LÄHIMETSIEN KESTOPUUTA TERASSILLA

//Kaupallinen yheistyö: PrimaTimber Oy

Jos pesänrakennusvietti iskee aina syksyisin säiden viilennyttyä ja iltojen pimennyttyä, niin kevään korvalla tuo vietti kanavoidaan enneminkin viihtyisiin ulkotiloihin elämän siirtyessä pitkän talven jälkeen ulos. Aamukahvit kesäkukkien katveessa, uinnin jälkeiset jäätelöt, harvinaisille vieraille tarjoiltu britatorttu, tuoksullaan naapuritkin huumaavat grilliherkut, iltasaunan jälkeinen jäähdyttely ja lasillinen kuplivaa lasten jo mentyä nukkumaan. Aamujooga horisonttiin tuijotellen, juoksulenkin jälkeinen venyttely, oma joutilas lukuhetki tai lasten kanssa puhallellut saippuakuplat.  Olipa kyseessä uudisrakennus, kerros- tai rivitaloasunto tai pitkään palvellut omakotitalo, kesän alkuun liittyy varmasti suurella osalla meistä korkeat odotukset leppoisista ja lämpimistä päivistä omalla terassilla. Niin myös meillä. Tuskin olimme tänäkään keväänä ainoita, jotka tarttuivat lapioon metrisen kinoksen äärellä vähän terassikelejä edesauttaakseemme. Toukokuun puolella uskaltaa jo julistaa meidänkin leveysasteilla terassikauden virallisesti avatuksi.

Meidän viime kesäistä terassin rakennusta en ole vielä tarkemmin blogissa käsitellytkään. Terassin rakennushan oli ajankohtaista meillä heti heinäkuussa muutettuamme uuteen kotiin. Tällä hetkellä näkymän ollessa kovin karu luonnon odotellessa vielä vehreyttään nämä kuvat luovat jo toiveikkaita odotuksia tulevaan kesään, terassin kalustamiseen ja pihaistutuksiin.  

Ennen terassin sisustamista kesäkeitaaksi palataan vielä ajassa viime kesään ja ajankohtaan, kun terassin rakennusta vasta suunniteltiin. Alusta saakka oli selvää, että meidän terassi tehtäisiin maakunnassa tuotetusta kestopuusta. Vierailimme joensuulaisen PrimaTimberin tehtaalla Kuhasalossa tutustumassa eri kestopuuvaihtoehtoihin. PrimaTimberin kyllästämö sijaitsee aivan kaupungin laitamilla syväsataman vieressä, missä tänä vuonna vietetään jo viisitoistavuotisjuhlavuotta. PrimaTimber hankkii raaka-aineet mahdollisimman läheltä tehdasta pitkäaikaisilta ja laadukkailta toimittajilta. Ja vaikka terassinrakennus- ja kunnostustyöt pihoilla alkavatkin suomalaisilla pihoilla aikaisintaan vasta näin kesän korvalla toukokuussa, niin PrimaTimberillä on uuden rakennuskauden suhteen eletty kiireisimpiä aikoja jo tammikuusta huhtikuuhun, kun kyllästämöllä on paiskittu hommia kahdessa vuorossa terassinrakentajien kesäunelmien takaamiseksi.

Terassiamme ei ole katettu, joten se on jatkuvasti alttiina sään ja vuodenaikojen vaihtelulle ja kovallekin rasitukselle. Siksi ainut oikea vaihtoehto terassimateriaaliksi oli painekyllästetty mänty. Teimmekin lopullisen lautavalinnan lähinnä laudan leveyden, värin ja sileyden perusteella. Terassimme pinta-ala on kokonaiset 66 neliötä, joten päädyimme jykeimpään PrimaTimberin lankkuun, joka on 45 mm paksua ja jopa 195m leveää. Vihreään väriin puolestaan päädyimme, koska halusimme vielä miettiä terassin lopullista väriä rauhassa. Jos väristä on puolestaan varma jo hankintahetkellä, kestopuuta on saatavilla jo valmiiksi ruskean tai harmaan sävyisenä. Päädyimme myös karhennetun tai uritetun laudan sijaan yksinkertaiseen sileään lautaan säilyttääkseemme mahdollisimman simppelin ilmeen muun julkisivun jatkona myös terassissa.

