KOTONA TAAS

Juhannusaaton aatto. Kesä on ehtinyt jo keskikesän juhlaan ja minulla pyörähtää käyntiin loman kolmas viikko. Kotona olen ehtinyt vasta vain pyykinpesuun, sillä eilen palasin reilun viikon mittaiselta Sveitsin lomaltani ja lomailu kotosalla on vasta pääsemässä vauhtiin. Instaseuraajat ovatkin saaneet reissukuvia ja -videoita ihan yllin kyllin katseltavaksi. Jos joku niiltä on päässyt välttymään ja haluaa vielä päästä hetkeksi alppimaisemiin, niin tarinat löytyvät instafeedin kohokohdista tallennettuina. Vielä on pätkä Storeja lähettämättä taajuuksille, jutut elävät siellä pienellä viiveellä. Palaan Sveitsiin bloginkin puolella, kunhan juhannusriiteistä on selvitty ja saan jotain tolkkua kuvatulvaan.

Kotiin oli tällä kertaa ihan erityisen hyvä tulla, olinhan viettänyt jo melko kauan aikaa erossa perheestä ja seikkailut omiani jo ihan koko rahan edestä. Sen verran toiminnallinen reissu oli kyseessä, että keho kaipaa juuri nyt rauhallista lepoelämää, palauttelevaa liikuntaa. Mieluiten sitä perinteistä juhannuksen mökkeilyä: saunomista, uimista, grillailua ja ulkotouhuilua, niistä tsiljoonista itikoista huolimattakin. Pitkiä yöunia ja joutilaisuutta. Eikä haittaa, vaikka sade ropisisi kattoon. Sitä paremmalla syyllä malttaisi niitä päiväuniakin nukkumaan. Yritän pitää mielen vielä poissa kaikista niistä kotiprojekteista, jotka täällä kaappien kätköissä odottavat. 

Tänä juhannuksena pientareilla ja niityillä riittää kukkataikojen tekijöille valinnan varaa, itse jos tyytyisin poimimaan mökkitien varresta rennon rehottavan villikukkakimpun. Pyöreän maljakon pionit ovat vielä ajalta ennen reissua, oman pihan pioneita saadaan vielä odotella jokunen tovi. Ensin pitäisi päättää pionipenkin paikka ja hankkia ne taimetkin.

Reissun vuoksi piha on elellyt matalaa profiilia toistaiseksi muutenkin. Keskeneräisyyden vuoksi ei kesäkukatkaan ole tänä vuonna sytyttäneet sen kummemmin. Jotain kuitenkin on ruukuissakin jo ja tänään kävin vähän täydennystä, joten nyt vielä istutuspuuhiin ennen iltalenkkiä ja juhannussuunnitelman loppuun hiomista.

Oikein ihanaa juhannusta ja valoisia keskikesän öitä kaikille teille! Pitäkää huolta!

LIUKUOVILLA TILAN TUNTUA KODIN NELIÖIHIN

// Kaupallinen yhteistyö: JELD-WEN Suomi Oy

Puolisen vuotta alkaa olla mittarissa uuden kodin asukkaana ja on aika punnita raksaprojektin  isoimpien kokonaisuuksien ja päätösten toimivuutta tähän saakka. Tässä postauksessa ajattelin vielä palata sisäovivalintoihimme.

Ovien suunnitteluhan aloitettiin jo hyvissä ajoin, sillä toiveenamme oli seinän sisään liukuvat ovet, mikä vaikutti jo varhaisessa vaiheessa talon rakennesuunnitteluun. Vuosi takaperin esittelin täällä ovisuunnitelman ja suunnitelman mukaan lopulta myös ovet tilasimme. Ovet meille toimitti JELD-WEN, jonka kanssa asiointi suunnitteluvaiheessa toimi mutkattomasti sähköpostitse meidän asuessa tuolloin vielä ulkomailla. Valitsimme JELD-WENin Advance-Line -mallistosta valkoiset Steady 411 Slide -liukuovet, joista suurimman makkarin oviaukkoon tilattiin pariovet.

