VIIKONLOPUN PARHAAT

Tänä talvena alkaa olla tavalliset kotiviikonloput vähissä, ensi viikonlopun jälkeen ollaankin kuukauden verran menossa ja seuraavan kerran ehditään pysähtyä kunnolla kotoilemaan ehkä sitten pääsiäisenä, jolloin alkaa olla jo varmasti kevättä rinnassa. Siispä tänä viikonloppuna ollaan menty tai oltu menemättä, ihan fiiliksen mukaan. Tässä viikonlopussa parasta oli:

• Perjantaina töiden jälkeen nautitut päiväunet. Yleensä siivoan kodin viikonloppukuntoon viimeistään perjantaina, mutta nyt päikkärit vetivät kiireisen viikon jälkeen pidemmän korren.

• Tanssitunti. Olen käynyt uuden vuoden jälkeen viikottain tanssimassa. Yleensä aloitan uuden viikon näin, mutta tällä viikolla myös lopetin. Varma tapa tulla hyvälle tuulelle!

• Siisti koti kuitenkin jo perjantaina. Vaikka koitin siirtää siivousta lauantaille, niin onnistuin pölläyttämään tanssin päätteeksi tuhkat hormista pitkin huushollia. (Vinkkivitonen: älä pidä uuninpeltiä ja -luukkua auki samaan aikaan, kun neuvot lasta ruuanlaitossa.) Tuli sitten jynssättyä pinnat perjantai-illan päätteeksi paremmin kuin koskaan. Tällä viikolla sähläsin kyllä ihan liikaa. Ennen tuhkaepisodiahan olin siellä tanssitunnilla housut nurinperin päällä :'D...

• Netflix-maraton. Koska päikkärit, niin tuli katsottua aika monta jaksoa taas the Affairia. Koukuttava! Oletko jo katsonut? Minähän en siis katso oikeastaan koskaan televisiota, joten olen näistä Netflix-hairahduksistani tosi hyvilläni.

• Puolivuosittainen kampaajakäynti ja lyhyin tukka sitten alakouluvuosien. Ja tämäkin visiitti oli kovin spontaani, kun keksin kysyä luottokampaajaltani aikaa kuultuani ensin miehen menevän hänen järjestämään lettikouluun. Kaikkeen sitä tyttölasten isä päänsä pistääkään. Minulla ei tähän meriittiin ollt valitettavasti osaa eikä arpaa.

• Sunnuntain käännökset laskettelurinteessä. Verryttelyä maaliskuuta ja isompia rinteitä varten. Can't wait! Rinnereissun jälkeen vielä mökkisauna ja anoppilan sapuskat. Nyt on hyvä.

Ehdittiinhän me paljon muutakin, mutta tässä mieleenpainuvimmat. Unohtamatta niitä lukuisia leppoisia kahvihetkiä, jotka minulle edustavat nykyisin omaa aikaa edes sen hetken verran kerrallaan. Nämä kuvat piti teille itse asiassa postailla jo viikon aikana, mutta olipa vaan niin menevät illat parine koulutuksineen, että ei ollut sittenkään jakoja blogin pariin. Tuo söde koristeananas vai mikä liekään nimeltään on sulostuttanut kotona jo pari viikkoa. Sen rinnalla lyyraviikunan lisäksi toinen suosikkiviherkasveistani, medinilla. Kukkivampi kaverinsa esiintyi tänään puolestaan instan puolella. Medinilla on kaunis ja näyttävä, kukilla tai ilman. Tämä kookkaampi yksilö kukki kokonaiset yhdeksän kuukautta ennen kuin joulun maissa tiputti viimeisetkin kukkansa. Saa nähdä, onnistunko ikinä saamaan sitä kukkimaan uudelleen.

Mutta nyt, katse kohti tulevaa työviikkoa! Kuullaan taas, kunhan keretään!

