SEITSEMÄN VIIKKOA

Vuokra-asunnossa ei ole mahdollisuutta ihan kaikkiin itsensänäköisiin sisustusprojekteihin. Tässä asunnossa olemme asuneet vuokranantajan pintamateriaalivalinnoilla (onneksi ne ovat olleet neutraalit ja kivat) ja osittain myös vuokranantajan huonekaluilla. Omilla huonekaluilla, tekstiileillä ja piensisustustuotteilla olemme saaneet reilussa puolessatoista vuodessa kuitenkin omannäköisen kodin ja viihtyneet hurjan hyvin. Asunnon sijainti Cardiff Bayssä veden ja monenlaisten tapahtumien ääressä on osoittautunut ulkomaanelämän ensimetreillä oikein loistavaksi. Toinen auto helpotti elämäämme ja mahdollisti tyttöjen koulunkäynnin haluamassamme koulussa ja minullehan oma pieni hopeinen Mini avasi mahdollisuuden seikkailuihin bussireittien ja -aikataulujen ulottumattomuuksiin.  Toki jos täällä pidempään olisimme, etsisimme varmasti asuntoa vielä jostain autenttisimmilta nurkilta, jossa asuisi myös enemmän lapsiperheitä ja olisi mahdollisuus omaan pieneen pihaan. Tällä ajatuksella olen leikkinyt lukuisilla lenkeilläni lähitienoiden sympaattisilla viktoriaanisilla asuinalueilla. 

Vuodenvaihde oli itselleni eräänlainen henkinen rajapyykki. Siihen saakka koitin elellä elämää täällä aivan kuin ei mihinkään oltaisi täältä koskaan lähdössäkään (toki raksaa täytyi suunnitella, mutta muuten). Tämän viikon lenkkimaisemissa on puolestaan alkanut vähän sydäntä särkemään. Vuosi vaihtui ja tajuntaan on iskenyt, että vajaassa seitsemässä viikossa tämä kaikki täällä onkin ohi! Kyllä, me palataan Suomeen helmikuun lopulla! Siis sehän on aivan kohta! Alkuperäinen toiveemme ensi kesän paluusta ei sitten työkuvioiden puolesta ollutkaan niin ihanteellinen, joten näillä eväillä mennään nyt. Kevät täällä olisi ollut aivan ihana, enkä ehkä vielä aivan sulata ajatusta siitä, että magnolioiden ja kirsikoiden kukkaloisto jää minulta näkemättä. (Onneksi ne narsissit sentään ovat alkaneet jo nousta maasta!) Mutta toisaalta, kevättalvi Suomessa kuulostaa myös aika ihanalta. Hiihtoladut, laskettelurinteet ja keväthankiaiset mielessä pääsemme vielä nauttimaan talvesta ja hei, hääräämään raksalle ja seuraamaan sen edistymistä reaaliajassa!

Siispä tätä kotia, sen sisustusta ja elämää täällä aletaan pikku hiljaa ajamaan alas. Ensimmäiset pari muuttolaatikkoa olen jo pakannut, kouluun on maksettu viimeiset snack moneyt, kuntokeskusjäsenyydet ja muut harrastukset peruttu. Tuntuu niin kamalan lopulliselta, ja sitähän se toki onkin. Itse tein viimeisen työpäiväni jo ennen joulua, sillä ajattelin välttää kaikin keinoin sen stressin, minkä tänne muutto toi tullessaan ja stressi ja unettomat yöt puolestaan pitivät minut sairaana pitkän aikaa. Ei kiitos sille tällä kertaa! Muuttovalmistelujen lomassa aion nauttia vielä täysillä kaikista ihanista paikoista ympärillä.  Jonkunhan se tässä perheessä täytyy tehdä, muut kun tekevät täyttä päivää kukin tahoillaan. Minun roolini on siis pakata, järjestellä ja tankata Walesiä nyt ihan urakalla muistojensopukoihin ja filmirullallekin.

Tästä kodistakin nautitaan nyt vielä jotenkin aivan erityisellä tunteella. Tällä hetkellä joulusta on jäljellä vielä joulukukat. Ne kukkivat samaan aikaan sitruunapuun kanssa. Kynttilävarastotkin ovat vielä sen verran isot, että niitäkin täytyy nyt ihan luvan kanssa urakalla polttaa, ettei kaikkea tarvitse mukana kantaa. Mutta ennen iltaa ja kynttilöiden sytyttämistä me lähdetään nyt lauantairientoihin. Eilen olin esikoisen kanssa katsomatta Maija Poppanen -musikaalia  (se oli mieletön) ja tänään lupasin viedä kuopuksen elokuviin. Kaupunkikivaa siis tiedossa ja lounastoiveissa thairuokaa.

Tälläisten uutisten siivin toivottelen teille mukavaa lauantaita! Ajattelin palata pitkästä aikaa vielä raksakuulumisin myöhemmin tänä viikonloppuna. Siispä kuullaan pian!