LASTENHUONEEN SISUSTUS UUTTA JA VANHAA YHDISTELLEN

Oi kyllä! Eilen kerroin, kuinka tänään talo saa ensimmäisen valkoisen kerroksen pintaan ulkonakin ja kylläpä näytti jo lupaavalta. Instailijat voivat käydä kurkkaamassa Storiesin puolelta jo ensifilmailut tontilta. Blogin puolella odotellaan vielä homman etenemistä vähän maalipintaa pidemmälle ja kurkataan sillä välin lastenhuoneen sisustuspohdintoihin, ensimmäisenä kuopuksen huoneeseen.  

Meidän tytöt odottavat muuttoa vähintään yhtä malttamattomina kuin me aikuisetkin. Ovat kyllä selvinneet hienosti tästä kaikesta, mitä viimeisen puolen vuoden aikana on käyty läpi. Cardiffin puolella ensin kaikkien ystävien ja oman kodin hyvästely. Täällä Suomessa sitten uuden alku pienessä asunnossa, johon juuri ja juuri heidän sänkynsä mahtuvat. 98 prosenttia heidän leluistaan ja asioista, jotka heille varmasti tuovat kotoisuutta asumiseen, on edelleen muuttomatkan jäljiltä pahvilaatikoissa varastoituna. Yhteiseen pieneen huoneeseen aiemmin tottuneet tytöt saavat nyt ensimmäistä kertaa aivan omat huoneet, ja vieläpä ihan reilun kokoiset sellaiset. Esikoinen alkaa olla jo niin koululainen, että hänen huoneen sisustus on tuottanut itselleni vähän päänvaivaa, mutta onneksi asukkaalla itsellään on jo omat visionsa säkkituoleineen ja maalaustelineineen. Mitään prinsessaunelmia ei sinne siis ole enää tulossa. Pienemmän huoneeseen on itseni ollut helpompi miettiä sisustusta, mutta sen verran topakka on tuo neiti viisivuotias mielipiteineen, että mitään en sinne häneltä kysymättä ole uskaltanut miettiä. 

Kuvat: 1. katos // 2. oma // 3. vuodevaatteet // 4. paperipussi // 5. seinäkoukku // 6. matto // 7. oma

Hailakan mintunvihreät seinät asukas päätti itse, ohi oman toiveeni murretusta ballerinaroosasta. Kahta maaliseinällistä raikastettiin valkoisella kaapistolla, jonka hommasimme Ikeasta (2.). Valitsimme kaapiston vähän täyskorkeaa kaapistoa matalampana, koska ajattelimme sen sopivan pikkutytön huoneeseen mittasuhteiltaan kivemmin kuin täyskorkean kaapiston. Ja nyt tuonne kaapin päällekin voi harkitusti jotakin nostaa säilöön. Kaapisto olisi toki ollut mahdollisimman käytännöllinen liukuovilla, mutta päätimme kuitenkin viedä estetiikan edelle ja valitsimme kaapistoon normaalit ovet, joihin ajattelin puhaltaa vähän persoonaa vetimillä. Edellisestä kodista tähän huoneeseen on kovaa vauhtia päätymässä ainakin sänky, String-pöytä hyllyineen (7.) ja matto (6.). Oohnoo on pitänyt meidät niin ihanasti lakanoissa viime vuosina, että niillä on kiva muuttaa ilmettä aina kuosin mukaan. Sängyn päälle olemme katsonut yhdessä kuopuksen kanssa tuollaista katosta, jolla saisi mukavasti tyttömäisyyttä yleisilmeeseen. Muu sisustus rakentunee sitten pienemmillä säilytysratkaisuilla, tauluilla ja ympäriinsä kulkeutuvilla leluilla. Tuo Tellkiddon paperipussi odotteleekin jo uuteen kotiin pääsyä, aikomuksenaan säilöä kaikki pehmoiset unikaverit.

Ei me oikeasti enää edes muisteta, mitä kaikkea ne muuttolaatikot säilövät sisäänsä. Pian koittaa meille siis joulu keskelle kesää, kun päästään aukomaan laatikoita :). Vanhat lelut ja tavarat tuntuvat taas kuin uusilta. Kyllä tuntuu itsestäkin kivalta, että pian on meidän neideillä taas tilaa ja mahdollisuuksia leikkiä enemmän!