VIHERKASVEILLA RAIKKAUTTA KOTIIN

Suloista laskiaissunnuntaita! Täällä ei ole pullanleivonnasta tietoakaan, mutta onneksi sain naapurista aamulla sellaisen puhelinsoiton, joka haiskahti laskiaispullatarjoilulta myös meidän perheelle vielä myöhemmin tänään. Talvilajeja olisi myös vielä tarkoitus treenata monipuolisesti niin hiihdon, luistelun kuin mäenlaskun merkeissä.

Mutta sunnuntain agendasta jutun ytimeen, viherkasveista kodin sisustuksessa. Aiemmin olenkin teille kirjoitellut viherkasvien kaipuustani, kun kaikki entiset vihreät aarteeni jäivät Cardiffiin muuttoajankohdan sattuessa talveen. Vähitellen olen hankkinut kotiimme kasvi kerrallaan uusia viherihastuksia ja ne todellakin luovat tilaan raikkautta. Tämän jutun päätähdeksi pääsi lyyraviikuna, jota on viime aikoina nähty melko paljon eri sisustusmedioissa. Mutta eipä ihme, onko näyttävämpää kuin kookas kasvi valtavine lehtineen!

Itse asiassa visioin lyyraa tähän avoimeen tilaan paljon vanhempana puuksi kasvaneena versiona. Mutta sillä välin kun haavepuuni löytyy tartuin epäröimättä tähän edullisempaan ja pienempään lyyran taimeen tuomaan raikkautta avonaiseen tilaan. Viherkasvihankinnoissa tulee kyllä hintalappua harkittua paljonkin, koska toisinaanhan nämä kasvit eivät hyvästä yrityksestä huolimatta sitten menestystarinoiksi mudostukaan.

Näissä kuvissa itse asiassa konkretisoituu hyvin viherkasvin raikastava vaikutus, kun muutoin vielä kovin alaston ja väritykseltään monokrominen tila herää näyttävän kasvin voimin myötä eloon. Aluksi sijoitin kasvin ikkunan ääreen, kunnes hoksasin siirtää sen vetoisuuttakin peläten vähän keskemmälle taloa. Sisustuksesta tulee heti paljon mielenkiintoisempikin, kun huonekalut ja kasvit eivät kaikki kierrä pitkin seiniä. Eikös vaan tuokin kodikkuutta itse viherkasvin lisäksi myös pelkkä kasvin sijoittelu tuohon pöydän kylkeen?

Lyyra näyttää kasvavan aika hyvää vauhtia, kun näistä eilen otetuista kuvistakin on jo kasvua näyttänyt tapahtuvan: tuolta keskeltä esiin työntyvät lehdet ovat saaneet vuorokaudessa jo pari senttiä lisää pituutta! Nyt kun saisi vielä pidettyä tämän hengissä. Sopiva ruukku ja riittävä multatila on ensimmäinen, mikä varmasti edesauttaa eloonjäämisprosenttia. Tiedä vaikka tämä lyyra oikein kohdeltuna viihtyisi ja joku päivä kasvaisi suuremmaksi puuksi. Ruukun puutteessa nostin lyyran toistaiseksi vain lautasen päällä tuohon vanhaan paperisäkkiin.

Lyyran vihreät kaverit jäivät nyt huomiotta tässä jutussa, mutta pääsevät valokeilaan sitten myöhemmin. On mielenkiintoista, kuinka viherkasveissakin toiset lajikkeet kiehtovat toisia enemmän. Itselleni näyttää olevan myös väliä myös vihreän sävyllä. Hifistelyksi meni siis tämäkin harrastus :).  Mitkä ovat sinun viherkasvisuosikkejasi?

PILLERIVIIKUNA JA PUUKUUME

Perjantait vilisee silmissä! Taas yksi käsillä ja tällä kertaa olo on valmiiksi jo kovin letkeä viikon syyslomailun jälkeen. Olen koittanut olla kipuilematta sitä, että tällä lomalla ei olla tehty sen kummempaa. Oltu vaan kotosalla, vähän retkeilty, tehty rästihommia ja nukuttu pitkiä yöunia. Vaikka näin loman äärellä helposti tekisi mieli olla jossain kaukana kotoa, niin välillä on hyvä vähän tylsistyäkin inspiroituakseen jälleen kaikesta tavanomaisesta. Lapsillekin tekee varmasti ihan hyvää olla välillä tekemättä mitään ihmeellistä ja erityistä. Ja kun katsoo meidän perheen viimeistä reilua puolta vuotta taaksepäin suurine elämänmuutoksineen ja projekteineen, tuntuu tälläinen nollaaminen melko tarpeelliselta.

