PARVEKKEEN KESÄ

Meidän parvekkeen on vallannut melkoinen ruukku- ja kasvikimara. Taisinkin joku postaus takaperin mainita, että siellä pian kasvaa enemmän puita kuin meidän Suomen kodin tontilla. Reilu vuosi sitten tänne Cardiffiin muuttaessamme iloitsin parvekkeen tuomasta vaihtelusta ja etenkin siitä, kuinka paljon säästämme rahaa kesäkukissa, kun ei ole monen kymmenen neliön terassia kukitettavana. Olin niin väärässä. Vaikka ympärillä onkin jonkin verran vihreää ja etenkin vettä, niin kyllähän tämä kerrostalomiljöössä asuminen saa aikaan vihreän kaipuun. 

Kevätkukkien lakastuttua hankin parvekkeelle neilikoiden, petunioiden ja laventelien lisäksi pari isoa hortensiaa väriä tuomaan. Tuo sininen on ollut erityinen suosikkini. Niistä on kiva napsia myös leikkokukkia sisälle maljakoihin. Hortensiat olivat alkuun ilman ruukkuja, kun mieluisia ja sopivan edullisia ei koskaan tullut vastaan. Lopulta hankin ruokakauppareissulla pari halpaa saviruukkua, jotka maalasin sellaisella säänkestävällä rappausmaalilla valkoisella. Olen joskus aiemmin spraymaalannut saviruukkuja, mutta täytyy kyllä sanoa, että noin pensselillä maalatessa niihin jäi kiva pinta. Kalkkimaalilla saisi varmasti myös kauniin elävän pinnan ruukkuihin.

Maalasin isojen ruukkujen lisäksi myös pari pienempää kaikenkirjavaa ruukkua, jotka toimivat ihan kivoina kukkakippoina parvekkeen pöydällä. Maalia nämä ruukut saivat ylleen kolme kerrosta. Todella nopeaa tuunausta ja parin desin maalipurkkikaan ei maksanut paria puntaa enemmän. Jos joku UK:ssa asuva lukija tästä innostuu, niin käyttämäni maali löytyi Homebasesta, nimeltään Weathercoat, Smooth Masonry Paint ja väriltään Urban White.

Parvekettamme vastapäätä, kanavan toisella puolella on toinen korkea kerrostalo, jonka asuntojen asukeista olen oppinut kaikenlaista tässä vuoden aikana. Tiedän, missä talossa kutsutaan ystävät illalliselle aina perjantaisin klo 20. Tiedän, missä talossa vauva on hankala saada nukkumaan. Tiedän myös senkin, kuinka yksinäinen nuori poikamies, innokas kokkaaja ja pyykin viikkaja, löysi itselleen tyttöystävän ja lopulta muutti hänen luokseen (näin kuvittelen). Tiedän myös, kuinka se yksi vanhempi setä viettää iltansa aina yksin, samassa asennossa television ääressä. Tiedän, myös paljon muutakin, mutta jätettäköön romaani tältä osin kirjoittamatta. Kerrostaloelämään kyllä tottuu, eikä itseäkään enää niin kiusaa, jos joku vastavuoroisesti jotain meidän elämästä tietää, olematta sen enempää kerrostalokyttääjä kuin minäkään.

Täytyy silti myöntää, että tuo kaikki vihreä terassilla luo itselle kuitenkin illuusion, että sen päiväkahvinsa voisi kasvien katveessa juoda jotenkin enemmän piilossa muilta. Magnoliapuun nelimetriseksi kasvamista siis odotellessa :). Ja ei, en edelleenkään kaipaa ruohonleikkuuta.

Eilen lämpöisen päivän kunniaksi innostuin siivoamaan parvekkeen roskista. Seuraavana olisikin sitten vuorossa kuukausittainen ikkunanpesu. Lupaan muuten, etten enää koskaan tuskaile ikkunanpesua Suomessa, mikäli sinne palataan. Täällä ikkunat menevät karmeaan kuntoon saman tien, kun sataa vettä ja lokit loiskivat läjiään ohi lentäessään. Makuuhuoneiden ikkunat aukeavat myöskin kovin järkevästi ulospäin. Ja itseasiassa, toista ruutua ei saa edes auki. Siispä maisemia ihaillakseen täytyy olla valmis uhmaamaan korkeanpaikan kammoaan ja keikkumaan sekä kurkottelemaan ikkunalaudalla istuen. Ai että, miten hienosti suunniteltu juttu. En vielä ole täysin ymmärtänyt, kuinka ihmiset pitävät kerrostaloissa ikkunansa puhtaina. Siis niissä asunnoissa, joissa ei käy ikkunanpesufirma jättiläispitkien teleskooppivarsiensa avulla hommaa hoitamassa. Ketään muuta en ole vielä tavannut ikkunalauta-akrobatiaa harjoittamasta.

Tälläisiä parvekemietteitä täältä, tulihan taas sekalaista juttua. Tämä vaaransa on aina olemassa, kun postaus tahti on kerran viikkoon. No mutta, iloista alkanutta viikkoa! Täällä täytyykin alkaa taas ruokatauon jälkeen rientämään. Kalenteri on melkoisen aikataulutettu taas tämänkin viikon osalta. Kuullaan taas!