///Kids room interior plans. Something new, something old. Our younger daughter wanted to have those light mint walls which we refreshed with the white closets from Ikea. I think I'm going to pimp those basic white doors with some lovely handles. Let's see what I find.

VIELÄ VÄHÄN SYNTTÄRIHUMUA

Melkein pitää hikeä pyyhkiä otsalta, sen verran hattaranhuuruinen reilu viikko on takana. Juhlaputken aloitti erityinen esikoisemme kahdeksanvuotissynttäreillään viime viikolla ja eilen juhlittiin vielä meidän kultaista kuopusta. Viisivuotias, vielä hetken sellainen hupsu omassa mielikuvitusmaailmassa elävä pikku tötterö. Suurin huoli syntymäpäivän kohdalla hänellä oli, että kaikki vaatteet ovat synttäripäivän aamuna menneet pieneksi, eikä hänellä ole päiväkotiin mitään päällepantavaa. Mieliharmia tuotti myös ajatus siitä, että nenäkin olisi syntymäpäivän aamuna kasvanut isoksi. Niin hellyttävä ymmärrys maailmasta lapsella, joka on jo maailmaa ehtinyt vähän nähdäkin. No onneksi paketeista kuoriutui uusia vaatteita, joissa kuitenkin lähteä aamulla liikkeelle.

Metsäsynttäreiden lisäksi juhlistimme molempia neitoja vielä omilla kahvikekkereillä sukulaisten voimin. Aina yhteissynttäreitä viettäneet siskokset saivat näin ihan ikiomat tähtihetkensäkin. Synttäriaamuina he osaavat jo odottaa aamiaista sänkyyn. Croisantit ja vanukkaat ovat toivomuslistalla. Olen viime aikoina laiskistunut leipurina, mutta kyllähän kakut synttäreille kuuluu leipoa. Esikoinen sai toivomansa metsäkakun eläimillä ja kuopus vaahtokarkkiunelman. En ole tosiaan mikään kakkujen mestarikuorruttaja, joten tuollaiset keskeneräisen näköiset nakukakut sopii mulle paremmin kuin hyvin, voi vähän räiskiä luovasti sinne päin.

Kakkujen täytteisiin sain hyvät vetoavut ihanasta Annin Uunissa -blogista. Metsäkakun välissä on Annin marja- ja suklaamousse ja vaahtokarkkikakussa vaahtokarkkimousse. Superherkullisia ja helppoja valmistaa, suosittelen! Annin tie blogimaailmassa harrastelijasta yrittäjäksi on ollut todella inspiroivaa seurattavaa, mieletön tekemisen meininki. Suosittelen klikkaamaan Annin blogiin ja instaan, jos leivontainspis kiinnostaa. Annin nettiputiikki täyttää tänään vuoden, onnittelut täältä! Vieläkin naurattaa meidän hulvaton ensikohtaaminen muutaman vuoden takaa.

Nyt kun kynttilät on hetkeksi puhallettu taas sammuksiin, niin täällä on hypätty tänään juhlatunnelmasta sujuvasti seuraavaan. Lapset lähtivät nimittäin mummin ja ukin matkaann ja me hurautettiin hulvattomassa seurassa Helsinkiin. Viikonloppu enteilee kaikkea mukavaa, kun vuorossa on mm. perinteinen Indiedaysin inspiraatiopäivä. Nyt taidetaankin korkata viikonloppu ja siirtyä hissillä yksi kerros ylemmäs, ihailemaan näkymiä ja kippistelemään viikonlopulle hotellin maisemabaariin Helsingin kattojen ylle. Instagram Storiesiin latailinkin jo vähän reissufiiliksiä meidän kohtuullisella maisemalla varustetusta hotellihuoneesta. Viikonlopun riemut päivittyvät varmasti paremmin instaan, joten sieltä pääset sinäkin halutessasi paremmin mukaan reissutunnelmiin.

Oikein ihanaa alkanutta viikonloppua!!

TERVETULOA LOMA!

