ETUPIHAN ISTUTUKSET

Kesän aikana etenimme pihan kanssa todella maltillisesti. Kuuma ja kuiva kesä ei juuri houkutellut siirtymään istutusmietteistä toiminnan tasolle. Kolmannen kerran kylvetty nurmen siemenkin kun tuppasi päätymään itämisvaiheen sijaan pikkulintujen suuhun. Ihan jo kesäkukkaistutukset ruukussa tuotti tänä vuonna päänvaivaa, kun en oikein tykännyt jostain syystä juuri mistään kukkivasta (kuulostaa kyllä vaikea-asteiselta kukkahattutädin masennukselta). No laventelit, muratit ja tuijat hoitivat kesäkukkien virkaa oikein mainiosti. Terassilla kasvoi näiden kaverina myös tummanvioletti koristebataatti. Etuoven pieleen suureen ruukkuun päädyin hankkimaan varrellisen pallotuijan, mikä toimii mielestäni tuossa aivan ihanasti.

Niin ihanasti, että en saanut noita sopuhintaisia puita lopulta mielestäni ja etupihan puoleiselle seinustalle suunnittelinkin tässä huumassa istutusalueen, jota nuo pallotuijat melko symmetrisesti rytmittää. Istutusalueella on yli kymmenen metriä pituutta, joka kaartuu lopulta talon kulmalla vähän myös kodinhoitohuoneen ovelle päin. Mullat tähän kohtaan laitettiin jo viime kesänä nurmimullan ja piha-alueiden rajauksen kanssa samaan aikaan. Tänä kesänä tuo penkki alkoi tietenkin vähitellen kasvaa heinää ja loppukesästä näky alkoi olla jo niin kamala, etten kestänyt sitä enää katsella. Puoli päivää meni kitkiessä multaa uuteen uskoon, jonka jälkeen itse istuttaminen olikin sitten ihan pala kakkua.

Varrellisten pallotuijien kaveriksi hankin kymmenkunta pientä pallotuijaa, syyshortensiaa, kuunliljaa sekä muutaman hopeatoppo-heinäkasvin. Taimet ovat toistaiseksi vielä melko kaukana toisistaan, mutta vähän jännittää nähdä, kuinka nopeasti ne kasvavat kookkaammiksi. Vai käykö sittenkin niin, että etenkin tuijat kärtsäävät jo heti ensi keväänä.

Nyt tämä sisäänkäynnin pallotuija on ehkä vähän liikaa muiden pallotuijien kanssa eri linjassa kasvaessaan. Ennakoin tätä kyllä ja jätin istutusalueeseen vielä yhden varrellisen pallotuijan mentävän kohdan kodinhoitohuoneen oven luo. Talveksi täytyy siis keksiä jouluvaloja varten uusi puska oven pieleen.

Etuoven rappuset olisi myös ihana saada viimein laatoitetuksi. Olen yrittänyt edelleen etsiä sopivaa laattaa, toistaiseksi kuitenkin tuloksetta. Joku ehkä muistaa laattapohdintaani tästä viimesyksyisestä postauksesta. Niin kaunis kuin tuokin laatan sävy on, koitan vielä löytää saman kuvion mustavalkoisena jostakin. Kaikki vihjeet otan ilolla vastaan. Ollapa sateisessa saarivaltiossa, sieltä ei tarvitsisi kauan etsiä.

Alunperin olin ajatellut hankkivani syyshortensian taimet valkoisin kukin, mutta kaikista puutarhan lajeista ihastuin eniten kuitenkin tähän Early Sensation -lajikkeeseen, joka aloittaa kukintansa noin lähes valkoisena, hennon vaaleanpunaisena ja muuttuu syksyä kohti jo melko purppuranpunaiseksi. Tavoitteenani on hillitä hortensioiden kasvua leikkaamalla niin, että ikkunan edustat eivät pääsisi liiaksi puskittumaan. Hyvä syy siis napsia kukintoja maljakkoon saakka jo näin alkuvaiheessa kasvua.

Maisemointikankaan päälle hankimme mustaa kuorikatetta. Ehkä tuo laudoin toteutettu piha-alueiden rajauskin vielä saa kauniimman toteutuksen, kun jossain välissä laatoitamme tai asfaltoimme kulkureitit. Olisin siihen niin valmis jo nyt, kun tuota kivituhkaa kulkeutuu kenkien pohjassa ärsyttävästi joka paikkaan.

Niin paljon on pihassa vielä tekemistä, mutta jostain on sentään jo aloitettu. Alunperin meidän piti istuttaa raja-aidatkin nyt loppukesästä, mutta taidamme jättää homman suosiolla ensi kesään. Ehdimmepähän muhitella päätöksiä vielä ihan rauhassa. 

