IHANAN EDULLINEN

Keskiviikko ja edellisestä blogijutusta taas vierähtänyt tovi jos toinenkin. Työviikot ennen kesälomaa vähenee, mutta tahti vaan kiihtyy. Odotan sitä joutilaisuuden tunnetta, jonka kesä toivottavasti tuo tullessaan. Tänään sain siitä maistiaiseksi hetken, kun lapsen sairaspäivänä kaiken kirjallisen kotoa käsin tehdyn työn lisäksi maltoin istahtaa aurinkoiselle terassille nauttimaan kupin kahvia ja selaamaan pitkään lukematta lojuneita sisustuslehtiä. Koska viime aikoina kaikki inspiraatio on kanavoitunut työpaikan suuntaan, odotan niin kovin joutilaisuuden mukanaan tuomaa koti-inspiraatiota. Tänään tuo pienikin hetki sai pihasisustus- ja istutusideat laukkaamaan, kun ehti hetkeksi antaa mielessä kesäisille ajatuksille tilaa.

Uuden kodin ympärillä vellovan kulutusähkyn myötä on ilo uuden hankkimisen ohella myös kierrättää ja saada jotakin vaihteeksi tosi edullisesti. Ikean Vittsjö -hylly on noussut parissa vuodessa varsinaiseksi sisustushitiksi. Sen ei koskaan pitänyt tulla meille, mutta kun hylly oli naapurissa joutavana, niin ajattelin antaa sille mahdollisuuden ja kokeilla sitä makuuhuoneeseemme. Tuohon nurkkaan olin jo aiemmin suunnitellut jotain kevyttä ja pientä ohutrunkoista sivupöytää tunnelmavaloa ja kukkasia varten, joten tämä hylly saa palvella nyt siinä tarkotuksessa ainakin väliaikaisesti.

Hylly luo sopivasti särmää hailakoiden tekstiilien parina ja se on omiaan erilaisten asetelmien alustaksi. En muistanutkaan, kuinka kauniisti musta korostaa messinkiä. Flosin IC-pöytävalaisin on ollut vähän eksyksissä uudessa kodissamme ja nyt viimein sekin löysi paikkansa. Ensimmäisinä kukkakokelaina tässä kevään ensimmäiset pionit - aina yhtä taianomaiset! Nämä komeasti auenneet kaunokaiset sain kaverilta kiitokseksi ihan mitättömän pienestä avusta. Ei olisi tietenkään tarvinnut! Kiitos Marja!

Lämpöistä keskiviikkoa!

TÄYDELLINEN SITRUUNAPIIRAS

Same same, but different. Viime kesänä määrittelin samaisen sitruunapiiraan taivaalliseksi, joten täytyi keksiä jotain muuta tällä kertaa. Täydellinen ei pahasti puppua ole sekään. Meillä on täällä meneillään jokakeväisen kesäkuntospurtin romuttava juhlaputki synttäriherkkuineen, kun tyttöset täyttävät viiden päivän erolla vuosia. Viikonloppuna juhlittiin sukulaisten ja tyttöjen kavereiden voimin ja tuli sitten siinä synttärihuumassa pyöräytettyä viisi kokonaista kakkua. Voitte ehkä kuvitella, että ne kyllä riittivät.

Töiden kanssa on menty tässä juhlimisen lomassa sellaista haipakkaa, että tunnit eivät meinaa vuorokaudessa riittää. Oman ammattikuntani perinteinen loppukiri on taas käsillä ennen pitkiä kesälomia. Tilannetta onneksi helpottaa se, että tykkää työstään ja niistä tyypeistä kenen kanssa työtään saa tehdä. Niistä pienistä ja vähän isommistakin. Tätä sitruunapiirasta tarjoilin myös noille isommille työkavereille pääsiäisen jälkiaallossa pari viikkoa sitten, kun kaivoin reseptin omasta blogiarkistosta. Mainio vaihtoehto kevään juhliin!