Täällä herättiin tähän perjantaihin astetta odottavammin mielin, sillä meidän koulupukuiset saavat ihan pian iltapäivällä heittää uniformunsa hetkeksi hyllylle, sammuttaa vilkkuvalot lakerikengistään ja suunnata ajatukset kohti leppoisia lomapuuhia. Seitsemän kouluviikkoa on mennyt hurjaa vauhtia ja viimein on myös täällä syysloman aika. Tänä vuonna myös pienempi tytöistä on viettänyt koulussa yli kuusituntisia päiviä ja ihmetellä kyllä täytyy, kuinka alkuväsymyksen jälkeen neljävuotiaan silmät loistavat ja mieli pulppuaa englanninkielistä ihmetystä kaikesta koulupäivän aikana tapahtuneesta. Rinnalle on löytynyt kaksi sydänystävää, joiden kanssa opettajan sanoin tehdään yhdessä aivan kaikki. Tyttönen on saanut kielitaidon myötä niin paljon rohkeutta ja itseluottamusta, että sopeutuminen pitkiin päiviin ja muodollisempaan opetukseen on sujunut ällistyttävän hyvin. Isompi seitsenvuotinen puolestaan siirtyi jo kolmannella luokalle, jossa koulupäivistä onkin sitten jo harmillisesti leikki kovin kaukana. Onneksi hän tykkää koulusta ja kavereista, mutta myös melko ankarasta opettajastaan sen verran, että suurempaa kriisiä asian kanssa ei ole tarvinnut läpikäydä. Asiantuntevasti hän on valistanut äitiään milloin kelttien historiasta milloin yksinkertaisesta sähköpiiristä. Yhtäkkiä hän lukee englanninkielisiä kirjoja jo melko sujuen ja muistikirjojen sivut täyttyvät englanninkielisistä tarinoista.  Tottakai olen äitinä ylpeä mutta ennen kaikkea kiitollinen siitä, että asiat ovat menneet omalla painollaan melko kivuttomasti.

Mutta kyllähän nämä pitkät ja varsin vaateliaatkin koulupäivät on näkynyt meidän viikonlopuissa, sitä ei käy kieltäminen. Veto on monesti perjantaisin tytöistä aivan poissa ja iso osa viikonlopuista on mennyt ihan vain akkujen lataamiseen uutta kouluviikkoa varten. Siksipä tämä loma onkin varsin odotettu. Viikonloppu voidaan ensin ladata rauhassa akkuja ja sitten on vielä reilu viikko aikaa puuhata ajan kanssa yhdessä kaikkea mukavaa. 

Nämä valokuvat otin syyskuun puolella muistoksi kolupukuajoista. Varmuuden vuoksi jo hyvissä ajoin, ettei sitten kevään korvalla Suomeen palaillessa herätä huomaamaan, että ei sitten koskaan muistettu näitäkään kuvia ottaa. Lisäksi tiesin kouluvalokuvaajan olevan niin huono, että mieluummin otin kuvat tytöistä itse. Ja vaikka lasten kuvaaminen ja erityisesti kuvien onnistuminen on aina aivan tuurista kiinni, niin näistähän tuli sitten kuitenkin ihan kivoja. Arvokkaita muistoja ajalta, jolloin aamuisin puettiin päälle siniset gollegetakit, harmaat vekkihameet, pitsisukat ja mustat lakerikengät. Näitä juttuja me vielä haikeina tullaan muistelemaan. Kyllä vaan ovat nämä tytöt ihmeissään, kun lopulta Suomen koulumaailmaan pääsevät tutustumaan. Ja nelivuotiashan on jo viitannut kintaalla ajatukselle päiväkodista. Tietenkin hän menee kouluun! Itse olen mielessäni onnellinen, että tälläisen kokemuksen jälkeen he saavat vielä sitten kotona vähän peruuttaa ikään kuin ajassa taaksepäin, ilman ihan niin suuria odotuksia ja velvoitteita.

/// Time for half term holiday here - finally! No school uniforms or early wake-ups in next ten days. So lovely!

AFTER SCHOOL

Walesissä on vellonut viime päivinä varsinainen jalkapallohurmos. Tervetullutta positiivisuutta kaiken EU-eroon liittyvän negatiivisen rinnalle. Tänään Cardiffissa suuri kauppakeskus sai ensimmäistä kertaa koskaan erityisluvan sulkea liikkeensä aikaisemmin, jotta työntekijät pääsivät katsomaan illan semifinaalia. Bussiin puolestaan pääsi ilmaiseksi pukeutuessaan Walesin paitaan ja Budweiser päätti jakaa suprmarkettien välityksellä ilmaista olutta kaikille Walesissä asuville yli 18-vuotiaille. Kaupungin Principality Stadium muuttui jättiscreeneineen fanikatsomoksi, jonne kaikki lähemmäs 30 tuhatta lippua myytiin loppuun kahdessa tunnissa.