Kotona ollessa on tietenkin ehtinyt tuijotella uusia kuutioita taas aivan erityisen tarkalla silmällä ja monenmoista sisustusideaa mielessä pyöritelty. Huonekorkeutemme suorastaan huutaa isoa puuta tilaan, enkä meinaa päästä ajatuksesta yli, vaikka vuodenaika ei selvästikään se kaikkein kannustavin huonekasvien hoidossa taidakaan olla. Puukuumetta lieventämään sain jokunen viikko taaksepäin syntymäpäivälahjaksi puumaisen pilleriviikunan, josta nappasin tänään pikakuvat mummolaan ja mökille suunnatessa. Näyttää jääneen pullonpalautuskuitit ja kuivuvat tiskitkin rekvisiitaksi. 

Pilleriviikuna on itselleni aivan uusi tuttavuus ja selvästi se koittaa tippuvine lehtineen viestittää isomman puun hankinnassa piilevää riskiä. Vaikka kuulunee syksyyn nuo tippuvat lehdet myös sisällä kasvavilla puilla. Isompaa ruukkua ja multatilaa tämäkin puu oikeasti kaipaisi, vaikka niin kaunis olisikin tuossa messinkisessä Skultunan ruukussa. Pieni ruukkua kaipaava kasvitulokas löytyy myös tuon puun juurelta. Suloinen idea naapurin pojalta ja äidiltä antaa kaikille kavereille oma aloe veran pistokas lahjaksi. Tämä pieni vihreä siirtyy siis itsestään selvästi pikkuneidin omaan huoneeseen, kunhan saadaan se multaan ja ruukkuun.

Löytyykö sinun kotoasi kookkaampia viherkasveja tai puita sisätiloista? Olisi kiva saada suosituksia ja vinkkivitosia, mitkä kasvit menestyvät hyvin suomalaisessa sisäilmassa.

Mutta nyt, mummilan sapuskat vatsassa sulaen kohti kotia, hieman kesken jäänyttä siivousta ja Vain elämää! Ihanaa viikonlopun alkua!

MINIKAKTUKSIA JA MARMORIA

Kaktukset ja marmori eri väreissään näyttävät välkkyvän sisustustrendien listoilla myös tänä vuonna. Olen pariinkin otteeseen käynyt Ikeassa ihastelemassa jättikokoisia kaktuksia, mutta korkean hinnan vuoksi olen jättänyt sellaisen kuitenkin hankkimatta. Toisaalta hiukan hirvittäisi sellaista lattiatasoon laittaakaan, kun menoa, meininkiä ja otollista törmäyskurssia täällä meillä aina silloin tällöin näyttää yhä löytyvän. Ison kaktuksen sijaan viime kerralla nappasin mukaan kolmen minikaktuksen setin, jotka laitoin kotona noihin Skandinaviskin tyhjiin kynttiläkippoihin. Niistähän tuli aika kivat! Pienet vihreät tuovat vähän eloa mustan senkin päälle. Niin vain tuostakin kohdasta tässä asunnossa olen oppinut pitämään, vaikka olin valmis viskaamaan tuon vuokraisännän senkin mäkeen tänne muuttaessamme. Edellisissäkin postauksissa näkynyt Hayn marmoritarjotin oli kauan himoittu joululahja. Kuvittelin, että sillä saan marmorikuumeeni aisoihin. Mutta toisin kävi, kuume tuntuu vain nousseen ja ajatuksissa on ollut viime päivinä aika paljon suurempikin marmoripinta :).

