PIKKU HILJAA KOTI KUNTOON

Uuden kodin valmistumista odotellessa asustamme nyt kompaktia 54 neliön kerrostalokaksiota. Suurimmaksi osaksi kalustettuun vasta remontoituun tuttuun kaksioon oli helppo asettua, kun saapuessa matkassamme oli vain muutama matkalaukullinen lähinnä päivittäisen elämän kannalta tarpeellista tavaraa - vaatteita, kenkiä, hygienia- ja kempparitavaraa sekä lapsille vähän leluja. Ikään kuin olisimme tulleet Suomeen vain käymään.  Asuntokin tuntui ihan väljältä. Tällä viikolla saimme kuitenkin rekka-autollisen muttokuormaa perille väliaikaisvarastoon, josta joitakin laatikoita ja huonekaluja toimme pikkuruiseen väliaikaiskotiimme samalla todeten, että tiukkaa tekee, mutta tehköön.  Vaikka ensin olin ajatellut, että tulevat kuukaudet voidaan hyvin mennä anopin astioilla ja tekstiileillä, niin tulin sitten kuitenkin toisiin ajatuksiin. Kotoisan olon tekevät niinkin pienet asiat kuin oma kahvikuppi tai lakanat. Lempilamppu olohuoneen nurkassa ja tutun kynttilän tuoksu. Paljon muuta ei juuri nyt tarvita tähän välivaiheeseen. Eikä kyllä rehellisesti sanoen paljon muuta mahdukaan. Onni piilee usein hyvin pienissä asioissa.

Tavarat lojuvat vielä vähän siellä täällä ja saa olla kyllä taas oikein järjestelijä-ässä, että säilytystila riittää meille neljälle ja vähällekin määrälle tavaroita. Tulevalla viikolla saadaan ehkä viimein olohuonekin ihan olohuonekäyttöön, eikä kenenkään tarvitse nukkua enää sohvalla tai patjalla. Edelleen on sellainen olo, kuin olisimme täällä vain käymässä ja monet asiat tuntuvat vieraalta ja erilaiselta. Mielenkiintoista tarkkailla tätä omaa kotoutumisprosessia ja odottaa, milloin sitten lopulta voi sanoa kotiutuneensa ja sopeutuneensa. Vielä kirpaisee tarpeeksi nähdä kuvia Cardiffin kotimaisemista ja tärkeistä ihmisistä sekä siellä juuri kukkaan puhjenneista ensimmäisistä kirsikkapuista.

Viikko alkaa olla pian lopuillaan ja meilläkin kymppiviikon lomalaisilla alkaa katseet suuntautumaan kohti ensi viikkoa ja arkea aikatauluineen. Me ajellaan juuri mökkimaisemista kohti kaupunkia. Lenkki ja sauna talvisissa maisemissa kruunasivat tämän päivän, vaikka illan pumppikin vielä polttelee to do -listalla.

Näiden sisustuskuvien myötä toivottelen suloista sunnuntai-iltaa sinulle!


/// We are slowly settling in our temporary one bedroom appartment and things start finding their places. I still feel like we would be here just on holidays even though I've started working as well.  So it's interesting to see on which point we'll then be truly settled and seeing all the pictures from Wales won't break your heart that big.

OODI TALVELLE

Meidän Suomen päivät ovat kuluneet muun muassa näissä merkeissä. Itä-Suomen talvessa on meille riittävästi eksotiikkaa tällekin tänään alkavalle talvilomaviikolle. Tytöt eivät tällä hetkellä tiedä mitään parempaa kuin ulkoilun ja lumileikit. On myös melko ihmeellistä voida mennä ulos leikkimään ilman jatkuvaa valvovaa silmää näköpiirissä.  Pienempi oli suomen kielen lisäksi ehtinyt jo unohtaa, mitä lumi ylipäänsä on. Saati ne kaikki päähineet, kaulurit ja rukkaset, mitä päälle täytyy pukea. Reilun viikon harjoittelun jälkeen lumi menee jo sujuvasti suuhun saakka ja kypärämyssyäkään ei luulla enää muslimien käyttämäksi huiviksi. Pian viisivuotiaan paluumuuttajalapsen maailmankuva on hellyttävä.