Me puolestaan nautimme iltapäivän lämmöstä kuopuksen koulun päätteeksi näissä kotihoodien maisemissa. Tyttöjen koulun lähellä Penarth Marinassa, joka sijaitsee toisella puolen Cardiffin lahta,  tai Bayta kuten se meidänkin tyttöjen suussa taipuu. Ihmeteltiin satamasta ulos merelle suuntaavia veneitä, joutsenia, sudenkorentoja ja perhosia, syötiin välissä eväitä ja ihasteltiin pihojen ovia ja kukkaistutuksia. Herkuteltiin lopuksi sataman kahvilassa. Vuoron perään omilla haarukoilla kuppikakusta kauhoen. Se oli kuopuksesta erityisen hauskaa. Jakamisen iloa parhaimmillaan.

Sympaattinen venesatama sijoittuu meidän viikottaisen lenkkireitin varrelle Bayta ympäri kiertäessämme, joten tämä tuntuu itsestä lähes kotimaisemalta. Itse asiassa, täällä Marinassakin meille alun perin olisi yksi asunto ollut tarjolla. Noissa rujoissa tiilitaloissa, jotka näin vuoden jälkeen näyttävät jo ihan viehättäviltä. 

Me ei pukeuduttu Walesin paitoihin myöhemminkään päivän mittaan, vaikka peli toki katsottiinkin. Kiusaus oli kylläkin suuri nauttia tuon Rocky Road -kuppikakun sijaan I love Wales -versio. Kuopus ei sen päälle kuitenkaan vielä tuntunut vaahtokarkkien lailla ymmärtävän. Vaikkakin tuo koulun kesäuniformussa poseeraava, parin viikon päästä viimein kesälomansa aloittava pieni koululainen sai tänään opettajan kirjoittamassa lukuvuosiraportissa kivaa palautetta myös kymrin kielen oppimisestaan. "She's a character!" -lauseella tuo perusteellinen raportti tyttären kouluvuoden edesottamuksista alkoi. Sitä hän tosiaankin on :D.


///  Spent some quality time after school with my younger daughter in Penarth Marina today. 

TYTTÖSTEN SYNTTÄRIT

Hello Sunday! Meillä juhlittiin eilen tyttöjen yhteissynttäreitä. Esikoinen täytti perjantaina seitsemän ja kuopus puolestaan täyttää tulevana keskiviikkona neljä. Koti kuorrutettiin hyvissä ajoin silkkipaperilla ja kukkasilla, tarjoilut olivat pientä naposteltavaa lukuun ottamatta oman keittiön tuotoksia: kinkkuhyrriä, ruisleipää lohimoussella, vadelma-brownieskakkua, valkosuklaajuustokakkua, korvapuusteja ja sitruunapikkuleipiä. Lapsivieraat mahtuivat juuri ja juuri lasipöydän ympärille herkuttelemaan ja legojen rakentelu nousi ykkössuosikiksi synttäriohjelmassa. Ainoa keksitty ohjelmanumero oli hännän kiinnitys pegasus-hevoselle, jonka esikoinen innokkaana piirsi isolle paperille juhla-aamuna. Sen kummempaa eivät vieraat tarvinneet onnittelulaulujen, yleisen ilakoinnin ja lahjojen avaamisen lisäksi. 

Itse pidän kovasti tälläisistä perinteisistä kotisynttäreistä, vaikka niissä aina oman vaivansa saakin nähdä verrattuna ulkoistettuihin kaupallisiin syntymäpäiviin. Tosin, kuten jo aiemmassa postauksessa totesin, rakastan juhlien suunnittelua ja toteutusta, vaikka aika meinasi valmistellessa TAAS loppua kesken. 

Synttärihulinan lomasta tallentui kameralle muutama kuva ja loput onkin napsittu vähän 'before& after' -hengessä. Syntymäpäivävieraista tallentui myös muutamia varsin onnistuneita otoksia, mutta jätän ne nyt tässä julkaisematta, kun en lupia siihen muistanut keneltäkään kysyä. Ehkä sen sijaan ilahdutamme niillä asianosaisia kiitoskorttien muodossa.

