SWEET DREAMS!

No johan nyt takkuaa tämä blogin pito! Mutta eipä lannistuta, vaikka ympärillä on vain rikkinäisiä koneita - parin läppärin lisäksihän listalla ei olekaan vielä kuin puhelin ja kamera. Miksi oi miksi kaiken tekniikan täytyy hajota samaan aikaan? Mutta eipä lannistuta kuitenkaan, käännytin tänään jo miehen ovelta takaisin, kun hän oli päättäväisesti menossa ostamaan minulle uutta läppäriä. Kokeillaan nyt vielä kuitenkin näillä entisillä joku viikko. Hajonneen tekniikan lisäksi meidän päivät ovat olleet täynnä kaikenlaista puuhaa ja sovittua juttua, jotka ovat pitäneet meidät poissa kotinurkista. Ollaankin oltu enimmäkseen tyttöporukalla, kun mies on parin viime viikon aikaan matkannut jo kahdesti Suomeen - päivittämään ruisleipä- ja sisustuslehtivarastot tietty,  no joo, tehnyt samalla ehkä vähän töitäkin. Nyt onkin mukavaa olla taas kotona koko porukka, eikä reissuja ole hetkeen kai tiedossa.

Mulla oli itse asiassa tarkoitus tehdä Kap Verden jatkojuttu heti perään, mutta kun kuvat ovat toisella koneella ja netti toimii vain toisella sekä siihen päälle molemmat koneet käyvät niin hitaalla, että mennään helpoimman kautta ja ladataan kapverdeilyn sijaan eetteriin kuvatulva lastenhuoneesta, jotka olivat tänne valmiiksi jo luonnoksiin tallennettu. Dynamiittien vaikutushan kestää tässä huoneessa yleensä vain sen hetken, kun tytöt pysyvät huoneesta pois, joten  kuvaamisen kanssa on oltava erityisen vikkelä mieli erottaa metsä puilta tai siis huonekalut lelumerestä.

Kuvien sängyistä meinattiinkin käydä tänä iltana oikein nyrkkitappelu, kun saimme esikoisen koulukaverin meille yökylään heidän vietettyään ensin koko päivän alueen partiolaisten puuhapäivässä. Ja siis nyrkkejähän oli heiluttamassa meidän neiti temperamentti, joka ei purematta niellyt koulukaverin nukkumisaikeita hänen sängyssään. Loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin, neiti leppyi yhtä nopeasti kuin kiivastuikin ja kaikki kolme kaverusta vetelevät nyt makoisia unia puuhakkaan päivän jäljiltä. Isommat lastenhuoneessa ja pienin näytti olevan viime katsomalla poikittain meidän sängyssä. Ehkä sana sweet ei siis tule kuvaamaan omaa unenlaatuani ensi yönä.

Muistanette varmasti edelliset postaukseni Oohnoolta saamistamme lakanoista*. Joulun aikaan meille oli saapunut postissa vielä vähän täydennystä ja nyt molemmat tytöt nukkuvat tyytyväisinä puoliksi pellavaisissa ladybird-lakanoissa. Olen todennut pellavaiset lakanat aivan parhaiksi täällä meidän viileissä nurkissa, ne ovat niin lämpimät. Etenkin yhdessä untuvatäkkien kanssa. Puuvillaiset zigzag-tyynynpäälliset ja zigzag- koristetyynynpäällinen löytyvät niin ikään tyttöjen sängyistä tällä hetkellä. Sadepilvityyny on taas heräteostos paikallisesta pikkuputiikista joulunalusajalta.

Monesti aina mietin jyrääkö omat mm. mustavalkoiset sisustusmieltymykseni lasten mieltymysten edelle, mutta usein tuo epäilys on kuitenkin osoittautunut aiheettomaksi. Näihinkin lakanoihin ensi kertaa kääriytyessään esikoinen totesi niiden olevan ihanimmat ikinä. Joten ei kai ne lapsetkaan aina tarvitse pinkkiä hellokittyä ollaakseen onnellisia. Tosin rehellisyyden nimissä, kuopus varmasti olisi myös sellaisista erityisen  onnellinen, kun taas tämän esikoisen maku on alkanut kääntymään jo pinkistä pois. Seinälle ripustin väliaikaisesti Coco Lapine Designin Mountain ABC-printin, siitä voi esikoinen harjoitella jo tulevien valloitustensa profiileja, on nimittäin tyttö todennut tulevansa isona vuorikiipeilijäksi :).