 

 

Täällä on palauduttu eilisestä humputtelusta sunnuntaiseikkaillen Gowerissa. Pääsin tekemään lenkin huikeissa maisemissa Rhossilissa melkein Wormsheadin kärkeen saakka sillä välin kun muu jengi rakensi hiekkalinnaa biitsillä. Maisemat voit tsekata tästä kesäisestä postauksesta. Täällä on siis talvi vaihtunut mukavaan +13 asteeseen :), ei siis valittamista. Nyt oikaistaan mekon helmat ja suunnataan vielä synttärijuhlille ennen ajatusten suuntaamista huomiseen ja kouluviikkoon. Leppoisaa sunnuntai-iltaa!

 

 

/// Mini greens and some marble in our living room. Just love the combo!

 

 

VIIKONLOPPUKUKKASET

Luulen, että olen viimein löytänyt sen, mitä olen kaikki nämä reilut neljä kuukautta etsinyt: kantakukkakaupan! Suomessa kun ehdin tottua siihen, että kukkakauppoja löytyy lähes jokaisesta kadunkulmasta, olikin täällä yllätys, että kukkakauppoja ei juuri ole miljoonakaupungissakaan lähietäisyydellä. Marketeissa on sitten toki suuremmat valikoimat leikkokukkakimppuja ja keskustan kauppahallista olen muutaman kerran löytänyt suosikkikukkiani, mutta minusta on oma viehätyksensä käydä ihan oikeassa kukkakaupassa, josta saa kunnon palvelua. Niin kuin Mrs. Sweetheart -postauksessa totesin, tästä kaupasta saa kaupan päälle myös  ne small talkit  ja kehut päivän asusta, sattuupa se sitten olemaan minkälanen tahansa :). Tälle viikonlopulle valikoin mukaan tuollaisen suuren syksyisen hortensian kotiviikonlopun kunniaksi. Seuraavat viikonloput ollaankin sitten reissun päällä Pohjois-Walesissa ja Suomessa.

 

Samalla muutama kuva olohuoneen nurkasta, jossa on viikonlopun aikaan tapahtunut niinkin suuria, että aloevera on saanut viimein multaa  ruukkuunsa. Juuri muuhun en olekaan kotosalla kyennyt, yskiessä ja valvoessa on aika melko tehokkaasti mennyt, bonuksena kamala pääkipu. En siis voi puhua kovin leppoisasta lauantaista tai suloisesta sunnuntaista, mutta ehkäpä ne seuraavat sellaiset tuntuvatkin sitten tämän jälkeen taas kahta kauniimmalta. Toivottavasti teidän viikonloppu on mennyt vähän kivemmissä merkeissä!


// EDIT. I keep on forgetting these english translations, I'm sorry, but I'll get sharper, I promise. This weekend we've stayed mainly at home, since I've suffered the entire week from a terrible cough and sleepless nights, as a bonus I got  a huge headache, of course. Fortunately I got some weekend cheer-up-flowers  from my favourite florist on friday. So, it hasn't been any of those all time top 10 weekends, but after this the oncoming ones in North Wales and Finland will surely feel even sweeter. I hope you had a lovely and relaxing weekend though!
 

 

VIIKUNAPUU

Joku tarkkakorvainen ehkä muistaa, kun alkukesänä haaveilin pientä viikunapuun tainta Skultunan messinkiseen ruukkuun. Niin pientä ei kuitenkaan kohdalleni koko kesänä sattunut, joten lopulta otin eräältä puutarhaosastolta mukaani vähän isomman taimen.  Tuossa se on nyt nököttänyt ikkunalaudalla valoa ahmimassa Uashmaman paperipussissa. Puussa roikkuvassa lappusessa luki, että puu kasvaa kuusi metriä korkeaksi ja seitsemän metriä leveäksi. Sitä odotellessa :). Onkohan oikeasti talven tullen pelkät risut jäljellä?

Iloista tiistaita!


///
Finally I found a little figtree to livingroom, although it didn't fit in the brass flower pot of Skultuna as I first planned. The seedling found its place eventually in washable Uashmama paperbag. There's even a little fruit growing on one branch. Waiting for harvesting it :)!