 JELD-WENin sisäovet on mahdollista sävyttää haluamansa sävyiseksi ja me halusimme ovilevyt samalla sävyllä valkoisen seinämaalin kanssa välttääksemme kellertävämmän valkoisen sävyn. WC:n ja peseytymistilojen oviin valitsimme lisäksi lukot. Lastenhuoneiden oviaukot halusimme vähän suuremmiksi ja niissä on 90cm ovilevyt, kun muissa oviaukoissa leveytenä on 80cm. Pariovien aukko on puolestaan 140cm.

Liukuovien lisäksi myös Clever Line -malliston Savu-saunanovi saapui samassa lähetyksessä ja olemme olleet tyytyväisiä lasioven savunsävyiseen väriin. Näin saunan tumma ilme jatkuu ovea myöten ja tumma lasi myös blokkaa pesuhuoneen puolelta tulevan valon ja saunan savusaunamainen pimeä tunnelma säilyy. Ovi sopii hyvin myös mustien suihkujemme pariksi.

Tavoittelimme liukuovivalinnalla ensisijaisesti tilan avoimuuden ja ovettomuuden tuntua, mutta myös lisää käytettävissä olevia neliöitä: Siinä missä perinteiset laakaovet tarvitsevat oman tilan avautumiseen, seinän sisään liukuva ovi ei määritä lainkaan huonekalujen sijoittelua oven läheisyydessä. Erityisesti tähän lisäarvoon olemme olleet todella tyytyväisiä.

Sävytettävien liukuovien hankkijan kannattaa huomioida, että liukuovien karmit tulevat aina perusvalkoisen sävyisenä. Itse mietimme vielä, maalaammeko karmit joku päivä jälkikäteen saman sävyiseksi. Helpoimmalla toki olisimme päässeet, jos olisimme hoksanneet maalata karmit jo ennen asennusta. Vaikkakin täytyy sanoa, että tuohon sävyeroon on ajan kuluessa myös silmä tottunut. Kodissa on muutenkin niin erilaisia valkoisen sävyjä.  Pieniä huoltotoimenpiteitä jouduimme ovien kanssa vielä käymään läpi, mutta mielestäni se ei millään lailla  laimentanut asiointikokemusta JELD-WENin kanssa. Oikeastaan päinvastoin, sillä asiakaspalvelu toimi tässä asiassa upeasti. JELD-WENin oma huoltomies ajeli pariinkin otteeseen Kuopiosta saakka Joensuuhun hoitamaan asiat kuntoon. Kaupan päälle sain vielä hurjan hyviä vinkkejä ovien omatoimista jatkohuoltoa varten. Kyllä se vaan on hyvä asiakaspalvelu, mikä monestakin ostokokemuksesta tekee entistä erityisemmän.

KAIKESSA HILJAISUUDESSA

Marraskuu menee menojaan ja täytyyhän tästä kuusta olla jonkinlainen merkintä lokikirjaan myös blogissa. Hiljaiselo blogin puolella on tarkoittanut runsaita kalenterimerkintöjä normielämässä, siis vauhdikkaita ja pitkiä päiviä. Kotona on ehtinyt olla enimmäkseen vain aamun ja illan pimeät. Tälle viikonlopulle olin siis ihan aiheesta karsinut kaiken ohjelmoidun pois päiväjärjestyksestä ja suunnitellut keskittyväni vain olemaan kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa oman porukan kesken. Ollaankin hoidettu kotihommia ajantasalle, nukuttu pitkään, jumppailtu ja lenkkeilty, nautittu kynttilänvalosta ja saunanlämmöstä. Vähitellen pitäisi alkaa taas orientoitumaan tulevaan työviikkoon ja tehdä muutama työjuttu valmiiksi, mutta sitä ennen blogikatsaus meidän ruokailutilaan. Siellä on edelleen väliaikaiskalustona hutera pieni ruokapöytä ja muutama tuoliklassikko, jotka ovat kulkeneet mukanamme jo Walesin kierroksella. Valaisinpuolella kuitenkin on tapahtunut niin, että katossa kiikkuu New Worksin Lantern -valasin, joka päätyi kotiimme vähän sattumalta.