Vaikka nyt ei vuorikiipeilijä tulisikaan, niin jonkinlainen maailmanmatkaaja varmaan. Hän on äärimmäisen kiinnostunut luonnon tutkimisesta, kartoista, maapallosta ja eri maista. Tuota kaunista karttakirjaa ollaan opiskeltu kartta kerrallaan iltasaduiksi ja sieltä alleviivattu paikkoja, jossa tyttö itse tai me vanhemmat olemme käyneet ja sen jälkeen etsitty paikat vielä pieneltä karttapallolta. Ja kylläpä tulee itsellekin aikamoinen matkakuume noita karttoja tutkiessa. Niin monta hienoa paikkaa maapallolla olisi vielä valloittamatta!

Sillä välin kun esikoinen tutkii, pohtii ja tuumailee, kuopus on varsinainen kassialma. Pakkaa reppujaan ja käsilaukkujaan kaiken aikaa ja roikottaa niitä joka paikkaan mukaan. Tärkeä taito toki sekin tulevissa seikkailuissa. Nimellä häntä puhutellessa, hän kieltää olevansa oma itsensä ja esittäytyy olevansa milloin mikäkin eläinolento. Yleensä kissa tai pupu, menee nelinkontin, maukuu ja nuolee, tai kyyköttää keittiössä ja haluaa porkkanaa. Vitsit, mikä tyyppi, ei ihan aina pokka pidä tämän kaverin edesottamuksia seuratessa. Ihan mahtavassa iässä, vaikka koville vähän joskus ottaakin valtataistelu pian nelivuotiaan tyttölapsen kanssa.

Mutta mikä ihan parasta näissä likoissa, he ovat viimein löytämässä yhteistä säveltä leikkeihin. Halleluja, neljä vuotta siinä meni! Koulun jälkeen tytöt yhä useammin menevät huoneeseensa, sulkevat jopa usein oven ja alkavat leikkiä. Yhdessä! Joskus toki vähän taistelevat, mutta kuten esikoinen kerran tuota taistelua tuskaillessani tuumasi: Hyvätkin ystävät ovat joskus asioista eri mieltä. Toivon niin, että tämä ei ole vain joku ohikiitävä vaihe, vaan heistä oikeasti on tullut hyvät ystävät. Mahtavaa kuunnella sivusta, kun he kehittelevät yhdessä vastavuoroisesti leikin kaarta.

Sellaisia kuuluu tähän huoneeseen, tänään kaikki keskustelut käytiinkin englanniksi. Onpa tuonkin taidon kehitystä aika huikeaa seurata. Isompi juttelee jo täysiään ja pienemmälläkin suu käy kaiken aikaa ja yritys on tosi kova, vaikka osa kielestä onkin jotain todella hauskaa siansaksaa :D, täytyisikin muistaa ottaa nauhalle tämä vaihe. Mutta paljon osuu pienemmälläkin jo kohdilleen, joten perästä tullaan ja lujaa!

Mutta nyt viimein sinne unille! Mulla on aamulla mansikkakakku vielä leivottavana. Täällä nimittäin vietetään äitienpäivää ja päätimme mekin siirtyä UK:n tahtiin näissä, kun tytötkin ovat korttinsa askarrelleet ja huolella jonnekin piilottaneet. Siispä hyvää yötä täältä ja sinne todennäköisimmin hyvää huomenta!

*Tuotteet saatu, blogiyhteistyössä Oohnoo

/// Earlier this winter we got new beddings* from Oohnoo. This week I was cleaning and organising in girls' room and decided finally take some photos before it turns into a big mess again. We just love these half cotton half linen duvet sets of Oohnoo. They feel so soft and warm in this chilly  British flat. At the moment girls have ladybird duvets and zigzag pillowcases. Also the zigzag cushion cover has found its way to girls' beds. I hang also the Mountain ABC print on the wall. The older daughter has decided to become a mountaineer so now she has some profiles to study for her future adventures :).

* Beddings are sponsored by Oohnoo

REPPANAN KANSSA KOTONA

Viuh vaan meni tämä tynkänen viikko! Jossain vaiheessa talvea jaksoin vielä päivitellä, että mistä näitä tauteja oikein tulee. Nyt en enää vaivaudu, koska niiden tulolle ei todella näy loppua! Vatsatautivuorossa nyt meidän juniori untuvatukka. Meidän viikosta tuli siis tynkääkin tyngempi, kun aamun kiireet pysähtyivät kirjaimellisesti pottaan. Enpä muista milloin olisi tuo pikkuneiti pippurisielu malttanut keskellä kirkasta päivää maata reporankana sohvalla ilman mitään tekemistä tai  olla niin kauan sylissä siliteltävänä kuin tänään.

 

Isosisko sen sijaan on ollut tarmoa täynnä. Hänellä on jo jonkin aikaa ollut oman huoneen kuume. Tänään hän yritti ottaa oikeudet omiin käsiinsä ja koitti kiskoa sänkyään yläkerran aulaan. Selityskin oli paikallaan: Aulassa sänky olisi jo lähempänä rappusia, joten siitä se olisi helpompi kantaa muuttoautoon :).