Ystäväni vinkkasi jo kauan sitten, että tuohon reseptiin oli minulta lipsahtanut painovirhepaholainen jauhomäärän suhteen, mutta nyt sekin on korjattu. Eli voin taas suositella kokeilemaan. Linkki Jamien reseptistä suomentamaani versioon löytyy siis täältä. Ihana kesän tuntu noissa lähes vuodentakaisissa kuvissa. Enää ei ole pitkä matka syreeneihin! Ehkäpä niitä istutetaan muutama myös omalle, toistaiseksi turhan karulle pihalle.

Nyt pienesti vielä työhommia ja sitten koitan saada tuon ensi yönä kuusi vuotta täyttävän kuopuksen houkuteltua pyöräilyseuraksi lenkille. Flunssa meinaa kaataa sohvan nurkkaan, mutta onneksi tuo ihana kevätaurinko kuitenkin houkuttelee elämään pystyasennossa. Mukavaa torstaita ja huomenna alkavaa viikonloppua!

ROOSAA SAMETTIA

Perjantain postaukset pitäisi aina oikeastaan otsikoida näin: Perjantai! Mukavan työpäivän kautta pienelle viikonloppulomalle - kelpaa minulle! Täällä ollaan tosin laskeuduttu viikonloppuun taas hohdokkaasti imurin ja luutun varressa. Miehen viedessä tytöt ulkoruokittaviksi viritin itse Modernisti kodikkaan Kertun kuulokkeiden päähän ja kuuntelin siinä siivoillessa kaikki tähän saakka ulos tulleet Designtarinoita -podcastit läpi. Suosittelen lämpimästi kaikille, joita suomalaisen sisustusmaailman ilmiöt ja menestystarinat kiinnostavat.  Tuoksukynttilöihin tuli ja loraus kylmää valkoviiniä lasiin. Siinä melko miellyttävä resepti viikkosiivoukseen!

Tekstiilien pyörittely on hetkeksi saanut onnellisen loppunsa, ainakin makuuhuoneessa. Samettipäiväpeitoistahan meillä käväisi kokeilussa se kaunis kamelinvärinenkin, mutta kyllä tämä vanhan roosa versio enemmän meidän peitolta näyttää. Jännittävä piristys päiväpeitottoman aikakauden jälkeen ja varsin monokromisen väriskaalan keskellä. Peitto on tosiaan yhden hengen sänkyyn tarkoitettu, joten jos jossain välissä tekee mieli palata vaikkapa turvalliseen mustaan, tämä roosa peitto käy hyvin tyttöjenkin sängyille. Roosan kanssa haasteena on aina, ettei yleisilme heilahda liian romanttiseksi. Mutta skarppia mustaa ja messinkiä rinnalle, niin vaikutelma pysyykin sopivan terävänä. Taannoisesta stailauksesta KP Interiorsin kanssa pidin itselläni mustan tyynynpäällisen seuralaiset. Vaikka sisustus on vielä niin kesken uudessa kodissa, näen jo tulevan kokonaisuuden pitkälti silmissäni. Roosa peitto saanee lisäsärmää haaveissa olevista tuoleista ruokailutilan puolella sekä siitä marmorikantisesta ruokapöydästä. Ja se valaisin sängyn yläpuolelle, sekin on jo mielen päällä polttelemassa. Pala kerrallaan.

Ihanaa viikonloppua!

AIKA IHANA SETTI SYKSYISIÄ TEKSTIILEJÄ

// Kaupallinen yhteistyö: KP Interiors

Viikonloppu, niin ihanaa! Tänään voi luterilainen minussa taputtaa itseään olalle. Työviikosta selvisin ihan kunnialla, vaikka viime sunnuntaina puhjennut flunssa veti etenkin alkuviikosta huonoon kuntoon ja ääni oli katoamisen partaalla. Puhetyöläisenä varmasti olisi ollut viisainta jäädä kotiin, mutta menipä se viikko näinkin. Eihän sitä ihmeparannusta töissä käymällä tietenkään tapahtunut, mutta nyt on onneksi kokonainen viikonloppu varaa huilata ja toivottavasti flunssa viimein väistyy takavasemmalle. 

