoon iltamyöhään. Kokeiden korjauksen lisäksi toivon tälle illalle lopulta vielä punaisia poskia ja reipasta juoksulenkkiä. Sitten saa saunan jälkeen uni, torstai ja loppuviikkojen taika tulla.