 Tällä viikolla tytöt ovat olleet tukkanuottasilla tuon tuosta, ja kerran on jo ilmoille kajahtanut toive, jos pikkusiskoa ei olisikaan olemassa. Tänään isompi kuitenkin taiteili sen, minkä käsistään kerkesi - piirustuksia ja lahjoja kipeän pikkusiskon lohdutukseksi. Melkoisen hellyttävää on seurata tuon parivaljakon yhteen- ja erilleenhioutumista.

 

Tämän tyttösteeman siivittämänä vuorossa kuvakavalkadia tyttöjen makkarista, jossa miss mahatautinen koitti tehdä tänään päiväunta - isosiskon sängyssä tietty. Ihan vain, jotta saisi voimia muuttaa sinne englantiin. Aamulla oli jo Ryhmä Haun Samppa ja Rolle pakattu minireppuun muuttomatkaa odottamaan.

Ja hitsi nuo nirpukat omii jo meidän lakanatkin! Molempien toive oli viime viikonloppuna lakanoita vaihtaessa: mustavalkoraidalliset trikoot! Mutta kivaltahan nuo näyttävät lastenhuoneessakin, menköön siis. Kartellin Bourgie teki kierroksen alakerrassa ja päätyi tänne lähinnä yövaloksi. Ja lastenhuoneeseen se saa jäädäkin. Siinä on sopivasti primpsessakiekuraa näille neideille, itsellä on nyt vähän suoraviivaisempi maku alakerrassa. Yövaloksi se passaa mainiosti himmentimensä puolesta. Jos joku muuten tietää, mistä löytäisin noita Fermlivingin pahvihengareita lisää, niin olisin tiedosta tosi iloinen. Ostin tuon muutaman mintun hengarin setin vajaa pari vuotta sitten Köpiksestä ja nyt vasta olen hoksannut, että olisi pitänyt ostaa useampi setti kerralla. Värivaihtoehtojakin oli silloin monta, nyt vaan en ole enää löytänyt noita mistään.

 

Itse otin tästä hoitovapaapäivästä sen ilon irti, että pölläytin ja siivosin sairaanhoitajatehtävieni ohessa koko talon, pesin yläkerran ikkunatkin. Nyt voidaankin siten hyvällä omalla tunnolla jatkaa reporankailua sohvalla keijuelokuvia katsellen. Lohisalaattia, lasi valkkaria ja kynttilöitä. Huomenna alkaa sitten operaatio varaston räjäytys. Niin muutto mielessä jotta. Ja se kivilato Walesissä, muistatteko :)!?

 

Leppoisaa perjantaita murut!

 

PS. Vielä pari päivää osallistua Cilla's- tuotepaketin arvontaan TÄÄLLÄ. Teitä onkin jo mahtava porukka käynyt arvaamassa uuden suihkeen tuoksua niin blogin kuin Facebookinkin puolessa. SIISTIä!



*Vaaleanpunainen vaaterekki// Taidetakomo Tulikiila
*Musta pehmosydän// saatu Oohnoo

 

 

 

THE KIDS ARE ALL RIGHT!

Tuo Miniwillan julisteesta mieleen jäänyt fraasi on kyllä niin totta. Lapset ovat niin oolraitteja. Ihan jokaisessa iässään. Meillä nautitaan tällä hetkellä siitä, kuinka molemmat lapset ovat jo melkoisen omatoimisia. Amanda on vasta vajaa kolme, mutta kun isosisko on "maailman paras", on tietenkin kaikkein kuuleinta tehdä kaikki samoin kuin sisko. Pukea päähän samanlainen kruunu ja koittaa piirtää yhtä korkealle.

Isosisko on ollut aina tosi innokas piirtäjä ja askartelija. Kotona hän ei koskaan suostu tekemään mitään ehdottamaani ohjattua piirrustusta tai askartelua - ja voitte ehkä kuvitella, kuinka opettajaminällä saattaisi muutama idea ollakin mielessä :). Pienestä pitäen tämä vajaa kuusivuotias on luovinut itse. Päivittäin valmistuu, mitä erilaisempia oivalluksia ja tuotoksia. Olen antanut Lindalle aika vapaat kädet käydä omilla käsityö- ja askartelulaatikoillani ja sieltä hän käy töihinsä milloin nappeja ja milloin kankaita. Välillä saa vähän hammastakin purra, kun on taitavasti leikattu reikä keskelle kauneinta pahviarkkia, mutta tuota intoa en ihan pienestä halua nujertaa. Käsin ommellen on syntynyt barbeille makuupusseja ja hameita, sellaisia joista on äidin kunnianhimoiset tavoitteet kaukana, mutta sellaisia jotka tyttö on itse mielessään suunnitellut ja pienellä neuvomisella valmiiksi värkännyt. Mutta niin kai se luovuus parhaiten kehittyy, itse suunnittelemalla ja yritysten ja erehdysten kautta toteuttamalla.