Uuteen makkariin on ollut kiva käpertyä päivän päätteeksi ja olenkin nähnyt vähän vaivaa makkarin syyspäivitykseen. Sain joensuulaisesta sisustusliikkeestä KP Interiorsista syksyisiä tekstiilejä ja muita sisustustuotteita stailattavaksi ja samalla mallattavaksi kotiin. KP:n Kirsi on valikoinut aivan ihania syksyn sävyjä liikkeen valikoimiin. Tällä hetkellä ajankohtaisia ovat kovin maanläheiset värit: lämpöiset harmaat ja ruskeat, murretut ja tummanpuhuvat punaiset ja vihreät. Ruskean sävyissä puhutaan juuri nyt kamelista, oljesta ja toffeesta. Näihin sävyihin kun lisätään vielä samettia, vohvelipintaa ja paisley-kuviota, niin ei voi mennä pahasti pieleen pysyäkseen ajan sisustushengessä mukana. 

Olen pidemmän aikaa jo miettinyt uuteen kotiin samettipintaista päiväpeittoa ja halusin kokeilla tätä kamelinsävyistä Svaneforsin-peitettä. Ruskea tuo mukavasti lämpöä tilaan ja sitä korostaa kauniisti keittiöstä lainattu puinen jakkara sängyn vieressä. Ruskeanpunainen tyyny sopii niin ikään syksyyn ja yllätyin kovasti, kuinka paljon siitä tykkäsinkään. Tummemmat punaiset kun ei ole oikein olleet minun juttuni sisustuksessa.  Vähän vaaleaa samppanjan sävyä Svaneforsin tyynynpäällisellä ja hentoa roosaa omista varastoista löytyneellä päällisellä, niin tekstiilikattaus on mukavan tasapainoinen. 

Tekstiilien lisäksi makkariin päätyi testiin myös messinkinen lasilyhty ja tumma sisustusoksa. Näinä syksyisinä iltoina lyhtyyn voisi sujauttaa hyvin jo kynttilänkin tunnelmaa tuomaan, mutta helppo ja huoleton on myös tuollainen oksa. Ei tarvitse muistaa puhaltaa sammuksiin tai vaihtaa vettä! Iittalan ruskea vitriini puolestaan pomppasi jostain muuttolaatikoiden syövereistä esiin ja pitkästä aikaa senkin värisävy tuntuu ajankohtaiselta. Pienenä ripauksena.

Entäpäs tuo Lennolin paisleykuvioinen tyyny? Tumman punertavan tyynynpäällisen lisäksi tämä oli toinen yllättäjä. Niitä tuotteita, joita en liikkeen hyllyltä noin vain osaisi kotiin hankkia, mutta jotka kotisovituksen jälkeen näyttävät niin hyviltä, että palauttaakaan ei raaskisi. Suosittelen siis kovasti kotisovitusta, se saattaa avata sydämeesi aivan uusia värimaailmoja. Opin muuten tämän stailauksen myötä vasta nyt, että Lennol onkin suomalainen tuotemerkki ja juhlistaa tänä vuonna jo 50 vuottaan. Kuvittelin aina ruotsalaiseksi.

Ennen kuin kerron, mitkä tuotteet jäi lopulta meidän syyskotia piristämään, katsotaan vielä piakkoin sohvanurkkauksen syysstailausta, sillä mallasin KP:n valikoimaa myös uudelle sohvallemme. Sitä ennen kuitenkin lämpöä kehiin kaikilla aisteilla: kynttilät, takkatuli, lämmintä juomaa ja suklaata, villasukat ja lämpöisin viltti sekä Vain elämää! Flunssalle kyytiä kotiparantolassa! Ihanaa perjantaita!

Lisää syksyn tunnelmaa KP Interiorsin Instassa.