Pyörittelin mielessäni kolmea eri valaisinta tähän tilaan, joista yksi ehdokas oli tämä riisipaperivalaisinta kovasti muistuttava New Worksin lasinen Lantern. Muut suosikkini olivat &Traditionin Formakami ja Louis Poulsenin uusi upea Radiohus. Ensimmäinen oli kuitenkin jo blogikollegani Heinin keittiössä ja toinen ehkä vähän liian hienosteleva tähän tilaan. Lantern puolestaan päätyi meille vähän epätavallista reittiä, kun toinen blogikollegani Marja oli testannut sitä kotiinsa ja ennen valaisimen palauttamista muisti valaisinmietintäni ja tarjosi sitä suoraan minulle. Siispä aika lailla vaivatta sain pakata valaisimen erään työpäivän päätteeksi takakonttiin ja kantaa sen suoraan kotiin. Täytyy myöntää, että muutoin olisi ehtinyt kulua varmasti pitkä tovi, ennen kuin olisin saanut valaisinta itse tilattua.

 Helposti tähän tilaan miettisi jotain näyttävämpääkin ja taustastaan erottuvampaa valaisinta, etenkin kun miettii tämän hetkistä haamunvalkoista sisustusta. Mutta tämänkin hankintapäätöksen tehdessämme mietimme kovasti jo visiota valmiista tilasta. Suurempi ja näyttävämpi ruokailupöytä tuoleineen on jo suunnittelun alla, saa nähdä ehditäänkö saada niitä tilaukseen ennen joulua. Toisaalta keittiön puolella olevat marmorivalaisimet ja olohuoneen puolelle tuleva näyttävämpi ja massiivisempi valaisin kun ovat nekin lopulta samassa tilassa tämän ruokailutilan valaisimen kanssa, joten tämä valaisin ei ainakaan riitele tulevaisuudessa muun ympärillä olevan kanssa. Olohuoneen puolen valaisinkin on itse asiassa jo tilattu, sen toimituksessa kestää vain useampi viikko. Onpahan mitä joulun lisäksi odotella. Katsotaan, kumpi ehtii saapua ensin!

Lantern levittää ympärilleen tasaisen pehmeän, mutta kuitenkin hyvän riittoisan valon. Vielä kun saadaan laskettua valaisinta ehkä himpun verran alemmas ja valokatkaisimen himmennin osa toimimaan kunnolla, niin mahdollisuudet valon määrän säätelyyn lisääntyvät. Meillä on monessakin paikkaa huomioitu sähkösuunnitelmassa valojen himmennettävyys ja se on kyllä kannattanut, kun valoa voi näin säädellä monipuolisemmin tunnelman ja tarpeen mukaan.

Sähkövalojen lisäksi ollaan nautittu myös kynttilänvalosta. Lähestyvä joulu on houkutellut sytyttämään tuon Jo Malonen Sweet Almond &Macaroon tuoksukynttilän, joka on muisto viime joulunajalta Cardiffista, jolloin kävelimme kiireettöminä kaupungin joulutunnelmasta nauttimassa ja piipahdin Jo Malonen liikkeeseen itseäni joulun kunniaksi lahjomaan. Makeahko tuoksu aiheuttaa siis myös lievää kaihoa vanhaan kotiimme ja tuohon ikimuistoiseen Cardiffin aikaan. 