Päiväkoti ja kuvataidekoulu ovat puolestaan saaneet huolehtia ohjatuista tuokioista. Ja mummi, joka viimekin viikonloppuna oli opettanut Lindan virkkaamaan <3. Viime viikolla Linda toi kuvataidekoulusta valmiita töitä kotiin ja joukosta löytyi jänistyö, jonka olivat maalanneet täytettyä jänistä mallina käyttäen. Jänö oli kyllä niin suloinen, että Ingela P. Arheniuksen kehystetty printti sai saman tien väistyä sen tieltä.  Sininen tausta tuo samalla raikasta vaihtelua vaaleanpunaiseen valtakuntaan. (Kuten myös tuo Marimekon värikäs paita..)

Useana viikonloppuna olemme käyneet laskettelemassa ja mäenlaskussa lasten kanssa. Lindasta on kuoriutunut tosi innokas laskettelija ja laskee jo rinteet ja metsäreitit melko sujuvasti. Amanda on tyytynyt vielä rattikelkan kyytiin, vaikka monotkin meillä jo hänelle olisi. Ehkäpä saadaan pienempikin vielä suksille tämän talven aikaan. Kypäräasiassakin on täytynyt peesata siskoa. Pulkkamäkeen on pitänyt ehdottomasti saada luistelukypärä päähän. Ei sillä että se haitaksi olisi, ei tunnu nimittäin vauhti neidin päätä pakottavan.

Nyt viikonloppuna oli niin kurja keli, että laskettelut jäivät ja me kerättiin vanhemmuuspisteitä viemällä lapset uimaan. Ei olla kumpikaan todellakaan mitään uimahallityyppejä ja mieluiten mennään kaikkialle muualle paitsi uimahalliin. Nytkin valittiin halliksi naapurikunnan halli ja vielä viime metreillä mies koitti luistaa kuntosalille. No tytöistähän altaassa polskiminen oli tietenkin, mitä eksoottisinta huvia ja Amanda huokaili tuon tuosta, kuinka "ihanaa on olla uimassa!". Täytyisi varmaan ryhdistäytyä tuossa uima-asiassa näin talvellakin. Mutta tarviiko kaikessa olla aina skarppina? Ei kai.

Tänään teki mieli höpötellä lapsista. Instaan on tullut tallennettua paljon kuvia lapsista ja lastenhuoneista, joten muiden kuvien puutteessa kokosin niitä teille tänne bloginkin puolelle kollaaseiksi. Nyt taidan lähteä tarkistamaan löytyykö meidän Peppi Pitkätossu taas tyylilleen uskollisena koisaamasta jalat tyynyllä ja mennä itsekin unten maille. Huomenna tuleekin työpäivälle pituutta, kun vuorossa on lukuvuoden toinen yökoulu. No keskiviikko on sitä vastoin vapaa. Eipä ole siis montaa työpäivää jäljellä enää ennen lomaa :).

Mukavaa alkanutta viikkoa!

PS. Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille.
 Ihanan kannustavia te ootte! Vastaan teille ajatuksen kanssa pian.
 

KETTUVENKULOITA

Heippa. Täällä ollaan jo virkeämmissä lomatunnelmissa kuin viimeksi. Odotusta on ilmassa, ihanaa hylätä kotinurkat hetkeksi ja unohtaa päivittäiset kotirutiinit (puhumattakaan sukkapyykin lajittelusta tai kesäkukista, jotka edelleen riutuvat ruukuissaan: APUA!). Laukut on jotakuinkin pakattu, auto tankattu ja mikä tärkeintä: täydellisin alpakkalanka löydetty. Kuopuskin on jo kintuillaan, vaikkakaan ei häntä vielä terveeksi voidakaan luokitella. Yli kaksituhatta kilometriä körryyteltävänä, mutta mepä tykätäänkin ajella. Reissusta kuulette sitten viimeistään viikon päästä enemmän. Jos olosuhteet ja nettiyhteydet ovat suotuisat saatan laittaa väliaikatietoja myös tien päältä.

Mutta ennen kuin näytetään takavaloja näille nurkille, laitan tänne vielä muutaman päivitetyn kuvan meidän tyttöjen reviiriltä. Lempispottini tyttöjen nukkarista ja tasapuolisuuden nimissä pari kuvaa tuhansien tunnetilojen kaksivuotiaasta. Kertoessani hänelle, kuinka paljon häntä rakastankaan, en voi koskaan tietää, saako vastauksesi räkäisen suukon, silmien pyörittelyä vai suoraan nyrkistä.