Näin seuraavana päivänä kahvikupposen ja jämäsuklaiden äärellä ei voi kuin ihmetellä ja olla kiitollinen siitä, kuinka paljon ihania ystäviä olemme onnistuneet täällä näinkin lyhyessä ajassa saamaan <3, eikä näitä ensimmäisen ulkosuomalaisuusvuotemme syntymäpäiviä tarvinnut viettää yksin. Ja täytyy myös myöntää, että vaikka toistaiseksi ainakin kuvittelemme täältä vielä koti-Suomeen joku päivä palaavamme, niin eilen myöhäiselle juoksulenkillä, lahden toisella puolen koko kaupungin valomerta ihastellessa, mieleen hiipi jälleen se ajatus, että halutaankohan me täältä sittenkään kotiin koskaan.

Vaikka herkut hupenivatkin eilen kiitettävästi, niin juhlahumu on vasta saatu alkuun, sillä tänään pääsemme sitten viettämään vielä ulkoistettuja synttäreitä esikoisen koulukavereiden kanssa. Paikalle on kutsuttu kaikki luokan tytöt ja juhlapaikkana toimii Little Miss VIP-salonki. Jännityksellä odotamme, millaista girlpoweria on luvassa :)! Siispä vielä yhdet muffinsit tulille, kaiken muun hoitaa tällä kertaa järjestäjät! 

PS. Tytöt ovat leikkineet ja askarrelleet innolla saamillaan lahjoillaan ja parhaillaankin makkarista kantautuvat englanninkieliset onnittelulaulut uuden lemmikkihiiren syntympäiväjuhlilta. Esikoinen sisustaa ja kuopus tarjoilee juustokakkua. Äidin tytöt <3!

/// Yesterday we had a birthday party at home for both of our daughters. What a lovely day we had! 

SYNTTÄRISUUNNITTELUA

Heippahei! Tulevien viikkojen kohdalla kalenteri on täyttynyt jos jonkinnäköisellä kivalla tapahtumalla, joten voisin sanoa elämän olevan huhtikuussa ja vähän vielä toukokuun puolellakin yhtä juhlaa. Ensimmäisenä on vuorossa meidän tyttöjen syntymäpäivät. Täällä on aloitettu orientoituminen kevään ihanimpaan juhlaviikkoon, sillä tytöt täyttävät vuosia viikonlopun molemmin puolin. Ikäeroa neideillä on tarkalleen kolme vuotta ja viisi päivää. Mutta kuten Suomessa jo katsoimme parhaaksi, myös täällä juhlistamme molempien syntymäpäiviä samaan aikaan, tulevana lauantaina. Isompi saa sitten vielä omat ulkoistetut kekkerinsä koulukavereiden kesken sunnuntaina. 

Rakastan juhlien järjestämistä ja etenkin niiden suunnittelua. Parina viime päivänä olenkin käyttänyt aikaa leivontakirjoja ja verkkolähteitä selaillen. Ja taas kerran miettinyt, miksi en ole saanut aktivoitua itseäni Pinterestin käyttöön, sinne olisi niin näppärää pinnailla löydettyjä ideoita. Toisaalta, olen jumahtanut kirjaamaan ideoita muistikirjoihin ja minulla onkin kaikkien edellisvuosien synttäri- ja jouluideat kirjattuna noiden samojen kansien väliin. Hauska on välillä selailla kirjaa ja katsoa, mistä suunnasta edellisinä vuosina on puhaltanut.  

Nytkin kurkkasin ensin vanhat sapluunat läpi, josko jokin oivallus olisi jäänyt toteuttamattomana odottamaan tätä vuotta. Toisaalta, eiköhän tänäkin vuonna kerry kirjaan enemmän ideoita, kuin mitä ikinä ehdin tai ylipäänsä on järkevää toteuttaa. Huomaan tässä käyvän taas kerran niin, että mitä lähemmäs synttäripäivää mennään, sen enemmän päässä kuhisee ideoita. Ja eiköhän sekin tule taas todistettua, että olipa järjestelyihin aikaa tai ei, niin aina tulee kiire. 

Pompomit ja tuollaisen tupsunauhan hankin valmiina jo tovi sitten, kun sattuivat askartelukaupan hääkoristehyllyllä tulemaan edullisesti vastaan. Ilmapallot ja heliumkanisteri odottavat myös jo lauantaita. Jotain pientä on vielä tarkoitus näpertää itsekin pöydän koristeeksi leipomusten lisäksi, vaikka tältä planeetalta tuntuisi tosiaan löytyvät aivan kaikki valmiiksi kaupan hyllyltä. Kutsukorttiurakalta sentään säästyin tänä vuonna, kun pian seitsemänvuotias esikoinen halusi tehdä ne tällä kertaa itse. 

