PIENIÄ PAHEITA

Tänä jouluna ajattelin ansioitua ja olla tapojeni vastaisesti käärimättä itselleni yhtään itseostettua lahjaa pakettiin. Heti joulun jälkeen ajattelin kuitenkin korjata vahingon ja palkita itseni tästä ansiosta pienellä paheella. Eräs välipäivän rauhallinen ilta kaupungin jouluvalaistuksessa käveltyäni poikkesin päämäärätietoisesti Jo Malonen liikkeeseen nuuhkimaan. Päämäärätietoinen nuuhkiminen toki tarkoittaa sitä, että ostopäätös on tehty jo viimeistään kaupan kynnyksellä. Ainut arpomisen aihe olikin, että mitä tuoksua laitetaan. Olisin ihan helposti ottanut vaikka yhden jokaista.

Koska ruokalistalta jäi taas makeat pois, niin sitä paremmalla syyllä huoneilma voikin sitten tuoksua siirapilta. Sweet Almond&Macaroon on juuri sopivasti mantelisen makea ja sopii tähän joulunjälkeiseen talveen kivasti. Heti, kun kynttilän raaskii ottaa esille kauniista paketistaan. Muistan monestikin karkkilakkoillessani menneeni irtokarkkikauppaan vain haistelemaan stä karkin kyllästämää huoneilmaa. Makean annoksen saa hyvin täyteen niinkin. Että sellainen selviytymisvinkki niille, jotka siellä uuden vuoden inspiroimana sokerilakossa kärvistelee :).

On muuten olemassa tuoksukynttilöitä ja tuoksukynttilöitä. Itse saan helposti tuoksukynttilöistä päänsäryn. Ja harmillisesti ne ovat yleensä niitä näteissä purkeissa olevia halpaversioita (toki poikkeuksiakin varmasti on). Menin syksyllä tälläiseen halpaan lankaan H&M:n kynttilän kanssa, mutta vaikka kuin kaunis purkki onkin, niin itse kynttilä jää kyllä valitettavasti polttamatta. Tälläiset oikein ainein tehdyt kynttilät ovatkin sitten ihan toista maata ja olen silloin tällöin sellaiseen valmis satsaamaan. Tykkään sekoittaa pelkistettyyn skandisisustukseen vähän korullisempia klassisempia aineksia. Ja kyllähän tälläinen kromikannellinen rusetilla varustettu tuoksukynttilä edustaa sitä tyylisuuntaa justiin eikä melkein. Tarpeeksi harmittomasti kuitenkin. Saapas nähdä, millaiseksi meidän tulevan talon sisustus sitten oikein rakentuu.

Tästä tulikin nyt juttu uudesta tuoksukynttilästä, vaikka tarkoitus oli ujuttaa juttuun mukaan vähän isompaa uuden vuoden mukanaan tuomaa kuviota. Mutta mennään tämän pienemmän ja harmittomamman aasin sillan kautta sitten vakavammin otettaviin aiheisiin vaikkapa heti seuraavaksi.


Mukavaa torstaita auringonapaisteesta ja melkein pakkasesta!



// These Jo Malone's scented candles <3.

KAVALIER JA MUITA MAKKARIN SUOSIKKEJA

Taannoin julkaisemassani synttärituoksupostauksessa lupasin palata vielä erikseen makkarin uuteen valaisintulokkaaseen, jonka hankin pilkkahintaan Lontoon Designjunctionin näyttelytuotteiden joukosta. Kyseessä on jo edellisen vuoden näyttelyssä ihastelemani messinkinen kekseliäs yksinkertaisuus ruotsalaisen Rubn Lighning -valaisinbrändin valikoimasta. Kavalier-valaisinta valmistetaan messingin lisäksi mustana ja valkoisena. Vaikka tähän Walesin asuntoon meillä ei ollutkaan tarvetta uusille valaisimille, niin tiesin kyllä löytäväni tälle paikan sitten uusista tilavammista neliöistä. Olin ensin ajatellut laittaa valaisimen säilöön, mutta en tietenkään raaskinut. Ja tuohon makkarin  yöpöydälle se ainakin toistaiseksi jäi. Valaisin kaipaa vielä toisenlaista poltinta, sillä tuo kellertävän oranssi lasi tuossa näyttelykappaleessa ei oikein minun kauneustajuani hivele. Vaikkakin illalla hämärässä se luo ympärilleen mukavan kynttilämäisen näyn. Aivan himmeimmällä "liekillään" valaisin toimii itse asiassa oivana yövalona, meillä kun taas vaihteeksi on tuota yöllistä lastenhuoneesta tulevaa trafiikkia riittänyt.