Seinälle sain jokin aika sitten No home without you -blogin Kaisan printit, jotka tarttuivat mukaan Sisustusbloggaajien kirpparilta Habitare-viikonlopun aikaan. Tuo kettuprintti toi mulle mieleen meidän tyttöset ja arvasinkin, että kinaa syntyy heti siitä, kumpi saa olla vaaleanpunainen ja kumpi sinappi :). Isosisko koitti huijata pikkusiskonsa sinapiksi, koska hänellähän oli jo sinapinvärinen hame. Melkoisia kettuvenkuloita ovat jo keskenään. 

Mutta nyt, hyvää yötä tai huomenta! 

Vaatteet Pomp de Lux, vaaterekki Tulikiila, hengarit Ferm Living - jos joku tietää, mistä hengareita saa lisää, niin kiitollisena otan vastaan tuon tiedon! Eihän tuolle kauniille rekille nyt mitä tahansa hengareita voi laittaa, mutta kolmekaan ei oikein riitä..

TALOHYLLYJÄ JA TRIKOO-OIVALLUKSIA

Tänään seurasin meidän kaksivuotiaan neidin pikkunukkeleikkiä lasten makkarissa ja napsin samalla muutaman sisustuskuvan. Nuket tulivat leikissä hulluksi ja niillä oli jatkuvasti avaimet hukassa. Kaksivuotias sielun peili :). Neiti A oli niin uppoutunut leikkiinsä, että koitin hillitä hihitystä ja keskityin häärimään taka-alalla kameran kanssa.

Viime kerran vilautin lasten nukkaria täällä ja lupailin lisää kuvia huoneesta. Verhot ovat edelleen ajatuksen tasolla, mutta seinälle olen saanut pari vanerista talohyllyä (Prismasta -70% :) ja sänkyjä peittää isot palat trikoota. Tilasin alkukesästä Paapiin minttua kolmiotrikoota tarkoituksenasi tehdä siitä tytöille mekot. En koskaan raaskinut silputa napakkaa mutta pehmeää kangasta ja tilasinkin vastottain saman määrän samaa kangasta vielä harmaana (okei ja vähän myös pinkkinä, jos siitä sitten niitä mekkoja tai leggareita..), ajatuksenani ommella kaksi trikoopeittoa, joissa toinen puoli minttua ja toinen harmaata. Nyt vain vielä arvon, että milläs värillä kanttailisin. Musta olisi ilmeinen valinta, vai räväyttäisikö jollain muulla? Ideoita? Trikoolakanoistahan meillä on tykätty siitä lähtien, kun niitä Marimekolle tuli myyntiin. Niinkin paljon, että tytötkään eivät suostu juuri muissa nukkumaan :). Siispä voisin kuvitella, että trikoisen päiväpeiton päällä on myös kiva köllötellä ja nukkua päikkäreitä.

Ompelusormia on syyhyttänyt töiden alettua harva se ilta, mutta olen koittanut olla aiempaa fiksumpi ja panostaa oman ajankin
kustannuksella hyviin yöuniin. Mutta ehkäpä viikonloppuna viimein.

// Vaaleanpunainen kuvissa vilahtava vaaterekki aiemman blogiyhteistyön satoa.
 Rekkejä löytyy Tulikiilan kaupasta, Joensuun Taitokorttelista.

LASTEN MAKKARIN UUSIN IHASTUS

Heissan! Kotona ollaan viimein ja mökkisaunan ja iltauintien jälkeisessä raukeusolotilassa on pakko vielä venyttää silmät ääriasentoon ja vilauttaa teille sitä jo vihjaamaani rautaista tarve-esinekaunotarta, jonka Tulikiilan kaupasta meille hankin.

Seppien käsintekemän vaaleanpunaiseksi maalatun vaaterekin. 

Hei, onkohan olemassa mitään kuulimpaa pikkuisten tyttösten huoneeseen? 

Sen lisäksi, että meidän vauva kasvoi jo aikaa sitten ohi pinnasängystä ja viimein keväällä saimme aikaiseksi hankkia pikkuneidille isomman sängyn, tuo kasvu on näkynyt myös vaatekaappien puolella. Pikkuruisten vauvanvaatteiden sijaan kaapin ovat täyttäneet isommat mekkoset ja tila alkaa vähässä kaappitilassa olla kortilla. Siispä tämä vaaterekki saapui meille ihan oikeaan tarpeeseen.

Ja sen myötä löysivät lopulta käyttötarkoituksen nuo Ferm Livingin kierrätysmateriaalista valmistetut hengarit, jotka viime elokuiselta Kööpenhaminan reissulta hankin kaikkeen muuhun kuin tarpeeseen. 

