TAAS MENNÄÄN

Hei haukotus! Aamulla ollaan tien päällä jo ennen kukonlaulua. Hetkessä elämisen taitoa jaloimmillaan, mennään silloin kun kyyti vie. Toivottavasti palataan illan suussa taas kotiin mieli täynnä uutta ihmetystä ja inspiraatiota, vaikka tässä vaiheessa reitinvalinnat kaipaavatkin vielä pientä hienosäätöä. Tunteella ja rennoin fiiliksin on ainakin tavoitteena.  

Nämä kuvat kielivätkin, minne ollaan noiden pikkuvarpaiden kanssa matkalla. Ainakin instassa @pastellimaja elelee päivän maisemissa mukana, katsotaan jaksanko kantaa kameran mukana. 

Vekkihameessa vai farmareissa, ballerinoissa vai tennareissa? Siinä olisi vielä ensimmäisen maailman pulma ratkaistavana.

// We are about to spend our day on the road again. Waking up way too early, but sometimes you really need to carpe diem! Hopefully we are back home again by the dusk, inspired and excited about new experiences in the best company. Well, those little toes are coming along of course. Maybe you already found out our destination as well.

VIILETYSTÄ VILLAISISSA JA VOITTAJAKIN VIIMEIN

Enpä arvannut, että elämä täällä ihan heti kävisi kovin meneväksi. Mutta kai kalenterin täyttymistä voi pitää yhdenlaisena sopeutumisen mittarina kuitenkin. Viimeiseen viikkoon on mahtunut melkoisesti ohjelmaa, vaikka osa menoista onkin jouduttu perumaan. Täällä on ollut yhä vain jopa 15 astetta lämmintä, mutta kylmän viiman ja kolean kosteuden takia olen pukenut menoihin täysin talvisesti ylle. Luulen pärjääväni samalla setillä Suomen talvisemmissakin olosuhteissa. On kai sinne povattu ensi viikoksi -15 astetta ja hurjasti lunta, onhan? 

 

Löysin viime Suomen reissulta palatessa lentokentältä aivan ihanan hannamaisen takin. Jätin sen jo järkisyistä kertaalleen rekkiin roikkumaan, mutta palasin kuitenkin kohta sydän läpättäen takaisin tarkistamaan pesulappua, sillä eihän tälläisiä takki-ihanuuksia sattunut kohdalle kuin kerran kymmenessä vuodessa. Pesulappu kertoi takin olevan  yli 90 prosenttisesti villaa, mohairia ja alpakkaa, mikä teki peruuttamisesta siis käytännössä mahdotonta.  Aivan täydellinen minunlaiselleni vilukissalle. Takki on saanut näilläkin plusasteilla kaverin paksusta harmaasta tai ohuemmasta mustasta villahuivista. Niin ihanaa, kun ei palele!

Mies oli ehkä ennemminkin kauhuissaan vaaleanpunaisen koltun paluusta. Olinhan pitänyt edellistä Benettonin vaaleanpunaista kummajaista vuosia sen joutuessa lopulta nukkavieruna roskalavalle. Tälläisellä setillä viiletellään siis täällä. Eilen Suomettarien pikkujouluissa ja tänään pormestarin vastaanotolle palkintojen jakoon tyttären voittaessa rasismin vastaisessa piirustuskilpailussa. Perjantaina sitten Suomeen saakka.

 

Takki: Hilfiger // Kengät: Vagabong // Harmaa huivi: Hilfiger // Musta huivi: Day.

 

Ja sitten viimein niihin voittajauutisiin! Eiliselle niitä jo lupailin, mutta hommassa kävi niinkin vanhanaikaisesti kuin liian täydestä vatsasta ja myöhäiseksi virahtaneesta illasta johtuva nuijanukutus. Mutta nyt viimein, ihanan suuri joukko teitä oli tavoittelemassa Cilla's-saippuakolmikkoa. Voitto osui random.orgin arpomana kiiajasmiinan kohdalle. Voittajaan on otettu yhteyttä sähköpostitse. ONNEA vielä tätäkin kautta!

 

Palattaisko seuraavaksi sitten niihin kakkuihin?

 

 

 

/// My winterwear looks more or less like this. The jacket is the warmest find ever. It's from Hilfiger and made mostly of wool, mohair and alpaca. Perfect for me, who is freezing even when it's +13C outside. I also admire it's pale pink colour, not any mainstream one.