Koeleivoin maanantaina yhtä varteenotettavaa kakkuehdokasta miehen työpaikalle kahvileiväksi ja nipistin siitä tietenkin pari palaa meille maisteltavaksi. Kuvia ja reseptiä seurannee pienellä aikaviiveellä. 

En muuten olekaan blogiin kuvannut noita roiskelautasia, joita makustelin näissä kuvissa yhdessä Marimekon lautasen sekä Arabian kahvikupin kanssa. Lautaset syntyivät ikään kuin vahingossa eräs talvinen päivä kun vein tytöt savipajalle maalaamaan keramiikkaa. Pitihän munkin päästä vähän pätemään :). Lasituksen jälkeen niistä tuli itse asiassa ihan todella kivat, kun roiskiessa vielä näytti, etteivät värit oikein erotu kunnolla. Nyt tekisi tietenkin mieli käydä roiskimassa koko sarjallinen kakkulautasia.

Nyt taidan kuitenkin käydä keksitaikinan kimppuun, jotta päästään illalla typyjen kanssa niitä paistamaan. Ne edellisessä jutussa mainitsemani Lemon meltsit kummittelevat edelleen mielessä, joten jotain sinne päin lähdetään nyt tavoittelemaan, katsotaan sitten millainen lopputulos saadaankaan aikaan.

Oikein ihanaa keväistä keskiviikkoa! Täällä on ainakin nautittu lämpöisistä kesää henkivistä päivistä, lenkilläkin tarkeni jo hihattomassa ja lyhkäsissä trikoissa. Voi riemua!

/// Both of my daughters are born in April and we are about to celebrate them this coming weekend. So last days I've been planning the party and searching some lovely ideas for baking and decorating. Let's see then what kind of party we get organised this year. 

HOTELLIVINKKI LONTOOSEEN

Myöhäiset kukkuut tänne blogin puolelle! Pitkä, yli kahden viikon mittainen pääsiäisloma alkaa olla ohi ja huomenaamulla koittaa arki tämän perheen hameväelläkin. Toinen lomaviikko on hujahtanut kotipuolessa, mutta lähes kaiken aikaa ollaan oltu menossa omalla porukalla tai Cardiffin kavereilla höystettynä. Löydetty taas mielettömän kauniita ja visiitinveroisia paikkoja lasten kanssa ja päästy treffeillekin, valloittamaan Etelä-Walesin korkeimpia "vuoria". Iltaisin ei ole tarvinnut lampaita laskeskella, sen verran ovat ulkoilmarikkaat päivät verojaan vaatineet. Jospa arkeen paluun myötä löytyisi blogirutiinitkin taas kohdilleen. Näin viikon viimeisinä tunteina palataanpas kuitenkin vielä sinne Lontooseen ja erääseen ihastuttavaan hotelliin.

Kiitos meidän Lontoon hotellin löytämisestä kuuluu ystävälleni, joka tavoilleen uskollisena oli varannut hotellin perheelleen jo hyvissä ajoin. Toisin kuin eräät, jotka toimivat usein vähän viime metreillä. Nyt toki halusimme majoittua samaan majapaikkaan ystäviemme kanssa ja onnistuimmekin saamaan huoneen vielä kolme viikkoa ennen ajankohtaa. Hotellimme oli itsenäinen Georgian House Hotel Victorian aseman läheisyydessä. Harvoin innostun kirjoittelemaan reissujemme hotellihuoneista, mutta tämä oli mielestäni sellainen uniikki helmi, joka ansaitsee kaikkien tylsien itseään toistavien hotelliketjujen sijaan palstatilaa. 

Lomillamme emme kaipaa luksusta ja useimmiten haluamme majoittua melko edullisissa majoituksissa käyttäen rahaa mieluummin aivan muuhun.  Arvostamme silti toki  mukavuutta ja siisteyttä ja ehkä jopa sellaista kodinomaista fiilistä. Georgian House Hotel osoittautui pieneksi hotelliksi 1800-luvun puolivälissä rakennetussa talossa, jonka sympaattisen sisustuksen lisäksi uskomattoman ystävällinen ja pyytettömästi palveleva henkilökunta ansaitsee kyllä erityismaininnan. Hintaluokka oli jonkin verran korkeampi kuin kaikista edullisimmat vaihtoehdot, mutta uskoisin hinta-laatusuhteen olleen ihan omaa luokkaansa. Itse pulitimme kolmen hengen huoneesta ja kahdesta yöstä 330 puntaa, ystävämme neljän hengen huoneesta hieman enemmän. Ensimmäisen yön majoituimmekin huoneessa kolmestaan tyttöjen kesken ja toiseksi yöksi saimme miehenkin mukaan menoon,  mikä oli hotellin henkilökunnalle täysin ok. Esikoinen oli onnellinen omasta ikkunasyvennyksestään, kuopus taas myhäili tyytyväisenä kuin sai king sizen keskikaistan käyttöönsä :).