 

UUDEN KODIN KEITTIÖSSÄ

Keittiöstä iltaa! Muutama keittiön suuntaan tähdätty kuva on roikkunut mulla luonnoksissa jo tovin, joten taidanpa laittaa ne linjoille tässä välissä ennen kuin keittiössä näyttää taas vähän eriltä. Meidän brittikodin keittiötä en ole tainnut täällä blogissa vielä vilauttaakaan. Saimme laadukkaan ja todella toimivan keittiön, joka on samaa tilaa olohuoneen ja kuvissakin näkyvän ruokailutilan kanssa. Keittiössä ja ruokailutilassa onkin ollut tottumista kiiltäviin ja koliseviin pintoihin. Kaapistot ovat korkeakiiltovalkoista, taso mustaa kiveä, välitila maitolasia, lattia kiiltävää harmaata laattaa. Sen lisäksi vuokraan sisältynyt ruokapöytä on lasia. Viimeisen päälle tyylikkäästi suunniteltu, vaikka mitään noista materiaaleista en loppujen lopuksi varmaan omaan keittiööni valitsisi.

 

 

Nyt onkin mietintämyssyssä pienet jutut, millä keittiön kovaa ilmettä pehmentäisin. Vihreä tuo kivaa kontrastia ja kotoisuutta tuohon ruokailutilaan. Vihreä, valkoinen ja harmaa toimivat mielestäni kivasti yhdessä. Vihreää ajattelin myös keittiön takaseinälle pienen puumaisen kasvin muodossa. Vaaleanharmaa sävy keittiön takaseinässä on pehmeä, mutta sitä odottaa komerossa jo valkoinen maalitörppö. Harmaina ja sateisina päivinä keittiö on todella hämärä, joten valkoinen valaistaa sitä toivottavasti. Parissa kuvassa osittain näkyvät kromireunaiset avohyllyt otamme maalauksen yhteydessä pois, sillä ne eivät kuulemma kestä painoa. Koska keittiössä on ihan reilusti säilytystilaa, ajattelin tilalle paria-kolmea taulua. Mattoa olen ollut tilaamassa keittiön puolelle muuton alkumetreiltä saakka, mutta en vain ole saanut päätöstä aikaan. Puisia leikkuulautoja tarvitsisimme myös pari. Täytynee käydä katsomassa IKEAssa Ilse Crawfordin suunnittelema SINNERLIG-mallisto, jossa näytti olevan kaiken kauniin seassa myös niitä. Lisäksi ruokapöydän pääty huutaa sitä jotain, rauhallista ja vaaleaa? Sen kanssa en halua hätiköidä, ettei mene hetkessä rauhattomaksi kaiken olohuoneen puolen sisustuksen kanssa. Sisustuksellista hienosäätöä vailla siis vielä monelta osin, vaikka keittiö muuten toimiikin moitteettomasti. 

 

Jos siellä päässä heräsi ideoita, niin kerrothan ihmeessä mullekin!

 

 

OLIIVISATOA ODOTELLESSA

Ihana tunne aamulla herätä siihen, kun sade ropisee ikkunaan. Tunne kiirettömyydestä vahvistuu entisestään. Eikähän täällä tosin ole kiirettä aamuisin pidetty koko kesänä. Kun on viimeiset kuusi vuotta tottunut aamukuuden kukkumiseen, voi olla vain ihmeissään, miten nuo tirpukat vetelee unia täällä niin antaumuksella jopa kymmeneen saakka. No syksy korjannee rytmit kohdilleen, joten karistelen lorvailun aiheuttamaa syntistä fiilistä viimeistään sillä ajatuksella. Ei mene kauan, kun taas saa herätyskellon viritellä. 