// Kursivoidut tuotteet kuvauslainassa KP Interiorsista.

// This week I tried to discover that Autumn Styling the bedroom with autumn colours by KP Interiors.

M NIIN KUIN MAKUUHUONE

Heipsankeikkaa! Tänään on meidän perheessä aivan erityinen sunnuntai. Viimeinen sunnuntai ennen arkea. Ilmassa on siis sellaista positiivista odotuksen tunnetta. Eräänlaisen aikakauden loppu tämä myös on, sillä Walesiin muuton jälkeen olen ollut enemmän kotiäitinä ja ennemminkin harrastellut oman alan töitä. Nyt palaan yli kahden vuoden tauon jälkeen itsekin taas vähän pidemmän työpätkän pariin ja aloitan aivan uudessa työpaikassa. Kuopus palaa keväältä tuttuun päiväkotiin, kun taas esikoinen lomailee vielä pari päivää ennen koulun alkua. Jännittävää aikaa siis. Kotona täytyy luoda taas aivan toisenlaiset rutiinit, niin että arjesta tulee kaikille mielekästä ja motivoivaa. Ihan ensimmäisenä on laitettava oma päivärytmiremonttiin ja nukkumaan koitettava joutua iltaisin paljon aiemmin. Tämän aikeen kunniaksi vaihdoinkin viikonlopuksi sänkyyn puhtaat raikkaat lakanat. Valkoiset Finlaysonin pellavalakanat voitin talvella insta-arvonnasta ja niistä onkin tullut uusimmat lempparit. Ohut pellavakangas on kivan vilpoinen näin kesäaikaan ja vaikka ne aina pesun jälkeen silitänkin, muuttuu ne aina ekan yön jälkeen rennon ryppyisiksi.

Mutta siis kurkistetaanpa kuvien myötä meidän uuden kodin makuuhuoneeseen. Makkari sijaitsee avoimen oleskelutilan vieressä ja erottuu omaksi tilakseen liukupariovilla. Tällä hetkellä makkarissa on Cardiffiin hankkimamme sänky, mutta päätimme jättää siitä sängynaluslaatikot pois, nyt kun tuolle ylimääräiselle säilytystilalle ei ole akuuttia tarvetta. Näin lattiapinta jatkuu kauniisti sängyn alle ja vaikutelma on paljon kevyempi. Yöpöydän virkaa hoitaa toisella puolella Kartellin Stone-jakkara ja toisella puolen kaikki lojuu rennosti lattialla. Samanlaiset yöpöydät ovat tähän tilaan harkinnassa myöhemmin. Jielden valaisimet on hankittu yksitellen ja nyt päätyivät molemmat tänne makuuhuoneeseen.

Mitään isompaa säilytyskalustetta makuuhuone ei kaipaa, sillä makuuhuoneen yhteydessä on erillinen vaatehuone, jossa on säilytystilaa sen verran, että sinne mahtuu muutakin kuin vaatteet. Sen järkkäily on vielä kesken, joten kurkataan tuonne nurkan taakse joskus myöhemmin. Taulut notkuvat siellä täällä pitkin seiniä ja kestää varmasti aikansa ennen kuin osaan päättää, mikä niistä ylipäänsä päätyy seinälle ja mikä sitten minnekin.