Varmasti kyllästymiseen saakka jaksan puhua makkarin valkoisten lakanoiden puolesta. Noissa Oohnoon* lakanoissa on kuitenkin sopivasti jotain geometric web -kuvionsa ansiosta. Toisaalta täytyy myöntää, että nyt hämärän vuodenajan koittaessa olen salaa hieman haaveillut myös tummemmista lakanoista. Mutta tässäkin palaan taas siihen perustavanlaatuiseen tosiasiaan, että meillä ei ole näissä neliöissä tilaa enää yksillekään säilytettäville lakanoille. Saanan ja Ollin Myrskyn jälkeen -kuosi on aivan ehdoton syyssuosikkini, se tuo metsän lähelle tuon vihreän tyynyn parina. Ja vaikka siitä syksy mieleen tuleekin, niin tyyny on tainnut olla viimeiset kaksi vuotta aina esillä jossain huoneessa. Siitä tuntenee ajattoman klassikkokuosin.

Juttelin Designjunctionissa pitkät pätkät Rubn Lightningin ruotsalaisen edustajan kanssa ja kävi ilmi, että tällä hetkellä heidän tuotteitaan ei jälleenmyydä missään Suomessa. Jos siellä lukijoissa on pienempien sisustusliikkeiden edustajia, joiden valikoimaan heidän tuotteet sopisivat, ottakaa koppi. Rubn Lightning tuntui olevan vailla sellaista jälleenmyyjää, jonka tiloissa tuotteet pääsisivät hyvin esille eivätkä hukkuisi suurten tavaratalojen valikoimaan toisinaan hieman sotkuisillekin osastoille. Rubnin koko valikoimaan pääset tutustumaan täällä.

Valaisin: Rubn Lightning Kavalier

Lakanat*: Oohnoo Geometric web // saatu

Tyynyt: Saana ja Olli, Svanefors,  DIY

Juliste: Desenio // saatu

/// Kavalier table lamp from  the Swedish Rubn Lightning.

TUOKSUHUUMASSA

Olen ollut aina yhden tuoksun naisia. Ennen tätä viikkoa omistin kaksi hajuvettä, joista toista käytin arkena, toista juhlassa. Tuota ensimmäistä Clean-sarjan tuoksua olen käyttänyt pian viisi vuotta, sitä edellinen Ralph Laurenin tuoksu kulki minulla matkassa varmasti teini-iästä saakka, siis nopeasti laskettuna ainakin 14 vuotta. Helppo oli hommata aina pullo entisen loputtua, kun ei tarvinnut arpoa niiden lukuisien uusien tuoksujen väliltä. Mitäpä sitä hyvä vaihtaamaan (tähän sellainen irvistyshymiö). Nyt kun virallisesti vanhenin ikänaisten sarjoihin (herranen aika, kuulostaa kamalalta!), ajattelin lahjoa itseäni uudella tuoksulla. 

Viime sunnuntaina Lontoossa samoilin taas siellä ennenkin ihastelemillani Marylebonen kulmilla ja nautin kiireettömästä sunnuntaitunnelmasta. Erityisesti Marylebone Hight Streetiltä löytyy useampi lempiputiikkini, joita kiertelin läpi.  Diptyquella olen ennenkin käynyt nuuhkimassa, nyt päädyin viimein kokeilemaan heidän tuoksujaan ja valinnan vaikeushan koitui sitten lopulta suureksi. Olisin voinut samantien sulloa kymmenkunta huumaavaa kassiin.