Kynttilöitä ja paria paperitähteä lukuun ottamatta ei meillä vielä joulu juurikaan kodin sisustuksessa näy. Ehkäpä tänä vuonna mennään melko vähäisillä höyryillä joulun suhteen? Koristellaan havuin ja kukkasin ja lahjojenkin määrässä vedetään matalaa profiilia. Tälläisen kiireisen syksyn jälkeen joulunajalta odottaa oikeastaan eniten samantapaista rauhoittumista kuin mitä tämä viikonloppu on tuonut mukanaan.  Toisaalta, onhan se nähty ennenkin, että jouluhöyry jostain takavasemmalta iskee kimppuun ja siinä ei sitten havunoksat ja paperitähdet riitä. Katsotaan siis, millaiseksi joulun odotus meillä sitten lopulta muotoutuukaan!

PIENEMMÄN TYTÖN HUONEESSA

Sunnuntai-iltaa jo viedään, täällä on menty viikonloppu kotoillen ja ystäviä tavaten. Tänään olen potenut sisätiloissa, viime yönä kun oli pahus vie kurkkuun leiriytynyt kaktus ja nyt on sitten lämpö nousussaan. Kaikki rohdot on nyt kaivettu kaapeista ja sormet ristissä toivotaan sen mukaista tokenemista huomiseen työaamuun. Suurimmat saavutukset tälle päivälle on ensi viikon töiden suunnittelun lisäksi makaronilaatikko ja muutama foto kuopuksen huoneesta. Muuten onkin mennyt ihan haahuillessa ja loikoillessa koko päivä.

Tyttöjen huoneet ei vielä blogissa ole juuri näyttäytyneet. Niihin on oikeastaan vain kannettu tavarat sisään, eikä vielä sen kummemmin sisustushommiin paneuduttu. Kuopus sai seinilleen kaksi seinällistä minttua väriä ja suloisen kaverin nuo mintut seinät saavat vaaleanpunaisen eri sävyistä. Kalusteet pysyttelevät valkoisena. Ikean kaapit tuunasin Superfrontin messinkisillä lankavetimillä, sama mallihan löytyy isomman vessan laatikostosta kromisena. String Systemin työpöytä päätyi tällä kertaa pienemmän tytön huoneeseen ja sohvanhakureissulla napattiin korkeampi lastentuoli pöydän kaveriksi. Le Klint -valaisin hankittiin meidän edellisen Suomen kodin makkariin, nyt se löysi paikkansa täältä Amandan huoneesta.

Lastenhuoneessa on mielestäni tärkeintä riittävä säilytystila leluille ja muille tavaroille. Olen koittanut opettaa lapset pitämään lelut omissa laatikoissaan, niin ettei ponit sekaannu barbien kanssa. Välillä paremmalla ja välillä vähän huonommalla menestyksellä. Mutta niin näyttää uudet leikit helposti saavan alkunsa, kun tietävät, mistä mikin lelu löytyy, eikä kaikki ole iloisessa sekamelskassa keskenään.

Tämän kodin lastenhuoneissa luksusta on myös tila. Molemmilla tytöillä on nimittäin yli 13 neliötä huoneessaan ja tilaan mahtuu parhaillaan kymmenkuntakin lasta leikkimään. Testattu ollaan, kun naapurustossa elelee aika mainio porukka leikkikavereita, joista osan kanssa on oltu kavereita jo vauvasta saakka.

Tähän tilaan olen itse asiassa tilannut jo kesällä pari uutta sisustusjuttua vähän luonnetta tuomaan, mutta niitä vielä odottelen saapuvaksi. Katsotaan hankintoja sitten tarkemmin, kunhan saapuvat.

**Oohnoon Pink Bliss -pussilakanasetti sekä puiset Little Village-lelut ja Alphabet Blocks -kuutiot saatu

// This is how it looks in my younger daughter's room at the moment. In fact we haven't really spent any time decorating the girls rooms yet, just carried everything in. So I wish autumn brings in some kind of interior inspiration with these spaces.