Makuuhuoneemme on olohuoneen tavoin korkeaa tilaa ja matalan sängyn vastapainoksi olen suunnitellut sängyn päälle isompaa valaisinta pienentämään hullunkuristen mittasuhteiden tilaa. Yksi suosikkivalaisin tähän on minulla ollut tovin jo mielessäkin, mutta täytyy sekin puntaroida vielä tarkkaan. Makkarin erityisyys on myös tuo seinän kokoinen ikkuna, josta avautuu vihreä maisema joen suuntaan. Tähän tilaan meillä on verhoratkaisu vielä myöskin mietinnässä. Emme haluaisi peittää tuota yläikkunaa ollenkaan, mutta samaan aikaan mietimme, kuinka hillitä aamuauringon huoneeseen tuomaa lämpöä. Nuorempana Sveitsissä asuessani rakastin talojen kattoikkunoita. Niistä sai katsella taivaalle ja valoisuuden lisäksi sääilmiöt tuntuivat niiden läpi ihanasti sisällä asti. Tässä meidän makuuhuoneessakin olemme saaneet sängystä käsin katsella sinitaivaan lisäksi, tähtiä, kaatosadetta ja viime yön salamointiakin. Siihen saakka, kun saamme tuon verhoasian päätettyä, verhon virkaa toimittaa parivuoteen lakana. Oikein näppärä on tuo ikkunanpuitteen päällä oleva tasanne, sinne saa sopivasti kirjat painoksi pitämään lakanan paikallaan :).

Pidän siitä, kuinka makuuhuone tulee osaksi isompaa oleskelutilaa ja lisää näin tilantuntua entisestään. Liukuovet saavat olla enimmäkseen auki, mutta toki laiskanpetaajanpäivänä on ovet myös helppo vetäistä kiinni näköesteeksi. Makuuhuoneen kapeammasta ikkunasta näkyy nyt kaunis maisema joelle ja siitä täytyykin nyt nauttia, kun vielä voidaan. Naapuritontille rakentuu ennen pitkää kuitenkin ulkorakennus juuri tuohon kohtaan ja maisema menee meiltä sen myötä piiloon. Tuo ulkorakennus tuo lopulta meidän pihalle kivasti suojaisuutta, joten siltä kantilta asia ei niin harmita, täytyy vain maisemoida ikkunanedusta kauniilla istutuksilla, niin saadaan vihreä sisään sitten silläkin keinoin.

Mutta nyt makkarin parista lenkkipolulle. Viimeisen yhteisen lomaillan kunniaksi onkin luvassa vielä mattimyöhäisten lastenteatteria ja sitten onkin aika pakata työlaukku valmiiksi aamua varten.

Leppoisaa sunnuntaita sinulle! 

*Sukhimattojen huopapallomatto saatu

/// Our new master bedroom with walk-in-closet behind the corner. 

ALKUPALOJA UUDESTA KODISTA

Heissan lauantai ja te! Heinäkuu on mennyt itselläni Asuntomessujuttuja lukuun ottamatta sellaista blogiunta nukkuessa. Spontaanit blogilomat yleensä tekevät tosi hyvää ja niinpä nyt elokuun häämöttäessä alkaa tehdä mieli kuvaamaan ja kirjoittamaan taas useammin. Suurin syy hiljaiseloon on toki ollut uuden kodin valmistuminen sisätiloiltaan niin, että pääsimme kolmisen viikkoa sitten jo asustelemaan uusiin neliöihin. Silti vielä tällä viikolla yksi raksamiehistämme tuli aamuseiskan maissa hommiin ja asiat ovat edenneet näistäkin kuvista niin sisällä kuin ulkona ja puuttuvat listat sekä sokkelit ovat löytäneet paikoilleen. Ihan pientä hiomista sisällä vielä mielestäni on. Mutta näitä asioita paikkaillaan vielä sitten, kunhan työmiehet palaavat pihahommiin. Tällä hetkellä odotamme kaupungin kiireisintä traktorimiestä.  Jatkuvan skarppina olon (myönnän, että olen pilkun viilaaja monessakin asiassa) ja ehkä tämän koko väliaikaiselon summana heinäkuussa on iskenyt päälle myös järkyttävä väsymys ja nekin hetket kun olen koittanut aloittaa uutta blogisivua uudesta kodista, on uni korjannut aikeet useastikin istualteen. Jotenkin odotan myös jo kovasti elokuun puoliväliä ja töiden alkua, jotta elämään tulee tämän kaiken raksailun keskelle muutakin sisältöä ja vaihtelua.