Päädyin lopulta kukkaiseen ja kesäiseen tuoksuun, jospa se vaikka toisi lisää pirteyttä syksyn pimeyteen ja vesisateeseen. Diptyquen suosikkituoksuista oli tullut myyntiin kätevä matkakoko, jossa tuoksuni valitsin. Paremmalla syyllä voi sitten jatkossa kokeilla muitakin sarjan tuoksuja. Tuoksut ovat todella luonnollisia, eivät ollenkaan keinotekoisia. Ei siis ihmekään, että pakkauksissa on maininta 'natural spray'.

Annoin kotiintullessani kauniin paperipussin miehelle saatesanoilla, että voi sen mulle sitten perjantaiaamuna antaa, jos ei muuta keksi. Oli kuitenkin pakko se varovasti salaa avata jo maanataina ja pihistää pussista nuo pari testeriä. Niitä nuuhkin kilpaa muutaman päivän, nyt sain vielä tuon varsinaisen lahjan eilen käyttööni. En pian osaa päättää, mitä niistä tuoksuttaisin. Aivan huumaavan ihania kaikki! Luulen, etten ole enää mikään yhden tuoksun (ikä)nainen ja pahoin pelkään (kukkaron puolesta), että näihin jää todella koukkuun.

Näitä kuvaillessa ehti jo asetelmat yöpöydällä vaihtua. Tuo kuvien hortensia tuli väkisin mukaani torstai-illan partiokuskausreissulta, kun ahdasta kujaa ajellessani se kurottautui tienreunan puskasta avonaiseen autonikkunaani. Naps vain ja matka jatkui. Yöpöydällä pilkottaa myös se Designjunction-löytöni, palailen siihenkin vielä paremmin.

Synttäripäivähän kului eilen ensin lenkkeilyn ja hieronnan merkissä, iltapäivällä keksin itselleni sitten niinkin spesiaalia synttäriluksusta kuin siivoamista. Illalla sentään juhlistimme vähän pihvin ja punkun voimin ravintolassa. Ja kyllähän se mies lopulta pääsi yllättämääkin. Se nimittäin tietää liian  hyvin, että mulla itsellä ei tule mieleenkään hankkia uutta tekniikkaa, vaikka entiset olisivat jo melkein romuna. Sitkeästi koitan aina sinnitellä, vaikka kuinka olisi akku tai ruutu sökönä. Siispä hyppysissäni kiiltelee uusi ruusukultainen omenavekotin. Taidankin jatkaa lauantaita ja tätä uutta kolmevitosen elämääni päivittelemällä uuden puhelimen ajantasalleen ja tuoksua uudessa kukkaistuoksussani kilpaa keittiönpöydältä löytyvän synttärikimpun kanssa :). Tänä iltana onkin sitten pihvin ja punkun sijaan luvassa Bridget Jonesia, Pimm'siä ja pirtsakkaa leidiseuraa. Can't Wait!

PERJANTAIN SOHVAPERUNAT

Voihan perjantai, tulit kyllä oikein sopivaan saumaan! Sohva on kutsunut koko viikon erityisesti kahta väsynyttä tyttölasta. Yli kuusituntiset koulupäivät ovat vaatineet äkkiseltään loman jälkeen veronsa. Erityisesti pienemmällä on ollut tunteet pinnassa ja silmät ristissä jo ennen illallisaikaa. Kovvoo hommoo, vaikka mukavaa tuntuu olevankin. Minä puolestani olen ollut viikon kummissani kaikesta saamastani omasta ajasta, vaikka juuri tänään erään toisen äidin kanssa todettiinkin, että päivät tuntuvat silti menevän yhtä nopeasti kuin ne vapaat aamupäivätkin viime kouluvuonna. Sitä kuvittelee ehtivänsä enemmän kuin oikeasti ehtiikään. Tällä viikolla olenkin kuluttanut taas ahkerasti lenkki- ja jumppatossuja, käynyt hierojalla, poiminut marjoja, kahvitellut hyvässä seurassa pariinkin otteeseen, suunnitellut vähän tulevia osa-aikatöitäni, pähkännyt talon sähkörasioita, valaisinten paikkoja ja ottanut kierroksia ilmanvaihtokanavien sijoittelun kanssa. Etsinyt netistä sopivia baarijakkaroita ja ruokapöydän tuoleja (tiedän, VÄHÄN ajoissa :), siivonnut pitkästä aikaa kunnolla ja kokeillut uusia reseptejä.  Ehdin vähän järkkäillä ja päivittää tekstiilejä myös olkkarissa.

