TUOKSUHUUMASSA

Olen ollut aina yhden tuoksun naisia. Ennen tätä viikkoa omistin kaksi hajuvettä, joista toista käytin arkena, toista juhlassa. Tuota ensimmäistä Clean-sarjan tuoksua olen käyttänyt pian viisi vuotta, sitä edellinen Ralph Laurenin tuoksu kulki minulla matkassa varmasti teini-iästä saakka, siis nopeasti laskettuna ainakin 14 vuotta. Helppo oli hommata aina pullo entisen loputtua, kun ei tarvinnut arpoa niiden lukuisien uusien tuoksujen väliltä. Mitäpä sitä hyvä vaihtaamaan (tähän sellainen irvistyshymiö). Nyt kun virallisesti vanhenin ikänaisten sarjoihin (herranen aika, kuulostaa kamalalta!), ajattelin lahjoa itseäni uudella tuoksulla. 

Viime sunnuntaina Lontoossa samoilin taas siellä ennenkin ihastelemillani Marylebonen kulmilla ja nautin kiireettömästä sunnuntaitunnelmasta. Erityisesti Marylebone Hight Streetiltä löytyy useampi lempiputiikkini, joita kiertelin läpi.  Diptyquella olen ennenkin käynyt nuuhkimassa, nyt päädyin viimein kokeilemaan heidän tuoksujaan ja valinnan vaikeushan koitui sitten lopulta suureksi. Olisin voinut samantien sulloa kymmenkunta huumaavaa kassiin.

Päädyin lopulta kukkaiseen ja kesäiseen tuoksuun, jospa se vaikka toisi lisää pirteyttä syksyn pimeyteen ja vesisateeseen. Diptyquen suosikkituoksuista oli tullut myyntiin kätevä matkakoko, jossa tuoksuni valitsin. Paremmalla syyllä voi sitten jatkossa kokeilla muitakin sarjan tuoksuja. Tuoksut ovat todella luonnollisia, eivät ollenkaan keinotekoisia. Ei siis ihmekään, että pakkauksissa on maininta 'natural spray'.

Annoin kotiintullessani kauniin paperipussin miehelle saatesanoilla, että voi sen mulle sitten perjantaiaamuna antaa, jos ei muuta keksi. Oli kuitenkin pakko se varovasti salaa avata jo maanataina ja pihistää pussista nuo pari testeriä. Niitä nuuhkin kilpaa muutaman päivän, nyt sain vielä tuon varsinaisen lahjan eilen käyttööni. En pian osaa päättää, mitä niistä tuoksuttaisin. Aivan huumaavan ihania kaikki! Luulen, etten ole enää mikään yhden tuoksun (ikä)nainen ja pahoin pelkään (kukkaron puolesta), että näihin jää todella koukkuun.

Näitä kuvaillessa ehti jo asetelmat yöpöydällä vaihtua. Tuo kuvien hortensia tuli väkisin mukaani torstai-illan partiokuskausreissulta, kun ahdasta kujaa ajellessani se kurottautui tienreunan puskasta avonaiseen autonikkunaani. Naps vain ja matka jatkui. Yöpöydällä pilkottaa myös se Designjunction-löytöni, palailen siihenkin vielä paremmin.

Synttäripäivähän kului eilen ensin lenkkeilyn ja hieronnan merkissä, iltapäivällä keksin itselleni sitten niinkin spesiaalia synttäriluksusta kuin siivoamista. Illalla sentään juhlistimme vähän pihvin ja punkun voimin ravintolassa. Ja kyllähän se mies lopulta pääsi yllättämääkin. Se nimittäin tietää liian  hyvin, että mulla itsellä ei tule mieleenkään hankkia uutta tekniikkaa, vaikka entiset olisivat jo melkein romuna. Sitkeästi koitan aina sinnitellä, vaikka kuinka olisi akku tai ruutu sökönä. Siispä hyppysissäni kiiltelee uusi ruusukultainen omenavekotin. Taidankin jatkaa lauantaita ja tätä uutta kolmevitosen elämääni päivittelemällä uuden puhelimen ajantasalleen ja tuoksua uudessa kukkaistuoksussani kilpaa keittiönpöydältä löytyvän synttärikimpun kanssa :). Tänä iltana onkin sitten pihvin ja punkun sijaan luvassa Bridget Jonesia, Pimm'siä ja pirtsakkaa leidiseuraa. Can't Wait!