Arki alkoikin meillä sitten melko liukkaasti viime viikolla, kun tytöt lähtivät uuteen kouluun ja päiväkotiin ja minä aloitin lennosta myös työt. Siispä tässä ei oikeastaan olla edes ehditty miettiä, kuinka sopeutuminen on sujunut. Kaikki menee painollaan ja vasen käsikin on pikku hiljaa luopunut auton vaihdekepin tavoittelusta. Pieniä filminkatkeamisia vielä tulee lähes joka päivä, niitä sellaisia "maassa maan tavalla" -oivalluksia. Voisin tehdä niistä pientä listausta tänne blogiinkin, kunhan kerrytän kokemuksia vielä hetken verran. 

Tänään puetaan taas riittävästi päälle ja suuntaamme tyttöporukallamme ulos aurinkoon. Tiedossa mummolareissu ja toivottavasti hyviä hiintokilometrejä järven jäällä. Oikein mukavaa maanantaita ja ihanaa loman aloitusta kymppiviikon lomailijoille!

/// Ode for the Finnish winter! Last ten days have looked mainly like this. Lots and lots of winter activities and outdoor life.. I think at this very moment my kids don't know anything better in addition to that freedom they feel when they are allowed to go outdoors alone without us parents watching after them every minute. This time of the winter is such a great time to be in Finland. There's still plenty of snow, but days get longer and lighter, sun is shining almost constantly and the temperatures stay mainly mild. Spring is just around the corner. After a week  of settling in the new school, kindergarten and work it's time now for a winter holiday week and we are soon heading to meet the grandparents. Kids can play in he snowy garden and my intention is to go for a sunny cross country ski track on the lake nearby. Shades are very much needed today so off we go now!

MUUTTAMISEN LYSTIÄ

Olipas taas urakka. Viimeisen kahden viikon aikana otettiin kunnon loppurutistus muuttopuuhissa. Ja taas tuli päiviteltyä muuttamisen riemua. Numeroin 99 pahvilaatikollista tavaraa ja kirjasin jokaisen laatikon sisällön huolellisesti ylös. Käytimme huonekalujen ja astioiden käärimiseen taas useamman sata metriä kuplamuovia, 600 metriä kiristekalvoa ja kymmenkunta isoa teippirullaa. Maidenvälinen muutto ei ole mikään kepeä juttu ja mieli pitää tavarat tallessa ja ehjänä, nämä kaikki toimet ovat kyllä sitten lopulta kaiken vaivan väärtti. Meidän muuttokuorma lastattiin kahteen pienempään rekkaan ja matkan aikana niitä siirretään uusiin autoihin ja varastoihin ainakin kolme kertaa. Siispä todennäköisyys vahingoille on varmasti melko iso. Vaikka Walesiin muuttaessa harmitti melkoisesti, että emme saaneet kalustaa asuntoa kokonaan omilla huonekaluilla, niin ei kuulkaas pois muuttaessa harmittanut tippaakaan, että sohvat, ruokailupöydän tuoleineen ja muutaman muunkin huonekalun saimme jättää asuntoon. 

Pidimme  viime viikolla läksiäiset yli 60 tyttöjen kaverille, tapasimme muita ystäviä viimeisen kerran ja hyvästelimme tyttöjen ihanan koulun opettajineen. Esikoiselle viimeinen kouluviikko oli erityisen raskas. Kuopus oli surrut asian jo hyvissä ajoin ennakkoon. Viimeiset päivät mentiin pakkaamisessa ja käärimisessä jo hardcore-osastolla ja onneksi lasten kavereiden perheet auttoivat ja ottivat tytöt päiviksi leikkimään, veivät elokuviin ja ottivat yökylään. Kuopus liehusi vielä kaikkein viimeisenkin yön ystävän luona ja palasi kotiin juuri muuttourakan ollessa loppumetreillä.