 Rekki seisoo taottuine tassuinensa Amandan puolella huonetta, vaikka siinä varmaan tasapuolisesti molempien neitien rimpsuja ja röyhelöitä tullaankin säilyttämään.

Tässä huoneessa aletaan olla leikkimökin lailla pastellimajamaisuuden ytimessä. Rekin myötä moni muukin lastenhuoneen sisustusajatus on saanut vauhtia. Yksi ikuisuusprojekti on saanut jo onnellisen loppunsa, kun sain jokin aika sitten maalattua huoneessa majailleen mummolan peruja olevan kirkuvan oranssin pitkän penkin. (Vaikka siihenkin onnellisuuteen tuli pikkuinen ruttu, kun neiti A kävi nojailemassa penkkiin kesken maalin kuivumisen..) Lisäksi mm. verho- ja sänkypeittoprojektit kytevät  mielessä. Seinän paikkatarrat ovat myöskin vähentyneet hitaasti yksi kerrallaan. Meidän kaksivuotias ei nimittäin laske iltaisin lampaita, vaan irrottelee huolellisesti tarroja seinistä.

Kokonaisuutta ja muitakin yksityiskohtia huoneesta lupaan kuvata teille myöhemmin. Nyt kaikki glooria tuolle rekille, johon hyvin pian kerääntynee aika monta muutakin mekkosta. Rekkejä löytyy muuten Tulikiilan Pajakaupalta myös keltaisena, veden/mintunvihreänä, valkoisena ja mustana.

Niin kivoja juttuja olen saanut blogiyhteistöiden myötä täällä blogissa toteuttaa, tällä kertaa kiitos kuuluu Tulikiilan pojille! Blogiyhteistöiden myötä tämä blogi on tosin poikinut kaikkea muutakin yllätystä elämään :). Tänä aamuna se näyttäytyi klo 9.30 mansikkakakun muodossa kotiovella! Eilinen blogirukoukseni oli nimittäin kuultu ja ihanainen naapurini oli jahdannut aamutuimaan mansikoita ympäri kaupunkia ja leiponut minulle nimipäiväkakun. Voi morjens, miten ihania ihmisiä tästä maailmasta löytyy! Kiitos vielä Minna <3, kakusta on enää rippeet jäljellä!

//BLOGIYHTEISTYÖ

DRAAMAN KAARTA JA LASTENHUONEPOIMINTOJA

Aikamoista draamankaarta mahtui tähänKIN päivään pikkutyrannien seurassa. Jo pelkkä aamujoutuminen on oma tragikomediansa. Siihen päälle hoidonjälkeistä automarketselviytymistä, palelemista ja nälkiintymistä luistinradalla, puolitoistavuotiaan lällätystä luistelukopin kiroileville isoille pojille sekä muuta eipäsjuupashommaa ruokailun, iltapesujen, iltasatujen ja nukkumaanmenon parissa. Isompi neiti on viljellyt viime aikoina kädet puuskassa mottoaan Minä päätän kuule ihan ite omasta elämästäni! ja pienempi siinä komppaa ja imitoi sen, minkä parhaiten osaa. Rajojen ja rakkauden kanssa täällä ollaan siis viime päivät tasapainoiltu, hymyilty ja pyöritelty päätä vuorotellen noiden rääpäleiden urotöille, mutta ennen kaikkea puuhattu pakkassäässä niin paljon kaikkea mukavaa. Mielenkiinnolla jään odottamaan tämän ja ensi viikon eloa, kun perheen ainokainen miesääni on enempi tai vähempi äänessä etänä.

Pientä eloa on tapahtunut myös rääpäleiden huoneissa. Leikkihuoneen seinälle siirsimme yläkerran aulassa pölyttyneen String Pocketin. Esikoinen pääsi jaolle meidän Marimekon trikoolakanoista, kun vaihdoimme hänen peittonsa isompaan untuvaiseen. Sorruin myös kaivamaan Hanna Hañhen Tikka Tirehtööri -tyynynpäällisen lahjajemmasta omaan käyttöön. Pehmot päätyivät entiseen halkokoriin, kisutaulu odottaa lattialla vielä uutta ruuviaan pilkkuseinällä. Kirjainpuu oli hieno ajatus, puutarra ei vain pysynyt seinässä kirjaimilla eikä ilman, kuudennen uudelleenkiinnityskerran jälkeen luovutin ja myttäsin puun roskikseen. Ja eloahan huoneissa tapahtuu ilman minuakin. Pikkutirppa pitää siitä kyllä huolen, että tavarat eivät kauan ehdi pölyttyä paikallaan.

Tälläistä tänään. Kuullaan taas!