** Pink Bliss duvet cover and wooden Little Village and Alphabet blocks from Oohnoo, gifted

 

TALO VALMISTUU MYÖS ULKOA

Huomenia! Sillä aikaa, kun talon sisätilat ovat valmistuneet, on myös ulkona tapahtunut viime viikkojen mittaan yhtä ja toista. Talon rappaus, sokkeli, sadevesikourut- ja rännit, ikkunapellitykset ja kaikki smyygit alkavat olla paikoillaan. Pihavaloistakin yhtä lukuun ottamatta seinävalot ovat paikallaan, pylväsvalot nurmialueilla ovat jo varastossa asennustaan odottamassa. Alunperin meillä oli tarkoitus tehdä pihat ja terassi itse, mutta nyt olemme kyllä tyytyväisiä, että päätimme antaa rakennusliikkeen tehdä pihasta niin sanotusti katseenkestävän.  Nurmikko kylvettiin viime perjantaina ja viikonlopun satoikin sitten kaatamalla vettä. Ei siis mikään paras startti, sillä nyt osa siemenistä on tietenkin lammikoissaan ajelehtinut kasaan. Paljon paikkaushommaa on tiedossa. Viimeisimpänä viimeistelynä saimme pääsisäänkäynnin katoksen kuntoon. Pitkän aikaa ulko-oven molemmin puolin oli vain valetut seinäkkeet. Mutta viimeisinä raksaviikkoina niiden päälle rakentui katto huopinensa ja nyt tällä viikolla se sai vielä reunapellin suojakseen. Tämä kyhäelmä jännitti minua vähän, koska en ollut koko raksa-aikana oikein varma, millainen tuosta katosta lopulta tulee (enkä usko, että sitä tiesi kovin ajoissa kukaan muukaan..). Mutta siitähän tuli lopulta ihan asiallinen. Musta korkea pelti tuo sisäänkäynnille hauskan ryhdin. Vielä tosin odotellaan kourupoikia kylään asentamaan sadevesirännin katon toiselle sisänurkalle, niin saadaan sadevesikin oikeaa reittiä katolta alas. Katto näyttää ulospäin tasakatolta, mutta siellä on pieni kallistus päällä piilossa sadevettä varten.

Talon reunat täytimme kalliosepelillä ja etupihan kulkureiteille kipattiin kuorma kivituhkaa. Vähän olin kauhuissani tuon kivituhkan väristä alkuun, mutta silmä näemmä tottuu ja sateiden jälkeen se rumin ruskea on pinnasta onneksi hävinnyt. Kivituhkaahan olisi saatavilla vaikka sitten mustana, mutta tuo ihan perusväri oli nyt tähän hätään ok. Meillä on tarkoituksena nimittäin tehdä pihalle tulevaisuudessa laatoitus tai laittaa asfaltti.

Etupihan ikkunan alle rajattiin tuollainen multa-alue, johon olisi tarkoitus istuttaa jotain matalaa vihreää ja kukkivaa rinnakkain. Ideat tämän penkin suhteen on vasta hautautumassa. Tämäkin penkki on mahdollista sitten vielä korotella esimerkiksi pihalaatoituksen yhteydessä pienellä muurilla, jos se sellaista näyttää kaipaavan.

Itse kunnostauduimme talon puuosien eli avoräystäiden ja autokatos-varastorakennuksen maalaamisessa. Homma on vielä vähän kesken, joku mieletön motivaation kipinä täytyisi löytää autokatoksen katon maalaamiseen. Seinien maalaus on ihan kivaa ja nopeaa puuhaa, mutta katon maalaus niska väärällään ei ihan just niitä lempihommiani. Saimme Colorialta sisämaalien lisäksi myös ulkomaalit ja Linnea talomaali Titan oli kyllä todella miellyttävä maali käsitellä. Ulkomaali sävytettiin rappauksen kanssa samaksi sävyksi, joten kivitalo ja paneelipintainen ulkorakennus sulautuvat näin kivasti samaksi kokonaisuudeksi.