Saimme onneksi hoidettua kaikki asiat sille mallille, että voimme poistua Britanniasta ilman huolta. Britanniasta poistuminen sinällään on helppoa. Maasta voi vain kadota, eikä millekään viranomaistaholle tarvitse ilmoittaa asiasta. Aivan viime hetkillä sain lopulta autonikin myytyä, kevyt jännitysnäytelmä piti senkin kanssa kokea :). 

Nyt sitten ollaankin oltu Suomessa jo pari yönseutua ja olo on vielä kuin lomalla olisimme.  Muuttokuorma saapuu parin kolmen viikon kuluessa, josta suuren osan joudumme varastoimaan kesän muuttoa uuteen kotiin odotellessa. Tällä hetkellä asumme väliaikaisesti pikkuruisessa kalustetussa kaupunkiasunnossa, joka onneksi tuntuu ihan kotoisalta. Omilla pienillä sisustustavaroilla saamme siitä vielä enemmän omannäköisen. Pikku hiljaa palailen varmasti normaaliin blogirytmiin ja juttuaiheetkin pysyvät tavallaan ennallaan, vaikka ympäristö niissä muuttuukin. 

Nyt lähdemme keräämään pulkat, sukset ja muut talvivarusteet Kolin läheltä käyttöön ja ehkäpä käymme ihastelemassa samalla myös kansallismaisemaa talvisessa asussaan. Oikein mukavaa viikonloppua!

/// Finally it's done! We survived through the moving chaos and are now happily back in Finland. It wasn't that easy to leave the home in Wales without tears. In almost two years that place really became a home and we got so many lovely friends. Slowly we are starting the new life here in the middle of full winter and settling down in our new temporary home. I try to return to normal blogging rhytmus and although topics stay the same the surroundings will of course be different.

SEITSEMÄN VIIKKOA

Vuokra-asunnossa ei ole mahdollisuutta ihan kaikkiin itsensänäköisiin sisustusprojekteihin. Tässä asunnossa olemme asuneet vuokranantajan pintamateriaalivalinnoilla (onneksi ne ovat olleet neutraalit ja kivat) ja osittain myös vuokranantajan huonekaluilla. Omilla huonekaluilla, tekstiileillä ja piensisustustuotteilla olemme saaneet reilussa puolessatoista vuodessa kuitenkin omannäköisen kodin ja viihtyneet hurjan hyvin. Asunnon sijainti Cardiff Bayssä veden ja monenlaisten tapahtumien ääressä on osoittautunut ulkomaanelämän ensimetreillä oikein loistavaksi. Toinen auto helpotti elämäämme ja mahdollisti tyttöjen koulunkäynnin haluamassamme koulussa ja minullehan oma pieni hopeinen Mini avasi mahdollisuuden seikkailuihin bussireittien ja -aikataulujen ulottumattomuuksiin.  Toki jos täällä pidempään olisimme, etsisimme varmasti asuntoa vielä jostain autenttisimmilta nurkilta, jossa asuisi myös enemmän lapsiperheitä ja olisi mahdollisuus omaan pieneen pihaan. Tällä ajatuksella olen leikkinyt lukuisilla lenkeilläni lähitienoiden sympaattisilla viktoriaanisilla asuinalueilla. 