Ja minä sitten: olin onnellinen korkeista huoneista kauniine koristelistoineen, kukkatapetteineen ja rauhallisine väreineen. Entäs tuo alkuperäinen katto kipsikoristeineen sitten?! Jos jotain ikinä voisin varastaa, niin tuon katon olisin voinut mukaani ottaa! Luulen, että arkisetkin aamut alkaisivat arvokkaasti sellaisen alla silmänsä aukaistessa. Kerrassaan lumoava!

Olin tyytyväinen myös kotoisasta Nespressosta ja kahvilajitelmasta.

Kristallilaseista ja Island Bakeryn Lemon Melts -kekseistä (!). Siis jopa niin kovin, että ensimmäisen vuorokauden jälkeen jännitin, saadaanko varmasti samat keksit toisellekin vuorokaudelle :). Enpä muista koskaan myöskään googlettaneeni keksien perään hotelliyöpymisten jälkeen. Ja okei, jos aivan rehellinen olen, niin ylimääräiset keksipussit lähtivät kyllä matkaan mukaan. (Outouteni kumosin juuri Tripadvisorista lukemallani kommentilla, jossa niin ikään kehuttiin hotellin keksejä.)

Hotellihuone oli todella siisti ja kylpyhuone pienestä koostaan huolimatta vaikutti vasta remontoidulta niin meidän kuin ystävien huoneessa ja ainakin itselleni eniten mielenrauhaa hotelleissa tuo kylpyhuoneiden siisteys. Lisäksi kylpyhuoneisiin oli vähän satsattu: The White Companyn pyyhkeet, pesuaineet ja rasvat, pumpulipuikot ja vanupallot kauniisti purnukassaan. Kuten kapselikahvit ja keksitkin, nämä ovat niitä pieniä juttuja, joilla on ainakin itselleni iso merkitys.

Hotellin hintaan kuului aamiainen, mikä ei Lontoossa aivan yleistä tunnu olevan. Nyt hotellin aamiaishuone oli remontissa, mutta aamiainen toimitettiin sen sijaan huoneeseen omien toiveiden mukaan take away-tyyliin.

Lapsillehan suurinta seikkailua on jo sekin, että aamiaisen voi nauttia hotellihuoneen lattialle levitetyn pyyhkeen päällä omissa pyjamoissa. Sänkyyn en sentään croisantteineen laskenut. Aamiainen oli sen verran tuhti, että osa kassin sisällöstä jäi meille vielä evääksi.

Hotelli herätti hyvin samanlaisia fiiliksiä kuin puolitoista vuosi sitten Tukholmassa kokemamme Den Lilla Rådmannen, jota innostuin kuvaamaan silloin tässä postauksessa. Silloin oltiin juuri palaamassa tutustumisretkeltä Norjaan, minne ei sitten koskaan muutettukaan. Ei todellisuudessa olla mitään kaupunkilomailijasieluja, joten ilman Britanniaan muuttoa tuskin olisimme ihan heti Lontooseenkaan lomalle suunnanneet. Mutta nythän siellä on varmaan vielä useastikin käyntiä, kun näin lähellä ollaan. Itselläni itse asiassa jo vajaan kuukauden kuluttua. Ihana kaupunki, siitä ei pääse yli eikä ympäri näin terroriuhkan allakaan.

Tälläisen tiimin voimin hotellilta aina aamuisin kaupungille suunnattiin. Kaikki oltiin kummasti uusien kesähuppareiden tarpeessa, kun Gapiltä kympillä löydettiin :). 

/// A high recommendation to The Georgian House Hotel close to Victoria Station in London, in which we stayed over two nights during our Easter hols. Clean rooms, unique interior and SO friendly staff. Not to forget the deliciuos biscuits and all other small but significant details!