Räystäiden maalausurakan aikana kiipesin katolle katselemaan maisemia lintuperspektiivistä, eikä kyllä ihan heti uskoisi, että ollaan kaupunkialueella, niin maalaismaisema meidän takapihalle avautuu.

Terassista tuli varsinainen tanssilava, sen tekemisestä ja materiaalista laitan teille vielä infoa myöhemmin. Syksyn kalustealeja odotellessa, jos olisi tämän kerran viisas ja hankkisi kalusteet silloin, kun ne eivät ole enää niin ajankohtaiset hankinnat.

Sisäänkäynnin valaisinten valinta oli jahkaamista viimeiseen hetkeen saakka. Lopulta valitsimme tuollaiset pienehköt epäsuoraa valoa antavat pyöreät pillerit, jotka heijastavat valon alaspäin seinälle. Hurjan tehokasta valaisua ei tähän rapulle tarvita, koska autokatoksen valaisinten teho ylettää hyvin koko etupihalle ja toisaalta, etenkin talvella eteisessä on varmasti monesti valot päällä ja valo tulee ikkunoiden läpi ulos saakka. Rappuset on tällä hetkellä vielä betonilla, mutta tarkoitus on laatoittaa ne  vielä tämän syksyn aikana. Olen tilannut laatoista mallipalat jo ja nyt odottelemme niiden saapumista, jotta osaisimme tehdä lopullisen valinnan.

Mutta nyt, kotihommiin ennen vieraiden tuloa. Kaikki on täällä vähän hujan hajan. Mukavaa torstaita!

ALKUPALOJA UUDESTA KODISTA

Heissan lauantai ja te! Heinäkuu on mennyt itselläni Asuntomessujuttuja lukuun ottamatta sellaista blogiunta nukkuessa. Spontaanit blogilomat yleensä tekevät tosi hyvää ja niinpä nyt elokuun häämöttäessä alkaa tehdä mieli kuvaamaan ja kirjoittamaan taas useammin. Suurin syy hiljaiseloon on toki ollut uuden kodin valmistuminen sisätiloiltaan niin, että pääsimme kolmisen viikkoa sitten jo asustelemaan uusiin neliöihin. Silti vielä tällä viikolla yksi raksamiehistämme tuli aamuseiskan maissa hommiin ja asiat ovat edenneet näistäkin kuvista niin sisällä kuin ulkona ja puuttuvat listat sekä sokkelit ovat löytäneet paikoilleen. Ihan pientä hiomista sisällä vielä mielestäni on. Mutta näitä asioita paikkaillaan vielä sitten, kunhan työmiehet palaavat pihahommiin. Tällä hetkellä odotamme kaupungin kiireisintä traktorimiestä.  Jatkuvan skarppina olon (myönnän, että olen pilkun viilaaja monessakin asiassa) ja ehkä tämän koko väliaikaiselon summana heinäkuussa on iskenyt päälle myös järkyttävä väsymys ja nekin hetket kun olen koittanut aloittaa uutta blogisivua uudesta kodista, on uni korjannut aikeet useastikin istualteen. Jotenkin odotan myös jo kovasti elokuun puoliväliä ja töiden alkua, jotta elämään tulee tämän kaiken raksailun keskelle muutakin sisältöä ja vaihtelua.