Ei mitään mullistavia muutoksia, mutta pientä piristystä kuitenkin. Chhatwall&Jonssonin tyynynpäällinen sattui viimein kohdalleni Zarrossa Helsingissä. Vaikea oli valita kaikista kauniista kuoseista ja väriyhdistelmistä, mutta lopulta tuo ajaton, vaikkakin jo vähän nähty mustavalkoinen Ikat Kerela päätyi sitten mukaani. Zarrossa tuli tehtyä myös heräteostos puolenhinnan poistopöydästä. En voinut kävellä kahden kynttilän valkoisen Kubus-onneni ohitse. Ruotsalaisia ja tanskalaisia tuliaisia Suomesta :)!

Tänä iltana sytytän pian kynttilät, otan itsekin mukavan asennon viltin alla ja selailen puolestaan miehen tällä viikolla Suomesta mukanaan tuomat tuliaislehdet läpi.  Jos  siis pysyn hereillä!

Oikein ihanaa viikonvaihdetta! Ja kiitos kaikille, jotka ehtivät jo kommentoimaan eilistä pohjapiirrospostausta, todella mielenkiintoista lukea teidän ajatuksia!

///Friday! Do I need to say any other words?

KLONG ÄNG - HÄÄPÄIVÄN KORU

Miten mulla on sellainen tunne, että aika kuluu tällä hetkellä jotenkin normaalia nopeammin? Viikot vierivät toistensa päälle, enkä meinaa edes näillä suhteellisen inhimillisillä kalenterimerkinnöillä pysyä perässä. Viime viikolla hoksasimme viettävämme hääpäiväämme, taas. Suunnitelmia ei olla ikinä osattu tehdä tälläisten tärkeämpien päivien varalle, saati varata monen ruokalajin illallisia hienoista ravintoloista. Ennemminkin olemme suosineet spontaanisti paikallisia nakkikioskeja :). Mies on myöskin jo tottunut siihen, että hommaan itse kukkani aina merkkipäivien aikaan. Tällä kertaa poimin yhdeksännen hääpäivän kunniaksi pienen hortensian kukinnon parvekkeelta. En siis rehellisesti sanottuna jaksanut edes lähteä kukkakauppaan. Sen sijaan panostin hääpäivän maljakkoon ja valintani osui pitkään haaveilemaani Klongin Äng- vaasiin. Tuumasinkin tuossa, että toiset kantavat hääpäiväkorujaan korvissa tai kaulalla, minä asettelen niihin mieluummin kukkasia. Tuo vaasi on nimittäin kaunis kuin koru. Saapas nähdä, miten kauniisti aika alkaa piirtämään patinaa vaasin messinkiseen sisäosaan. 

Vaasi saapui muuten niin kauniissa valkoisessa laatikossa, jonka sisältä löytyi korurasioiden tapaan samettinen suoja sekä lahjanauhaa. Mainio lahjaidea myös tuoreelle hääparille, joka voisi seurata avioliiton patinoitumista suoraan maljakosta.

Klong on ruotsalainen muotoiluyritys, jonka pääasiassa ruotsalaisten suunnittelijoiden joukkoon poikkeuksen tekee nykyisin Joensuussa vaikuttava lahjakas moniosaaja Katriina Nuutinen. Katriinan lasinen Hely-valaisin taitaa roikkua edelleen Joensuun Taitokorttelin Taito-Shopin ikkunassa.

