OLIIVISATOA ODOTELLESSA

Ihana tunne aamulla herätä siihen, kun sade ropisee ikkunaan. Tunne kiirettömyydestä vahvistuu entisestään. Eikähän täällä tosin ole kiirettä aamuisin pidetty koko kesänä. Kun on viimeiset kuusi vuotta tottunut aamukuuden kukkumiseen, voi olla vain ihmeissään, miten nuo tirpukat vetelee unia täällä niin antaumuksella jopa kymmeneen saakka. No syksy korjannee rytmit kohdilleen, joten karistelen lorvailun aiheuttamaa syntistä fiilistä viimeistään sillä ajatuksella. Ei mene kauan, kun taas saa herätyskellon viritellä. 

 

Aamun sateen jälkeen ulkona paistaa jälleen ja ilma on ihanan raikas. Täällä ollaan ennemminkin saatu tottua kosteaan ja painostavaan ilmaan. Silloin tällöin lämpimällä säällä ollaan katettu lounas- tai päivällispöytä pienelle parvekkeellemme. Hyvin ollaan mahduttu sinne neljänkin tuolin voimin. Tänään lapset saivat makaronilaatikkonsa ja nälkäisinä kellottivat ruokailuajan niin lyhyeksi, että itse päätin jatkaa eilisen kana-pestopastan rippeitä salaatilla, mansikoilla, halloumilla, avokadolla ja pähkinöillä. Mahtava sekasotku hedelmävinegar-roiskeineen, tällä kertaa yhden hengen kattauksessa parvekkeella.

 

Esikoisen mukaan saan pian lisätä sekasotkuun oman tuotannon oliivejakin. Näillä puutarhurin taidoilla en itse tuota ihan usko, vaikka pari päivää onkin mennyt hämmästellessä noita oliivipuiden kaupanpäälliseksi saatuja oliivin raakileita. Tarkoituksenani oli itse asiassa istuttaa parvekkeelle ennemminkin palmuja, meren äärellä kun ollaan. Mutta kun sain Ikeasta kaksi oliivipuuta yhden hinnalla, en voinut vastustaa kiusausta. Täytyyhän tämä oliivipuukorttikin kerran kääntää. Suomessa en ikinä raaskinut niitä ostaa, kun tiesin niiden kuukahtavan alta aikayksikön. Katsotaan, kuinka niiden käy täällä meri-ilmastossa. Mutta kertokaahan mulle perehtyneemmät, kuinka niitä oikein kuuluu hoitaa? Lisämultaa ja jonkun itsekastelusysteemin ne ainakin  tarvitsevat ennen meidän pian koittavaa etelänlomaa.

 

Täällä on ollut pari viime päivää ilmoilla lievää mökkihöperöitymistä ja ehkä ensimmäisen kerran olen tosissani kaivannut päivisin vähän aikuisempaa juttukaveria. Tämän viikon aikuiskontaktit ovat vielä edessäpäin joten niitä odotellessa taidetaan tyttöjen kanssa ajella bussilla mökkihöperyyttä karkuun kaupunkiin.