 

TASAISEN HARMAATA

Klassinen brittisää on täällä viimein. Ja hassua kyllä: harmaus, sade ja tuuli tuntuu toistaiseksi melko kotoisalta ja mieli on ollut syksyisestä ja jopa myrskyisästä säästä huolimatta aurinkoinen. Syksyn lapsena olen tainnut aiemminkin todeta pitäväni tästä vuodenajasta, jonka moni muu kumittaisi häikäilemättä kalenteristaan. Toisaalta onnellista mieltä on nostattanut myös se tunne, jonka Suomesta paluu sai aikaan. Semmoinen syväoivaltaminen, että täällä on tosiaan meidän koti ja se tuntuu tosi oikealta. Satoi tai paistoi. Edes lapset eivät ole haikailleet Suomeen, mihin olin kyllä enemmän kuin varautunut. Iloisina palasivat kouluun ja sujuvasti jo puhuvat joka toisen sanan englantia. Hekin tuntuvat olevan tämän homman kanssa sinut.

 

Harmaasta säästä huolimatta lähdimme isänpäivänä koko porukan voimin isoja aaltoja etsimään. Aaltopoijut povasivat nelimetrisiä, mutta jälkiviisaana niiden perään olisikin pitänyt ajella vielä lähemmäs avonaista Atlanttia. Kelpotyrskyt koettiin tosin myös lähempänä kotia. Ja saatiin samalla kasvoille ja hiuksille ilmainen suolavesihöyryhoito, jonka korkeat lämpöasteet yhdessä kosteuden ja tuulen kanssa saivat aikaan. Samainen höyry hoiteli kameran linssiinkin ihan luonnollisen suolafilterin.

 

Päämäärätöntä samoilua, lasittunutta tuijotusta, kivillä tasapainoilua, aaltohippaa,
riemun kiljahduksia, mielen nollausta. Luonto ja nuo omat tötteröt <3.

 

Pukeutumisen kanssa ollaan täällä oltu kyllä pulassa. Siinä missä paikalliset lenkkeilevät vielä shortseissa ja teepaidoissa, meillä on ollut jo saman verran kangasta yllä kuin lumisilla hiihtolenkeillä. Lapsille tekisi mieli aamuisin ulos katsottua vetää välikausivaatteet, hanskat ja pipot, vain todetakseen koulunpihalla, että luokkakaverit ovat saapuneet paikalle polvihousuissa tai hameissa ja nilkkasukissa. Vielä saa siis lämpötila hetken laskea tuolta viidentoista-kuudentoista asteen paikkeilta, että talvivaatteissa voi helposti hengitellä. Harmi, koska löysin Helsinki-Vantaalta itselleni elämäni villakangastakin tuon vanhan Zaran takin kaveriksi. Kaunis se on kyllä hengarissakin :).

 

Mukavaa alkanutta viikkoa!

 

 

 

 

///

Grey weather but happy minds. The classic British weather is here. These pics are from our Father's Day drive to the beach. Just to spot the stormy waves. Well, they were smaller than expected, but it didn't stop us from enjoying the wind in the hair, the noise of the ocean in the ears and fresh but humid and salty air on our skin. Family and nature = pure love.

 

 

 

 

 

 

PINKITÖN VAPAAPÄIVÄ

Näin arkityöläisenä tuntuu vallan kummalliselta olla keskellä kirkasta päivää kotona, vieläpä ihan terveenä ja aivan yksin. Yökoulusta johtuva vapaapäivä katkaisi kivasti viikon. Aamukahvit kotona juotuani ja hetken hiljaisuutta ihmeteltyäni käytin mielikuvitusta ja ryhdyin siivoamaan ja pesemään pyykkiä. Pinkki väki oli toimitettu aamulla hoitoon, joten sain raivata lelut ja muut lojuvat tavarat ihan rauhassa paikoilleen ilman että joku levitti samaan aikaan uusia tavaroita ympäriinsä. Varsinaista äiti-ihmisen glamouria, kuten myös hetken pinkitön eteinen :).
.

Kumpparit ja kuravaatteet on saatu kaivella esiin täälläkin. Itselle lähinnä nuo ensimmäiset. Epätavallisen lämmintä ja märkää on ollut idässäkin. Vaikka kuinka ihana kevät onkin, toivottavasti se ei saapuisi tänne kuitenkaan liian aikaisin. Minun puolestani pakkaset ja talvi saisivat tovin vielä jatkua.

Tietääkö joku muuten, onko noille kumppareille jotain "hoitoainetta" olemassa? Vasta syksyllä ne hankin ja nyt ovat saaneet pintaansa tuollaista vaaleaa ja kiiltävä pinta on alkanut himmentyä. Vai onko se tarkoituskin?!