Tulevana viikonloppuna saadaan toivottavasti julkisivua vähän valmiimpaan kuosiin maalauksen saralla, kun osa autokatoksesta täytyy maalata vielä toiseen kertaan. Hyvä syy tehdä homma lopulta alta pois, kun neuvokas naapuri avitti asiaa työntämällä jo eilen valmiiksi kootun telineen pihalle maalausta odottamaan. Ehkä myös viimein uskallan trimmata noita pallotuijia pyöreämmiksi, eiköhän ne ole jo ehtineet juurtua.

Minä kipaisen huomenna vielä muutamaksi tunniksi töihin, mutta sitten: hyvää viikonloppua!

PARVEKKEEN KESÄ

Meidän parvekkeen on vallannut melkoinen ruukku- ja kasvikimara. Taisinkin joku postaus takaperin mainita, että siellä pian kasvaa enemmän puita kuin meidän Suomen kodin tontilla. Reilu vuosi sitten tänne Cardiffiin muuttaessamme iloitsin parvekkeen tuomasta vaihtelusta ja etenkin siitä, kuinka paljon säästämme rahaa kesäkukissa, kun ei ole monen kymmenen neliön terassia kukitettavana. Olin niin väärässä. Vaikka ympärillä onkin jonkin verran vihreää ja etenkin vettä, niin kyllähän tämä kerrostalomiljöössä asuminen saa aikaan vihreän kaipuun. 

Kevätkukkien lakastuttua hankin parvekkeelle neilikoiden, petunioiden ja laventelien lisäksi pari isoa hortensiaa väriä tuomaan. Tuo sininen on ollut erityinen suosikkini. Niistä on kiva napsia myös leikkokukkia sisälle maljakoihin. Hortensiat olivat alkuun ilman ruukkuja, kun mieluisia ja sopivan edullisia ei koskaan tullut vastaan. Lopulta hankin ruokakauppareissulla pari halpaa saviruukkua, jotka maalasin sellaisella säänkestävällä rappausmaalilla valkoisella. Olen joskus aiemmin spraymaalannut saviruukkuja, mutta täytyy kyllä sanoa, että noin pensselillä maalatessa niihin jäi kiva pinta. Kalkkimaalilla saisi varmasti myös kauniin elävän pinnan ruukkuihin.

Maalasin isojen ruukkujen lisäksi myös pari pienempää kaikenkirjavaa ruukkua, jotka toimivat ihan kivoina kukkakippoina parvekkeen pöydällä. Maalia nämä ruukut saivat ylleen kolme kerrosta. Todella nopeaa tuunausta ja parin desin maalipurkkikaan ei maksanut paria puntaa enemmän. Jos joku UK:ssa asuva lukija tästä innostuu, niin käyttämäni maali löytyi Homebasesta, nimeltään Weathercoat, Smooth Masonry Paint ja väriltään Urban White.

Parvekettamme vastapäätä, kanavan toisella puolella on toinen korkea kerrostalo, jonka asuntojen asukeista olen oppinut kaikenlaista tässä vuoden aikana. Tiedän, missä talossa kutsutaan ystävät illalliselle aina perjantaisin klo 20. Tiedän, missä talossa vauva on hankala saada nukkumaan. Tiedän myös senkin, kuinka yksinäinen nuori poikamies, innokas kokkaaja ja pyykin viikkaja, löysi itselleen tyttöystävän ja lopulta muutti hänen luokseen (näin kuvittelen). Tiedän myös, kuinka se yksi vanhempi setä viettää iltansa aina yksin, samassa asennossa television ääressä. Tiedän, myös paljon muutakin, mutta jätettäköön romaani tältä osin kirjoittamatta. Kerrostaloelämään kyllä tottuu, eikä itseäkään enää niin kiusaa, jos joku vastavuoroisesti jotain meidän elämästä tietää, olematta sen enempää kerrostalokyttääjä kuin minäkään.

Täytyy silti myöntää, että tuo kaikki vihreä terassilla luo itselle kuitenkin illuusion, että sen päiväkahvinsa voisi kasvien katveessa juoda jotenkin enemmän piilossa muilta. Magnoliapuun nelimetriseksi kasvamista siis odotellessa :). Ja ei, en edelleenkään kaipaa ruohonleikkuuta.