Mitä sitten haluaisin kirjoittaa uudesta kodista näin ensialkuun? No ainakin sen, että mikään koti ei ole koskaan tuntunut näin omalta jo näin ensi metreillä. Se ihana puoli itsesuunnittelemissa tiloissa on. Ei tarvitse odottaa sitä hetkeä, kun omassa kodissa asuminen ei tunnukaan enää toisten nurkissa punkkaamiselta. Kärsivällisyyttä ja jäitä hattuun uudessa kodissa tarvitaan nyt alkuun ihan toden teolla. Koti on vielä todella tyhjillään, vaikka koko Cardiffin muuttokuormakin on jo kannettu sisään. Osa laatikoista on vielä purkamatta ja osa tavaroista etsii vielä tovin paikkaansa. Aiemmista kodeista säästämämme huonekalut ovat valkoisia, joita aikanaan olemme hankkineet ei niin valkoisiin tiloihin valoisuutta tuomaan. Nyt puolestaan talon pinnat ovat lähtökohtaisesti jo niin valkoiset ja haluamme luoda sinne ajan kanssa huonekalujen, tekstiilien, kasvien ja piensisustuksen myötä kodikasta ei-kokovalkoista fiilistä. Tuskin meille silti on luvassa mitään värien sekamelksaa, ennemminkin monokromista rauhallista kotia, puun ja metallin sävyillä sekä pienillä väripilkuilla höystettynä. Tavoitteena on teettää seinille myös runsaasti muistoja eletystä elämästä ja koetuista hetkistä valokuvien muodossa. Haluamme toteuttaa sisustusratkaisuja ja hankintoja pikku hiljaa ja rauhassa, mutustella talon tiloja ajan kanssa. Välttää mahdollisuuksien mukaan lyhytaikaisia virhehankintoja.

Näin alkuun onni on löytynyt jo vain pelkästä tilan ja avaruuden tunteesta. Ei sillä niin väliä, jos patja on ollut vielä keskellä lattiaa sängyn ruuvien ollessa Walesin muuttokuormassa hyvin piilotettuna tai että sohvaa tai kodinhoitohuoneen kaappeja ei ole vielä olemassakaan. Ruokapöydän virkaa on alkuun toimittanut ensimmäisestä omistusasunnostani vanhempien kotona säästössä ollut pinnoiltaan kärsinyt klaffipöytä. Mutta liina päälle ja voila se välttää siksi aikaa, kunnes saamme uuden pöydän muodon, koon ja materiaalit lukkoon lyötyä ja tilattua. Näin isossa ja kalliissa projektissa täytyy säilyttää järki päässä kuitenkin ja tehdä hankintapäätöksiä maltilla.

Ensimmäisenä hankintalistalla ovat verhot. Tällä hetkellä elämme vielä akvaariossa, kun emme ole täysin osanneet päättää, millaiset verhot ikkunoiden peitoksi haluamme. Etenkään isoja ikkunoita emme haluaisi näkyvämmin peittääkään. Mutta ihan jo yksityisyys- sekä auringonpaahde syistä tämäkin asia on vain laitettava hoitoon pikimmiten. Talon edessä seisoskelijat ja ihmettelijät vielä lähinnä huvittavat ja tekee mieli vilkuttaa vastaukseksi, vaikka ehkä kaikki eivät edes ymmärrä että meillä jo asustellaan, näyttäähän talo ja pihat ulkoapäin vielä keskeneräisiltä. Pidemmän päälle varmasti tekee mieli kuitenkin vetää verhot suojaksi ikkunaan ilman mittailevia silmäpareja millään nurkalla. Verhot myös osaltaan vähentävät sitten kaikua, jota tyhjässä talossa isoine ikkunoineen ja korkeine tiloineen luonnollisesti on. Pari mattoa on jo kokeeksi tulossa postin mukana, nekin kaikuun varmasti vähentävästi vaikuttavat.

Kodin jo valmiisiin pintamateriaali- kiintokaluste, tila- ja sisustusratkaisuihin palaan piakkoin. Myös naapurin penkistä saamani upeat pionikimput innostivat kuvaamaan kotia enemmältikin, joten osan näistä maistiaiskuvista säästän vielä toiseen juttuun. 

Mutta nyt lenkin kautta grillauspuuhiin ja lauantai-illan viettoon! Hauskaa viikonloppua myös teille!

/// Some tasters from our new home, where we've been "camping" three weeks now. It's pretty empty and white there at the moment and we'll need a lot of patience now to get some layers and coziness in. Nevertheless it's mainly fascinating how it all builds up with time.  First it's time to enjoy of the sense of something permanent and space around you after temporary life in poky squares.