Vuodenvaihde oli itselleni eräänlainen henkinen rajapyykki. Siihen saakka koitin elellä elämää täällä aivan kuin ei mihinkään oltaisi täältä koskaan lähdössäkään (toki raksaa täytyi suunnitella, mutta muuten). Tämän viikon lenkkimaisemissa on puolestaan alkanut vähän sydäntä särkemään. Vuosi vaihtui ja tajuntaan on iskenyt, että vajaassa seitsemässä viikossa tämä kaikki täällä onkin ohi! Kyllä, me palataan Suomeen helmikuun lopulla! Siis sehän on aivan kohta! Alkuperäinen toiveemme ensi kesän paluusta ei sitten työkuvioiden puolesta ollutkaan niin ihanteellinen, joten näillä eväillä mennään nyt. Kevät täällä olisi ollut aivan ihana, enkä ehkä vielä aivan sulata ajatusta siitä, että magnolioiden ja kirsikoiden kukkaloisto jää minulta näkemättä. (Onneksi ne narsissit sentään ovat alkaneet jo nousta maasta!) Mutta toisaalta, kevättalvi Suomessa kuulostaa myös aika ihanalta. Hiihtoladut, laskettelurinteet ja keväthankiaiset mielessä pääsemme vielä nauttimaan talvesta ja hei, hääräämään raksalle ja seuraamaan sen edistymistä reaaliajassa!

Siispä tätä kotia, sen sisustusta ja elämää täällä aletaan pikku hiljaa ajamaan alas. Ensimmäiset pari muuttolaatikkoa olen jo pakannut, kouluun on maksettu viimeiset snack moneyt, kuntokeskusjäsenyydet ja muut harrastukset peruttu. Tuntuu niin kamalan lopulliselta, ja sitähän se toki onkin. Itse tein viimeisen työpäiväni jo ennen joulua, sillä ajattelin välttää kaikin keinoin sen stressin, minkä tänne muutto toi tullessaan ja stressi ja unettomat yöt puolestaan pitivät minut sairaana pitkän aikaa. Ei kiitos sille tällä kertaa! Muuttovalmistelujen lomassa aion nauttia vielä täysillä kaikista ihanista paikoista ympärillä.  Jonkunhan se tässä perheessä täytyy tehdä, muut kun tekevät täyttä päivää kukin tahoillaan. Minun roolini on siis pakata, järjestellä ja tankata Walesiä nyt ihan urakalla muistojensopukoihin ja filmirullallekin.

Tästä kodistakin nautitaan nyt vielä jotenkin aivan erityisellä tunteella. Tällä hetkellä joulusta on jäljellä vielä joulukukat. Ne kukkivat samaan aikaan sitruunapuun kanssa. Kynttilävarastotkin ovat vielä sen verran isot, että niitäkin täytyy nyt ihan luvan kanssa urakalla polttaa, ettei kaikkea tarvitse mukana kantaa. Mutta ennen iltaa ja kynttilöiden sytyttämistä me lähdetään nyt lauantairientoihin. Eilen olin esikoisen kanssa katsomatta Maija Poppanen -musikaalia  (se oli mieletön) ja tänään lupasin viedä kuopuksen elokuviin. Kaupunkikivaa siis tiedossa ja lounastoiveissa thairuokaa.

Tälläisten uutisten siivin toivottelen teille mukavaa lauantaita! Ajattelin palata pitkästä aikaa vielä raksakuulumisin myöhemmin tänä viikonloppuna. Siispä kuullaan pian!

SUPER DAYS!

Olen niin ylpeä mun pienestä suuresta tyttärestä! Hymy huulillaan ja ilo äänessään kertoo hänen olevan melkoisen ylpeä myös itse itsestään. Vain kahdessa päivässä Lindasta on kasvanut selkä suorassa ja rinta rottingilla uniformua kantava koululainen. Aikamoisia kasvukipuja hän varmasti pinnan alla kouluun menon kanssa koki ja kokee toki edelleen, vaikka asiaa ehdittiinkin puoli vuotta ennakkoon käsitellä ja sulatella. Eilen jännitys kohosi varmasti lähes sietämättömäksi koulumatkaa ajaessa ja lopulta koulun pihalta luokkaan astuessa. Kyyneleet silmäkulmissa ja jännityksestä sanattomina, niin tyttö kuin äitikin. Aurinkoinen opettaja ja  Lindaa kädestä kiinni ottanut uusi luokkakaveri saivat sydänsykkyrääni vähän löysemmälle. Eiköhän se siitä. Tänä aamuna kuulin samaisen luokkakaverin opetelleen edellisenä iltana äitinsä kanssa suomea, vain voidakseen pyytää Lindaa leikkimään kanssaan. Melko liikuttavaa. "Super days!" oli opettajan kannustava viesti kahdesta ensimmäisestä koulupäivästä.  Näiden superpäivien ja tuoreen koululaisen kunniaksi leivoimme pikkusiskon kanssa tänään valkosuklaajuustokakkua ja illan suussa kakkulautasten äärellä juttelimme koulukuulumiset vielä kerran läpi. Niin reipas ja rohkea tyttö.