Mitä sitten haluaisin kirjoittaa uudesta kodista näin ensialkuun? No ainakin sen, että mikään koti ei ole koskaan tuntunut näin omalta jo näin ensi metreillä. Se ihana puoli itsesuunnittelemissa tiloissa on. Ei tarvitse odottaa sitä hetkeä, kun omassa kodissa asuminen ei tunnukaan enää toisten nurkissa punkkaamiselta. Kärsivällisyyttä ja jäitä hattuun uudessa kodissa tarvitaan nyt alkuun ihan toden teolla. Koti on vielä todella tyhjillään, vaikka koko Cardiffin muuttokuormakin on jo kannettu sisään. Osa laatikoista on vielä purkamatta ja osa tavaroista etsii vielä tovin paikkaansa. Aiemmista kodeista säästämämme huonekalut ovat valkoisia, joita aikanaan olemme hankkineet ei niin valkoisiin tiloihin valoisuutta tuomaan. Nyt puolestaan talon pinnat ovat lähtökohtaisesti jo niin valkoiset ja haluamme luoda sinne ajan kanssa huonekalujen, tekstiilien, kasvien ja piensisustuksen myötä kodikasta ei-kokovalkoista fiilistä. Tuskin meille silti on luvassa mitään värien sekamelksaa, ennemminkin monokromista rauhallista kotia, puun ja metallin sävyillä sekä pienillä väripilkuilla höystettynä. Tavoitteena on teettää seinille myös runsaasti muistoja eletystä elämästä ja koetuista hetkistä valokuvien muodossa. Haluamme toteuttaa sisustusratkaisuja ja hankintoja pikku hiljaa ja rauhassa, mutustella talon tiloja ajan kanssa. Välttää mahdollisuuksien mukaan lyhytaikaisia virhehankintoja.

Näin alkuun onni on löytynyt jo vain pelkästä tilan ja avaruuden tunteesta. Ei sillä niin väliä, jos patja on ollut vielä keskellä lattiaa sängyn ruuvien ollessa Walesin muuttokuormassa hyvin piilotettuna tai että sohvaa tai kodinhoitohuoneen kaappeja ei ole vielä olemassakaan. Ruokapöydän virkaa on alkuun toimittanut ensimmäisestä omistusasunnostani vanhempien kotona säästössä ollut pinnoiltaan kärsinyt klaffipöytä. Mutta liina päälle ja voila se välttää siksi aikaa, kunnes saamme uuden pöydän muodon, koon ja materiaalit lukkoon lyötyä ja tilattua. Näin isossa ja kalliissa projektissa täytyy säilyttää järki päässä kuitenkin ja tehdä hankintapäätöksiä maltilla.

Ensimmäisenä hankintalistalla ovat verhot. Tällä hetkellä elämme vielä akvaariossa, kun emme ole täysin osanneet päättää, millaiset verhot ikkunoiden peitoksi haluamme. Etenkään isoja ikkunoita emme haluaisi näkyvämmin peittääkään. Mutta ihan jo yksityisyys- sekä auringonpaahde syistä tämäkin asia on vain laitettava hoitoon pikimmiten. Talon edessä seisoskelijat ja ihmettelijät vielä lähinnä huvittavat ja tekee mieli vilkuttaa vastaukseksi, vaikka ehkä kaikki eivät edes ymmärrä että meillä jo asustellaan, näyttäähän talo ja pihat ulkoapäin vielä keskeneräisiltä. Pidemmän päälle varmasti tekee mieli kuitenkin vetää verhot suojaksi ikkunaan ilman mittailevia silmäpareja millään nurkalla. Verhot myös osaltaan vähentävät sitten kaikua, jota tyhjässä talossa isoine ikkunoineen ja korkeine tiloineen luonnollisesti on. Pari mattoa on jo kokeeksi tulossa postin mukana, nekin kaikuun varmasti vähentävästi vaikuttavat.