Eilen lämpöisen päivän kunniaksi innostuin siivoamaan parvekkeen roskista. Seuraavana olisikin sitten vuorossa kuukausittainen ikkunanpesu. Lupaan muuten, etten enää koskaan tuskaile ikkunanpesua Suomessa, mikäli sinne palataan. Täällä ikkunat menevät karmeaan kuntoon saman tien, kun sataa vettä ja lokit loiskivat läjiään ohi lentäessään. Makuuhuoneiden ikkunat aukeavat myöskin kovin järkevästi ulospäin. Ja itseasiassa, toista ruutua ei saa edes auki. Siispä maisemia ihaillakseen täytyy olla valmis uhmaamaan korkeanpaikan kammoaan ja keikkumaan sekä kurkottelemaan ikkunalaudalla istuen. Ai että, miten hienosti suunniteltu juttu. En vielä ole täysin ymmärtänyt, kuinka ihmiset pitävät kerrostaloissa ikkunansa puhtaina. Siis niissä asunnoissa, joissa ei käy ikkunanpesufirma jättiläispitkien teleskooppivarsiensa avulla hommaa hoitamassa. Ketään muuta en ole vielä tavannut ikkunalauta-akrobatiaa harjoittamasta.

Tälläisiä parvekemietteitä täältä, tulihan taas sekalaista juttua. Tämä vaaransa on aina olemassa, kun postaus tahti on kerran viikkoon. No mutta, iloista alkanutta viikkoa! Täällä täytyykin alkaa taas ruokatauon jälkeen rientämään. Kalenteri on melkoisen aikataulutettu taas tämänkin viikon osalta. Kuullaan taas!

MAGNOLIA RUUKUSSA

Magnolia - tuo kukkivien puiden kuningatar. Tiedättekö, tein sellaisen päätöksen, että jos kerran elämässä asun sellaisessa maassa, jossa magnolialla on mahdollisuus menestyä, niin tuon mahdollisuuden aion käyttää vaikka sitten sen ruukkuun istuttamalla. Tämä vuodenaika ei myöskään hillinnyt tuota ajatusta, kun vanhojen kivitalojen pihoilla ja kaupungin puistoissa suuret magnoliapuut alkoivat tehdä nuppujaan jo helmikuussa. Eilisestä instagram-päivityksestäni saa vähän esimakua tuosta kukkaloistosta, joka kaupungissa siellä täällä vallitsee. 

Meillä ei ihan samankaltaisesta loistosta voida puhua, vaikka ruukkutaimen jokuset nuput ja vielä lehdettömien oksien karuus itseäni kovasti viehättääkin. En voinut olla makustelematta magnoliaa ensin sisätiloissa. Tosin, nuput olisivat varmasti auenneet pikavauhtia, jos olisin jättänyt puun sisälle. Siispä siirsin sen vielä samana päivänä ulos isompaan ruukkuun istutusta varten.

Nytpäs sitten jännityksellä odotellaan, milloin ja minkäväriset kukat noista nupuista puhkeavat. Vaaleanpunaisen ainakin hankin. Ja toivotaan, että kukkaloisto säilyisi ulkona kauemmin kuin leikkomagnolian oksat sisällä maljakossa. Mieheltä sain kyllä taas vähän sellaisen kevyesti päivittelevän kommentin, että pakkoko tätä puiden kasvatusta on juuri nyt ryhtyä harrastamaan ja että missä me nyt ne parvekekahvit juodaan? No, tietenkin siellä kevyesti lämpimässä tuulessa heiluvien puiden oksien  välissä viikunoiden, oliivien ja magnoliankukkien kasvua ihmetellen :). Hassut miehet, ei ne aina hoksaa.

Magnoliapuu, parvekkeen kukat ja kevään lämpimät päivät toivat kevään meille myös muutoin sisustukseen.  Näiden kuvien ottamisen jälkeen käärin tuon Finartelta blogiyhteistyön merkeissä saamani lämpöisen Deli-villamaton sekä lampaantaljat rullalle ensi syksyä odottamaan ja vaihdoin lattialle kevyemmän kesämaton. Samalla täytyi vaihtaa myös mattoja muissa huoneissa. Enkähän tässä kesän teossa yhtään liian ajoissa edes taida olla, sillä tänään bongasin pientä vihreää myös pihan koivuissa.

Mutta nyt virpomavitsojen tekoon. Esikoinen on ollut pian viikon kuumeessa ja meidän tämän viikon suunnitelmat menivätkin sitä myöten uusiksi. Siispä ihastellaan tätä kaunista aurinkoista päivää sisältä käsin. Taidankin itse asiassa keittää ihan ensin päiväkahvit ja mennä fiilistelemään noita pian kukkivia risujani tuonne parvekkeen aurinkoiseen nurkkaan. Sielläkin taitaa aurinko paistella ja hanget hohtaa, vai?

/// I bought this potted magnolia tree to our balcony, but had to capture it with my camera first in the livingroom. I'm too excited to wait those blossoms to open :).