HEIPPA 2013 - TERVETULOA 2014 /// osa 2

Vuoden 2013 purkittaminen jatkuu lastenhuonetunnelmissa. Vuosi sitten joulun alla tehtiin pintaremonttia yläkerrassa, jotta saisimme kaksilapsisena perheenä enemmän tilaa nukkumiseen ja talomme neliöt tehokkaammin käyttöön. Siihen saakka yläkerran huoneet toimivat käytännössä työhuoneenavarastona ja vierashuoneena. Työhuone siirtyi alakertaan (jossa on tällä hetkellä puolestaan sama varastomeininki. Milloinhan sitä saisi itseään niskasta kiinni..?!) ja meidän makkarista tehtiin tytöille leikkihuone. Leikkihuoneeseen laitoimme vuoden alussa Sandbergin Hampus-tapetin ja pastellin vastapainoksi maalasin vastakkaiselle seinälle myöhemmin keväällä ison liitutaulun. Tyttöjen nukkarissa taas valkoisia seiniä piristin mustilla pyssykaupasta ostetuilla paikkatarroilla. Osoittautui ehkä elämäni halvimmaksi pintaremontiksi. Seinälle tuli hintaa reilut pari euroa. Molempien lastenhuoneiden värimaailma on muokkautunut valkoisen, pastellisävyjen ja mustan sekoitukseksi, jota keltainen ja pienet pilkut muitakin kirkkaampia värejä raikastavat. Lastenhuoneet ovat ehkä niitä omia sisustuslemppareitani. Kun muihin tiloihin kaipaan värien puolesta rauhaa ja seesteisyyttä, tilaa hengittää ja ajatella, niin lastenhuoneissa on hauskaa pelata ja ilotella värien kanssa sekä sukeltaa mielikuvituksen ja leikin maailmaan. Muokata huoneita asukkaidensa (ja ehkä vähän äitinsäkin) näköiseksi. Lastenhuoneet kuvaavat tällä hetkellä parhaiten blogini nimeäkin, joka muuten juontaa juurensa tyttöjen leikkimökistä. Lastenhuoneissa on tapahtunut taas tässä joulunkin aikaan pientä muutosta, mistä minun piti sitä jouluista juttuakin tehdä, mutta nämä kollaasit nyt näyttivät vievän mennessään :).

Lastenhuoneessa on monia itsetehtyjä tai -tuunattuja juttuja, joten liitänpä tähän samaan nippuun myös kuvia tämän vuoden DIY-jutuista. Saldo jäi kyllä paljon laihemmaksi kuin muina vuosina, eikä kaikki näperrelty päätynyt kameran muistiin saati blogiin saakka. Osa projekteista on jäänyt roikkumaan ja odottavat inspiraatiota. Silti tekisi mieli kaivaa puikot ja langat ja aloittaa neulomaan ihan jotain muuta kuin keskeneräisiä :). Joulupukin tuoma Liisa-nukkekin tarvitsisi vähän lämpimimpiä vaatteita ennen maaliskuun aurinkolomaa. Käsitöitä on sen sijaan tullut opiskeltua ihan virallisesti ja tulevan kevään aikana saan toivottavasti senkin opintokokonaisuuden valmiiksi.

Huomenna sitten jatketaan menneen vuoden puimista. Sitä ennen suuntaamme perinteisellä porukalla (lapsuuden ystävät perheineen) viettämään vuoden viimeistä iltaa hyvän ruuan, lasten touhujen ja ilotulitusten merkeissä! Mukavaa iltaa myös teille kaikille lukuisille, jotka olette blogini mukana kulkeneet tätä vuotta ja kaikille uusille lukijoille, joita onkin tullut viime viikkoina hurjasti lisää!!

DOTS-PERHEENLISÄYSTÄ

Terkut sairastuvalta! Pienimmäisen enterorokko alkaa olla jo parempaan päin

ja nyt on jokainen uloke ristissä, ettei rokko kiertäisi meille muillekin.

Niin kamala tauti, jonka meidän yksivuotinen sai jo toisen kerran.

Sylitelty ollaan siis. Ainoa paikka, missä typsy hetken viihtyy omissa oloissaan,

on tyttöjen nukkari yläkerrassa. Nukkekotileikit tuntuvat olevan jo kovasti tuonkin 

ikäisen mieleen. Siinä samalla sain laitettua Tanskan reissun tuliaisia seinään.

Vaaleanpunainen ja valkoinen Dots-nuppi tulivat jo keväällä hankitun keltaisen kaveriksi.

..Ai minäkö kipeä?!

Muuton Dotseista olen postaillut aiemmin mm. täällä ja täällä.

Uusia lukijoita sinne linjoille on näyttänyt tulleen,

lämpimästi tervetuloa!!!