Kodin jo valmiisiin pintamateriaali- kiintokaluste, tila- ja sisustusratkaisuihin palaan piakkoin. Myös naapurin penkistä saamani upeat pionikimput innostivat kuvaamaan kotia enemmältikin, joten osan näistä maistiaiskuvista säästän vielä toiseen juttuun. 

Mutta nyt lenkin kautta grillauspuuhiin ja lauantai-illan viettoon! Hauskaa viikonloppua myös teille!

/// Some tasters from our new home, where we've been "camping" three weeks now. It's pretty empty and white there at the moment and we'll need a lot of patience now to get some layers and coziness in. Nevertheless it's mainly fascinating how it all builds up with time.  First it's time to enjoy of the sense of something permanent and space around you after temporary life in poky squares.

ASUNTOMESSUSUOSIKKINI // KONTIO TOIVE

Huomenta uuteen viikkoon! On aika jatkaa kesken jäänyttä asuntomessukatsausta. Edellisessä postauksessa esittelin edellisvuosien malliin varmaa tyylikästä linjaa jatkaneen Kannustalon Harmaja Saimaan Susanna Venton stailaamana. Toisena esittelyvuoroon pääsee Aunstomessualueen keskellä sijaitseva kohde 11, Kontion hirsitalo Toive. Kyseessä on kahdelle aikuiselle suunniteltu kaksikerroksinen omakotitalo, jonka 125 neliömetriin mahtuu kolme makuuhuonetta. Näistä huoneista suurin sijaitsee taloon muuttavan pariskunnan toiveiden mukaan yläkerrassa omassa yksitysessä rauhassaan kylpyhuoneen ja parvekkeen kera, toinen alakerrassa vierashuoneena ja kolmas olohuoneen yhteydessä olevana oleskelutilana. Alakerrassa on avoin eteisen, keittön, ruokailutilan ja olohuoneen muodostama tila, wc, kodinhoitotila ja suurempi kylpyhuone. Kylppäri-kodinhoitohuonetilan kautta kuljetaan takapihan terassille, josta löytyy ulkoporeamme.

Sisustuksen tähän kohteeseen on toteuttanut Piia Kalliomäki, Susanna Venton tapaan niin ikään alalla tunnettu taituri. Ja kuten Kannustalon kohteessa sisustus oli Susannan kädenjäljeksi tunnistettava, pystyi Kontio Toiveen sisustuksen heti mieltämään myös Piian kädenjäljeksi. Piia kommentoikin sisustussuunnittelun lähtökohtia seuraavasti:

Talon sisätiloissa on paljon kaunista, vaaleaksi kuultokäsiteltyä hirsiseinää. Muu sisustus on suunniteltu siten, että se sopii harmonisesti hirsipintaan. Olen valinnut yhdessä asukkaiden kanssa taloon rauhallisia, moderneja ja hyvin aikaa kestävä materiaaleja sekä kalusteita. Kahden aikuisen kodissa voi olla myös ripaus luksusta. Esimerkiksi kylpyhuonetiloissa on aitoa marmoria.

Tämä kohde todellakin piirtyi verkkokalvoille harmonisena ja rauhallisena kokonaisuutena. Vaikka hirsitalon miellän itse enemmän vapaa-ajan asumiseen, niin talon sisustus oli hyvinkin ajankohtainen myös oman sisustusmakuni kannalta.  Pidän kovasti siitä, että sisustuksesta löytyy myös jotain yllättävää, vaikka tilat olisivatkin muutoin yhtenäiseksi tyyliltään sisustettu. Tässä kodissa tuo pieni piristysruiske löytyi yläkerran kylpyhuoneen katossa roikkuvasta hiukan krumeluurista kullanvärisestä kattokruunusta. Se sopikin hauskasti yhteen marmoripintojen ja kylpyammeen kanssa.

Mitäs sinä pidät tästä kohteesta?

Aiemmin julkaisemani asuntomessujutut löydät näiden linkkien takaa:

Varaslähtö Mikkelin Auntomessuille

Asuntomessusuosikkini // Kannistalon Harmaja Saimaa