Loppukevennykseksi vielä vähän perheblogimaista realityä. Ihana ponitalli tuo Kubus! Mukavaa alkanutta viikkoa!

// For our ninth anniversary I decided to want a different kind of a jewellery. Something to put flowers in. So there it is, my new diamond Äng vase from Swedish Klong. I just adore it!

JÄLJELLE JÄI INKALILJAT

Meidän lomaviikko vetelee viimeisiään, mutta tyylikkäästi veteleekin, kun on luvattu kuumempaa kuin Rio de Janeirossa. Siispä pikainen raapustus eetteriin, rantakassit, hyvät eväät ja suppivehkeet autoon ja menoksi. Tällä viikolla ollaankin retkeilty taas ihan reippaasti, kun saatiin hyvä ystäväni, esikoisen kummitäti tänne muutamaksi päiväksi kylään. Oli kyllä niin mukavaa, että aika meni ihan hujauksessa päivät pitkin Walesiä ihmetellessä, väliajat lasten kanssa pelaillessa ja illat ruokapöydän ja viinilasillisten ääressä nautiskellessa. Nyt jaksaa taas hetken olla erossa kaikista Suomen tärkeistä. Loppukesästä sitten taas tavataan.

Sain ystävältäni aivan ihanan runsaan kimpun inkaliljoja. Minua jäi myös huhtikuisen Helsingin reissun jälkeen kaivelemaan Image Republicin kaunis printti Brigitte Bardotista ja sainkin sen sitten pienellä järjestelyllä ystäväni matkassa tänne kotiutettua. Eilen hain sille illansuussa vielä kehyksetkin, ja nyt ajattelin viimein siihen mustaan maaliin tarttua ja sipaista Ikean kromiset kehykset mustaksi. Jostain kumman syystä ei tullut miehen suunnalta yhtään jupinaa tästä hankinnasta, taisinpa innoittaa printteineni hänet ihan omaan instapäivitykseen.

Jos paljon kivaakin, niin vähän kurjaakin ehti sattua tälle viikolle, kun kuopus kaatui leikkipuistossa ja löi hampaat huulen alta läpi. Perjantai-iltaa vietettiinkin sitten kaikista ennakkosuunnitelmista poiketen sairaalan ensiavussa ja eilinenkin meni vielä pitkälti kotona rauhassa oleillen. Onneksi ei käynyt kuitenkaan pahemmin, vaan pikku neiti selvisi tällistä jopa ilman tikkejä. 

Mutta nyt me mennään! Mukavaa sunnuntaita teillekin!

ELÄMÄNI HUUTO?

Minulla ei ole kovinkaan paljon kärsivällisyyttä viettää aikaani kirpputorilla saati huutokaupassa, sattumanvaraisten löytöjen toivossa. Perinteisessä huutokaupassa en ole koskaan edes käynyt. Mutta ne, jotka blogiani seuraavat tietävät varmasti rakkauteni laadukkaisiin ja aikaa kestäviin, ehkä vähän erikoisiinkin sisustusesineisiin. Ja hyvin ymmärtävät, että kun aletaan puhua hyvin todennäköisistä designlöydöistä tai muuten vaan charmanteista ajanpatinoimista sisustusesineistä yhdistettynä turvalliseen ostosympäristöön, niin johan alkaa minullakin kärsivällisyyttä löytymään. Indiedaysin ja Bukowskisin kampanjan myötä pääsinkin tutustumaan Bukowskis Market -laatuhuutokaupan toimintaan kotisohvaltani käsin. 