 

Aamun sateen jälkeen ulkona paistaa jälleen ja ilma on ihanan raikas. Täällä ollaan ennemminkin saatu tottua kosteaan ja painostavaan ilmaan. Silloin tällöin lämpimällä säällä ollaan katettu lounas- tai päivällispöytä pienelle parvekkeellemme. Hyvin ollaan mahduttu sinne neljänkin tuolin voimin. Tänään lapset saivat makaronilaatikkonsa ja nälkäisinä kellottivat ruokailuajan niin lyhyeksi, että itse päätin jatkaa eilisen kana-pestopastan rippeitä salaatilla, mansikoilla, halloumilla, avokadolla ja pähkinöillä. Mahtava sekasotku hedelmävinegar-roiskeineen, tällä kertaa yhden hengen kattauksessa parvekkeella.

 

Esikoisen mukaan saan pian lisätä sekasotkuun oman tuotannon oliivejakin. Näillä puutarhurin taidoilla en itse tuota ihan usko, vaikka pari päivää onkin mennyt hämmästellessä noita oliivipuiden kaupanpäälliseksi saatuja oliivin raakileita. Tarkoituksenani oli itse asiassa istuttaa parvekkeelle ennemminkin palmuja, meren äärellä kun ollaan. Mutta kun sain Ikeasta kaksi oliivipuuta yhden hinnalla, en voinut vastustaa kiusausta. Täytyyhän tämä oliivipuukorttikin kerran kääntää. Suomessa en ikinä raaskinut niitä ostaa, kun tiesin niiden kuukahtavan alta aikayksikön. Katsotaan, kuinka niiden käy täällä meri-ilmastossa. Mutta kertokaahan mulle perehtyneemmät, kuinka niitä oikein kuuluu hoitaa? Lisämultaa ja jonkun itsekastelusysteemin ne ainakin  tarvitsevat ennen meidän pian koittavaa etelänlomaa.

 

Täällä on ollut pari viime päivää ilmoilla lievää mökkihöperöitymistä ja ehkä ensimmäisen kerran olen tosissani kaivannut päivisin vähän aikuisempaa juttukaveria. Tämän viikon aikuiskontaktit ovat vielä edessäpäin joten niitä odotellessa taidetaan tyttöjen kanssa ajella bussilla mökkihöperyyttä karkuun kaupunkiin.

 

KESÄUNIFORMUISET PUUHISSAAN

Heissan! Eilinen kouluuntutustumispäivä oli jännittävä. Tytöt tuskin saivat unta edellisenä iltana ja lopulta pienintäkin tulevaa koululaista jännitti niin paljon, että hän hurmasi opettajia röhkimällä ja murisemalla :). Koulun kanala ja leikkipaikat sisäpihalla saivat hetkeksi jännityksen laukeamaan, mutta sitäkin suuremman pettymyksen aikaan, kun emme vielä voineetkaan jäädä kouluun leikkimään. Isompi koulunalkaja puolestaan sai jo ujosti suustaan helout ja I am Lindat. Ensivaikutelma koulusta ja sen henkilökunnasta oli oikein lämmin ja opettajat tuntuivat omaavan isot sydämet. Melkoisen nipun paperia saimme kesän aikana opiskeltavaksi koulun käytännöistä.

 

Visiitin jälkeen suuntasimme kaupungille syömään ja sulattelemaan kaikkea koululla koettua ja kuultua. Päätimme jättää sini-keltaisten koulupukujen ostokset elokuulle ja pyörähdimme sen sijaan alennusmyynneissä hellevaatteet mielessä. Reilun viikon päästä lennämme nimittäin koko porukka kesälomalle Espanjan aurinkoon. Zarasta löytyikin kesäuniformuja kaikissa sateenkaaren väreissä ja niitä piti päästä testaamaan heti illemmalla auringon tullessa esiin muutaman sateisemman päivän jälkeen.

Leivottiin me kouluunpääsyn kunniaksi myös kakkua, jota herkuteltiin iltapalaksi leikkikenttä- ja skeittipuistoreissun jälkeen. Kakkukuvia sitten toisessa postauksessa, ettei kuvatulva ole aivan mahdoton. Nyt taidan mennä istuttamaan nuo heinät ja palmun ruukkuihinsa ennen kun saamme iltapäiväksi kavereita kylään tuhoamaan tuon kakun rippeet.