 

 

 

Entäs sitten tuo kakku, jonka teimme Amandan kanssa oikeastaan kahteen kertaan? Ensimmäinen päätyi kompostiin ja toinen sitten noihin kuviin. Ensimmäiselle kerralle olin valinnut vääränlaista kermaa. Vaikka olinkin saanut jo aikaa sitten yksinkertaisen vinkin: single cream ruuanlaittoon ja double cream leivontaan. Täydellisen vaahdon toivossa valitsin tällä kertaa hetken mielijohteesta extra thick double creamin.  Joka osoittautui sitten todellakin paksuksi, aivan kuin valmiiksi voiksi vatkatuksi. Niin kuin moni muukin asia, myös leipominen ja ruuanlaitto täällä tuntuu toisinaan melko mutkikkaalta. Jo tarvikkeiden löytäminen kaupasta on oma seikkailunsa. Monesti olen etsinyt tuotetta, jota ei täällä edes ole olemassa. Tai kuten puuroriisiä, jonka en ominpäin arvannut löytyvän jälkiruokahyllystä. Myös elintarvikkeiden maku, väri ja koostumus voi yllättää suomalaiseen verratessa ja niitä vanhaan tuttuun reseptiin yhdistettäessä syntyykin jotain uutta kummallista, monesti myös syömäkelvotonta. Siihen kun lisää vielä kaksi uunia, joissa on molemmissa liian monta toimintoa ja se vanha tuttu kiertoilmakin on osoittautunut aivan liian tehokkaaksi. Juustokakkua ei onneksi tarvinnut paistaa, joten hyväksi havaittuun kermaan palatessa onnistui lopulta kakkukin. Oreo-pohja, valkosuklaamassa sitruunatilkalla, maitosuklaakuorrute ja pensasmustikat pienessä kakkuvuoassa.  Niin helppo ja nopea tehdä kaappiin hyytymään (jos ei tarvitse kahteen kertaan tehdä..) ja valmiina sitten niin nätti.  Omasta päästä leivoin, onko tarvetta ohjeelle?

 

Kakkumahat täällä jatkaa viikonloppuun  supermielin ja melkein tekisi mieli todeta klassiset. Että kylläpä tuntuu muuten taas viikonloppukin viikonlopulta! Kahden aamuherätyksen jälkeen. Tirsk.

 

Superia viikonloppua myös sinulle!


///

This week we've gone  through exciting days. I'm so proud of my older daughter, who started school here in Wales without any remarkable english skills. It´s been such a relief to see the smile on her face and hear the joy in her voice after long and confusing first school days. For this significant milestone in her life we had to have some white chocolate cheesecake tonight. With milk chocolate frosting and blueberries, yum! It's been Super days! Like her teacher said.

 

 

 

VANHAA, UUTTA JA LAINATTUA OLKKARISSA

Uusi viikko, uudet kujeet! Viime viikolta tallentui kameralle tuon edellisen postauksen vesiputousretken lisäksi niin monta muuta kaunista paikkaa näiltä leveyksiltä, että ei voi kuin ihmetellä, miten monipuolinen maisema täältä Walesista löytyykään. Mutta ettei Pastellimaja menisi pelkäksi reissublogiksi ja maisemiksi, niin laitetaanpas tähän väliin vähän sitä sisustustakin.