Muistan, kuinka moneen otteeseen olin kertonut miehelleni haaveistani löytää erityisesti eräät hintansa puolesta saavuttamattomissa olevat klassikkotuolit joskus alkuperäisinä versioina huomattavasti huokeampaan hintaan, mutta en ollut koskaan saanut ryhdyttyä tuumasta toimeen ja etsittyä löydön mahdollistavaa ostoskanavaa. Olin kuullut Bukowskis Marketista, mutta sen toimintaan ja valikoimaan en ollut kuitenkaan koskaan hoksannut paremmin tutustua.

Kunnes sitten tämän blogikampanjan myötä päätin kirjautua Bukowskisin sivuille ja ottaa aikani nettihuutokaupan toimintaperiaatteisiin ja reilun 3000 laatuesineen valikoimaan tutustuen. Koruja, taidetta, kelloja, lasia, talonpoikaisesineitä, kolikoita, kirjoja, mattoja, vintagemuotia, valaisimia ja sitä designia, monen muun kategorian joukossa.  Hyvin äkkiä eri kategorioita ja tuotevalikoimaa läpikäydessäni minulla alkoi rinnassa sykkiä ja tuli myös kieltämättä sellainen tunne, että tässä on nyt kyllä sellainen kesän kuuma kantarellipaikka kyseessä, josta en oikeastaan haluaisi hiiskua kenellekään muulle vaan nauttia sienimetsästäni aivan yksikseni hyräillen. Mutta koska kyseessä oli sovittu blogiyhteistyö, niin menköön nyt sitten. Jospa joku muukin saisi tämän jutun myötä saman aarteenetsintäkipinän rintansa alleen polttelemaan.

Ja mitä vielä! Ne minun aina haaveilemani Harry Bertoian Side Chair -tuolit (kuva alla)! Neljä kappaletta krominväristä hiukan ajan patinoimaa tuolia oli siellä kaikkien muiden huudettavien joukossa. Muutaman päivän harkitsin ja pehmittelin miestäni, joka sitten lopulta kaikkien hyvien perustelujeni jälkeen näytti vihreää valoa huutamiselle. Olisihan se nyt ollut melkoista itsehillintää jättää tämä reilusti alle yhden uuden vastaavan tuolin hinnalla myytävä neljänsetti kuljeksimaan muiden pois korjattavaksi. Ennen kuin jätin ensimmäistäkään tarjoustani tutustuin kuitenkin tarkasti huutokaupan osto- ja myyntiehtoihin sekä nettisivuilta löytyvien useimmiten kysyttyjen kysymysten ja vastausten listaan.

Mikä tässä huutokaupassa herättää luottamusta ja sitä myöten suurta kiinnostusta on se, että kaikki huutokaupattavat esineet on tutkittu ja arvioitu tarkasti Bukowskisin ammattilaistiimin voimin ja niiden suunnittelija, materiaali ja kunto on kerrottu mahdollisimman tarkasti ja todenmukaisesti. Arvioijat asettavat esineille lähtöhinnan, joka toimii ainoastaan ohjenuorana ostajille. Tuote voidaan lopulta myydä lähtöhintaa huomattavasti korkeammalla hinnalla, mutta myös lähtöhintaa halvemmalla hinnalla. Tuotteen myyjä puolestaan voi asettaa myymälleen tuotteelle salaisen pohjahinnan, jota alempia tarjouksia huutokauppa ottaa vastaan, mutta tuotetta ei näillä tarjouksilla kuitenkaan voi voittaa itselleen.

Huutokaupassa on oikeastaan kaksi tapaa lähteä tekemään tarjousta. Joko tekemällä yksittäisen minimikorotuksen jo tarjottuun hintaan tai miettimällä oman enimmäistarjouksen, suurimman rahasumman, jonka on valmis myytävästä esineestä maksamaan. Tässä tapauksessa Bukowskis hoitaa tarjoamisen puolestasi, kuitenkin aina vain tarvittavan minimikorotuksen verran. Eli jos hyvä tuuri käy, sinulla on mahdollisuus voittaa esine itsellesi enimmäistarjoustasi matalammalla hinnalla. Itse lähdin tavoittelemaan tuoleja juuri tällä enimmäistarjouksella jo siitäkin syystä, että en pystynyt koko ajan vahtimaan muiden tekemiä tarjouksia ja reagoimaan niihin nopeasti. Toinen syy oli asettaa huudolleni harkittu kattohinta, jota korkeampaa hintaa en tässä tilanteessa halunnut tuoleista maksaa.