Ei muuten puutu kuin yksi 150:stä ;)!

Ankeasta kelistä huolimatta mukavaa torstaita ihan jokaiselle!!

SEINÄN UUSI PILKKUASU

Hei huomenta,

pysytään tänään lastenhuonelinjalla,

mutta mennään alakerran leikkihuoneesta yläkerran makkariin.

Pastellimajan facebook-sivuilla kerroinkin pari päivää sitten vierailleeni

paikallisessa aseliikkeessä. Sain jos jonkin näköistä arvailua ihan livenäkin siitä,

mitä sieltä mahdollisesti olen hankkinut :).

Ei hätää, en hakenut pistoolia enkä muutakaan pyssyvehjettä.

Vaan 1000 kappaleen rullan maalitaulujen paikkailuun tarkoitettuja paikkatarroja.

Myyjämies katsoi mua hiukkasen kieroon, kun selitin asiaani kovin hannamaisesti.

Enhän muistanut edes noiden tarrojen nimeä.

Kassallakin mies oli vähän hämmästyneen oloinen, oli sitten pakko kertoa sille,

mitä noilla tarroilla meinaan tehdä. Ihan siltä varaltakin, että liikkeessä

alkaa liikkua muitakin naishenkilöitä tarrojen perässä :).

My 2nd hand life- blogin Maiju esitteli jokin aika sitten neronleimaustaan

pilkuttaa seinä mustilla paikkatarroilla. Ajatus alkoi muhia myös mun mielessä

ja kun näin vielä kuvat Pisaroita-blogin pilkkuseinästä, oli pakko itsekin kokeilla.

Mitä muut edeltä, sitä Mrs. Pastellimaja perästä :).

Ja pilkutuksen myötä vaihdoin myös tyttöjen sängyt tuolle pilkkuseinälle.

 

 Aluksi laitoin tarrat intopiukeana liian tiheään ja sitten pitikin harventaa.

Pilven yläpuolella on vielä pilkkutiheikkö, mutta sekin täytyy vielä korjata.

Ja luonnollista harvennusta on jo tapahtunut pinnasängyn ympärillä, 

kun Amppu keksi, että pilkut saa irti.

Jotain kivaa kiintopistettä täytyy tuolle seinälle vielä keksiä,

että pilkut eivät ala vilistä silmissä.

viirejä on meillä jo niin monessa paikassa, että ehkä jotain muuta.

Pari Ikean taululistaa olisi jemiksessä,

joten oisko niissä hyllyiksi tuohon sänkyjen väliin.

Ferm Livingin talohyllykin olisi huippu yöpöydän virkaa toimittamaan.

Ja hei, tämä uudistus maksoi huimat 2 euroa 25 senttiä.

Seinään meni 500 tarraa ja puolet rullasta lähti naapurin seinälle.

Ei paha hinta ollenkaan.

Mutta nyt aamutoimiin, meidän pitäisi lähteä tutustumaan pienemmän kanssa

päiväkotiin. Niin siinä vaan näyttää käyvän, että alkuperäisistä suunnitelmista

poiketen minä lähdenkin ensi viikolla töihin.  Moikka!!

KELTAISIA ILOPILKKUJA

Jatketaanpa lastenhuonesarjassa.

Viime aikoina on tehnyt mieli rikkoa pastellien ja valkoisen harmoniaa

niin leikkihuoneessa kuin tyttöjen nukkarissakin.

Pelkät pastellit tuntuvat liian pliisuilta.

Leikkihuoneeseen maalasin sen liitutaulun, josta kirjoittelin pari postausta sitten.

Nukkariin taas on hiipinyt keltaista.

Keltaisen ja vaaleanpunaisen yhdistelmästä olen tykännyt aina, 

mutta näyttää toimivan muidenkin pastellien kanssa.

Valaisin on värivariaatio meidän makuuhuoneen Muuton E27:sta,

seinällä Muuton Dots-ripustin,

Limpun sängyssä Marimekon trikootyynyliina

ja Amandalla synttäripaketista kuoriutuneet Finlaysonin Elefantti-lakanat.

Juu ja Ampsuhan se riehuu miltei joka kuvassa. 

Lindexistä löytyy noin ihania paitoja pienille tytöille.

Sinikukallinen saatiin synttäripaketista ja hengarissa roikkuvan mintun riensin ostamaan itse.

Hiirille täytyisi ostaa jo toinen sänky, kun ovat lisääntyneet niin, 

että joutuvat nukkumaan  melkein seisaaltaan.

Nukkarin itsetehdyistä ja muista olen kirjoitellut aiemmin täällä ja täällä.

Hei TERVETULOA uudet lukijat taas!

Ihan intopiukeana otan teitä täällä vastaan!