 

Siispä meidän olkkariin, jonka toiselta sohvalta tätäkin juttua naputan. Olkkari on makkarin ja koko muun asunnon tavoin melkoisen musta-harmaa-valkoinen. Sohvat, TV-taso, peili ja toisen sohvan takana vilahtava (turhan fiini) sivupöytä kuuluivat asunnon kalustoon. Muut kalusteet ja koriste-esineet ovat tuttuja Suomen kodista. House Doctorin Block-matto saapui viime viikolla postissa Bristolista, itse asiassa eteiseen, saa nähdä jääkö se nyt kuitenkin tähän. Täytyy vielä mutustella, valkoisempaa olin olkkariin alun perin ajatellut. Kivojen ja laadukkaiden mattojen löytyminen inhimilliseen hintaan on kyllä ollut minusta aina hirvittävän hankalaa. Vinkatkaapa, jos tiedätte hyviä mattonettikauppoja!

 

Valoa taloon tulee ainoastaan yhdellä seinällä sijaitsevista ikkunoista, onneksi ne ovat noinkin isot. Ja hurjan likaiset edelleen. Taitavat saada pesun heti tänään, johan noita on kuukausi katseltu. Parvekkeelle aukeavat pariovet ovat kiva lisä. Nyt ne ovatkin olleet auki usein, itikkaongelmaa kun täällä ei ole. Tosin mereltä käyvä tuuli puhaltaa toisinaan sisään turhankin vinhasti. Mutta tuleepahan tuuletettua samalla. Säännöllistä tuuletusta täällä tarvitaankin, koska yllätykseksemme huoneistossa ei ole Suomesta tuttuja ilmanvaihtokanavia, ainoastaan kylppäreissä ja keittiössä on koneellinen tuuletin.

 

Tapettiin silmä on jo tottunut, onneksi se on puhtaan valkoinen. Samaa tapettia on koko eteinen, mikä lisää valoisuutta ikkunattomaan huoneeseen. Ei tosin käytännöllisin lapsiperheessä: Hiukan hirvittää, miltä ulko-oven ympäristön tapetti näyttää vuoden päästä. Tapettiin ei ole lupa tehdä reikiä, joten taulut saavat notkua tasoilla, painavien maljakoiden takana, jottei tuuli niitä kaada.

 

Tykkään erityisesti tuosta leveästä ikkunalaudasta, jolle mahtuu esimerkiksi ruukkuja ja siinä istuskellessa näkee parvekkeen edustalla olevat kanavantapaiset merialtaat, jos malttaa olla tähystämättä vastakkaisen talon ikkunoihin :). Skultunan kaunis messinkiruukku ehti muuttokuormaan jo Suomen puolella, nyt toivon löytäväni siihen viikunapuun taimen.

 

Täytyy muuten kehua noita taulutarroja, joilla tuokin New York -taulu on kiinnitetty seinälle. Kestävät mielettömän hyvin seinässä, eikä reikiä tarvitse seinään porata! Varsinkaan nyt, kun minulla ei edes ole oikein lupaa siihen. Eripainoisille tauluille tarkoitettuja tarroja löytyy esim. Clas Ohlsonilta, myös täältä.

 

 

Minkähän huoneen ottaisin seuraavaksi kuvauksen kohteeksi? Ei niitä tietysti kamalan montaa ole enää jäljelläkään :). Sitä sottaillessa laitan tässä teille viikon mittaan parit reissupostauksetkin linjoille. Tiedossa siis sympaattisten rantakylien ja häkellyttävän kauniiden auringonlaskujen tunnelmaa!

 

Aurinkoisen viime viikon jälkeen harmaalta ja viileämmältä näyttävä päivä

sopii yhtä hyvin ulkoiluun ja asioiden hoitamiseen!

Siis leikkipuisto kutsuu, kuullaan taas!