Ja kuinkas sitten kävikään? Huutoajan umpeutumisen lähestyessä huomasin, että oma enimmäistarjoukseni oli suureksi harmikseni ylitetty. Koska huuto ei ollut vielä mennyt minuuttipeliksi ja edelleen halusin nähdä tuoli-ihanuudet tulevaisuuden kotini sydämessä, tuumasin tovin ja tarkistin Bukowskis Marketin sivuilta huudettavan tuotteen kokonaishinnan eli oman tarjoukseni päälle tulevan huutoon liittyvän vasaramaksun, alvin, mahdollisen jälleenmyyntikorvauksen osuuden sekä tuotteen kuljetushinnan Tukholman varastolta Helsingin varastolle. Päätin lopulta vastoin alkuperäistä suunnitelmaani tehdä vielä uuden enimmäistarjouksen. Taisi olla elämää suuremmasta huudosta kysymys, sillä enpä muista milloin minua olisi edellisen kerran jännittänyt niin kovasti. Ottaen huomioon rytmihäiriötaipumukseni, koin tarpeelliseksi jättää huudon täysin Bukowskisin käsiin ja tarkastaa tilanteen vasta illemmalla huudon umpeuduttua.

Kaikki kuvat: Bukowskis Market

Illemmalla sitten huomasin saaneeni parikin sähköpostia, joista toinen kertoi, että enimmäistarjoukseni oli jälleen ylitetty ja toinen tuotteen lopullisen myyntihinnan. Olisipa ollut mahtavaa otsikoida tämä juttu kysymysmerkin sijaan huutomerkin saattelemana. Hetken harmitti. Tuolien loppuhinta jäi nimittäin silti alle yhden uutena hankittavan tuolin hinnan. Mutta sitten kuitenkin olin lopulta todella tyytyväinen, että olin lopulta löytänyt tälläisen loistavasti ja luotettavasti toimivan aarrekanavan. Nyt ainakin tiedän jatkossa, kuinka voin toteuttaa designhaaveitani myös vähän edullisemmin. Ja ne Bertoiat. Tallensin hakuni Bukowskisin sivuille suunnittelijan nimellä ja näin saan jatkossa tiedon kaikista samaiselta suunnittelijalta huutokauppaan tulevista tuotteista suoraan sähköpostiini. Ehkäpä elämäni huuto on siis sittenkin vielä edessä päin.

Voin lämpimästi suositella Bukowskis Market -nettihuutokauppaa, siellä näyttää tulevan uusia aarteita myyntiin kuin sieniä sateella. Olisipa myös todella mielenkiintoista kuulla, oletko sinä yrittänyt koskaan ostaa tai myydä Bukowskis Marketin kautta?

KAKTUSKAUNEUTTA

Kaktukset jatkavat viherkasvitrendin aallonharjalla. Itsekin olen näitä karuja kaunistuksia harrastanut jo jonkin tovin. Ovat helppohoitoisuudessaan juuri sopivia huollettavia minulle. Täällä etenkin tuntuu, että kauniita ja vähän erikoisempia yksilöitä on tarjolla enemmän. Nyt keväällä olenkin niitä bongaillut puutarhoilta ulkokukkien hakureissuilta. Kaktushan se tarttui kaveriksi myös sieltä Lontoon viimeisimmältä reissulta, nimittäin the Conran Shopissa kohdalleni osui ehkä erikoisin lajissaan vähään aikaan. En kerta kaikkisesti voinut vastustaa tätä erityislaatuista löytöä. Belgialaisen Seraxin valmistama keraaminen kaktusmaljakko sai kunnian matkata kanssani Walesiin ja liittyä noiden vähän eläväisempien lajikkeiden joukkoon. Vihreistä kaktusmaljakoista sentään jänistin, vaikka nyt tuon valkoisen rinnalla saattaisi sellainen minivihreä kivasti mennäkin. 

Maljakon ihanuudesta kertoo paljon se, että olen ehtinyt kokeilla sitä jo vaikka mihin. Näitä kuvia ennen se muun muassa patsasteli ensin keittiön pöydällä ja sitten olkkarin matalalla ikkunalaudalla. Makuhuoneeseenkin sen mielelläni veisin lomafiilistä tuomaan, tai kylppäriin. You name it. Veikkaan, että tästä tulee mun yksi kaikkien aikojen kummallisuussuosikki ja muistuttaa minua aina Lontoon taiasta, vaikka belgialaista alkuperää onkin. Vaikka melko usein sisustukseen liittyviä ostoksia teenkin, vain harvat hankinnat saavat aikaan samanlaista hyväntuulista hyrinää kuin tämä. Mitäs tykkäät? 

/// When visiting the Conran Shop in London I just couldn't resist the cactus vase designed for Serax by Marie Michielssen. It matches so well with my existing cacti collection even though I see it easily as part of any other still life too. There're also a couple shades of green and different sizes available in this selection. What do you think about my newest bargain? 

THE CONRAN SHOP // LONDON

Moikkamoi maanantai ja kaikki muutkin siellä! Blogijuttuni eivät ole viime aikoina noudattaneet kovin loogista kronologista järjestystä ja olenkin sujuvasti pomppinut aikajanalle sinne tänne aina fiiliksen ja juttujen tekoon käytettävissä olevan ajan mukaan. Mutta kun itse toimittaa omaa juttuaan, on tässä lajissa melkein rajattommat yrittäjänvapaudet.

Viikon takaiselta Lontoon reissulta olisi vaikka mitä ihanaa jaettavaa, mutta päädyn tältäkin reissulta raportoimaan peruuttaen jo siitäkin syystä, etten karkottaisi kaikkia sisustusaiheiden vuoksi blogiani seuraavia kokonaan linjoilta. Sen enempää suunnittelematta viime aikoina kaikki muu lifestylehenkinen on ajanut sisustuksen ohi palstatilassa, vaikka pinnan alla suunnitellaankin sisustusta ehkä isommin kuin koskaan. 

Mutta sinne Lontooseen! Toisena päivänä seikkailin kaupungissa vielä puolisen päivää itsekseni ja päädyin puistokierrokselta Marylebonen kaupunginosaan ja sen rauhaisille kaduille. Olin ruksinut To Do -listalleni pari sisustuskauppaa Marylebone High Streetiltä, joista The Conran Shop oli ollut mielen päällä jo pidemmän aikaa. Kolme kerrosta kokonaisvaltaista sisustamista, asusteita, kirjoja, lahjoja ja ruokatuotteita. Oma kahvila ja samppanjabaari kattoterassilla. Liikkeessä oli kiellettyä kuvata kameralla, mutta puhelimella sain luvan napsia mielin määrin. Ehkäpä kuvat nähtyänne ymmärrätte, että tuli sitten lopulta vähän kiire bussiin, enkä ilman kantamuksia kotiin täältä selvinnyt.

Jäin miettimään, minkähänlaisia ostopäätöksiä tälläisessä kaupassa tulisi tehtyä, jos ottaisi alkulämmöt sieltä samppanjabaarin kautta? En ehkä uskalla kokeilla seuraavallakaan kerralla.

Haluattekos nähdä, mitä meille kotiutui? Tuote vilahtaa näissäkin kuvissa. Melkein tekisi mieli arvuutella. Kerrottakoon nyt kuitenkin, että Eero Saarisen marmorinen Tulppaani-pöytä jäi harmikseni kauppaan.

/// The Conran Shop at the north end of Marylebone High Street in London was just amazing. I wonder what kind of purchases you might be able to do here if just first warming up in shop's own champagne bar on the roof terrace?