Terassin rakennustyö oli sovittu talonrakennusurakkaan ja siinä ei kauan kulunut, kun meidän raksamiehet ryhtyivät hommiin. Ainoana erikoisuutena yksinkertaiseen, yksitasoiseen ja symmetriseen terassin pintaan halusimme tehdä terassin pintaan aukon terassille istutettavaa puuta varten. Seuraavana päivänä saimmekin jo ihmetellä valmista terassia.

 

Pääsimme tekemään mukavia muistoja terassilla siis jo viime kesänä. Hauska muisto jäi myös tästä kesäpäivästä, kun upouutta terassiamme elokuussa kuvattiin mainostoimiston voimin Prima Timberin mainokseen. Tuon videon kestopuun matkasta pystymetsästä terassinpinnaksi voit käydä katsomassa PrimaTimberin verkkosivun etusivulla täällä. 

PrimaTimberin kestopuun juuret ovat itäsuomalaisissa lähimetsissä ja meidän perheen juuret ihan kirjaimellisestikin tässä kestopuussa. Sen vuoksi tämän terassimateriaalin valinta meni jopa vähän myös tunteisiin. En malta odottaa niitä kesäpäiviä, kun uudelle terassille tarkenee astua paljain varpain. Uskon, että niinä  koleina ja sateisinakin päivinä PrimaTimberin kestopuun historia lämmittää, jos nyt ei varpaita niin sydäntä kuitenkin. Niin yrityksen historiaan, arvoihin, tuotteisiin kuin jälleenmyyjiinkiin voit tutustua PrimaTimberin verkkosivuilla.

Aurinkoisia terassi- ja terassinrakennuskelejä toivottaen!

MUSTAT OVET VIIMEISTELEVÄT TALON JULKISIVUN

//Kaupallinen yhteistyö: JELD-WEN Suomi Oy

Viikko sitten tein katsauksen sisäovivalintoihimme ja nyt on aika ynnätä blogiin myös ulko-ovivalintamme. Kotimme sisäovien tapaan tilasimme myös ulko-ovet JELD-WENiltä. Britanniassa asuessani ihastuin klassisiin peilioviin sikäläisten kivitalojen näyttävillä sisäänkäynneilla. Niinpä ajattelin sellaisen tuovan mukavaa särmää myös modernin talon linjoihin ja ovi olisi myös tavallaan arkinen muisto Walesin ajastamme. Valitsimmekin sekä pääsisäänkäynnille että talon päätyyn kodinhoitohuoneen sisäänkäynnille Classic C1881 -ulko-ovet. 

Sisäovien tapaan myös JELD-WENin ulko-ovet on mahdollista sävyttää haluamansa sävyiseksi ja me päädyimme ovissa mustaan väriin. Vaikka erikoisvärillä sävytys toikin ovien hintaan lisämaksun, niin nämä ulko-ovet ovat kyllä kauneudessaan olleet joka euron arvoiset. Musta väri on kyllä ihan nappivalinta valkoisen yleisilmeen keskelle ja oven väri ilahduttaa myös sisätiloissa. Kannattaakin huomioida ulko-ovia tilatessa, että ulko-oven voi valita sisäpuolelta halutessaan myös erivärisenä. Ja toisaalta tumman ulko-oven valitessaan varautua siihen, että aurinko ajan kanssa haalistaa oven sävyä ja oven uudelleen maalaus sitten jossakin vaiheessa tulee ajankohtaiseksi.

Tarvitsimme yhden ulko-oven myös ulkorakennukseen, jossa sijaitsevan varaston oveksi valitsimme ulkorakennuksen panelointiin yhteensointuvan Function F1893-oven samassa mustassa värissä. Varaston käyttötarkoitusta ajatellen tilasimme tämän oven alareunaan vielä potkulevyn estämään kovempia kolhuja. Oven ympärillä olevat karmit ja osa panelointia on maalattava vielä paremmin ensi kesänä.

Musta ovi viimeistelee kauniisti talon julkisivun, enkä oikein muun väristä ovea tuossa enää osaisi nähdäkään. Ensi kesänä sisäänkäyntejä on tarkoitus viimeistellä vielä rappujen laatoituksella ja oven alareunaan tulevalla peltikynnyksellä. Jotkut näyttävät suuret ruukut oven molemmin puolin sitten pisteeksi iin päälle. 

Näiden ulko-ovikuvien myötä toivottelen teille mukavia viikon viimeisiä hetkiä! Ja hei, mitäpä sitä ei bloggaaja kuviensa eteen tekisi! Osan näistäkin kuvista otin kiivettyäni tuohon talon edustalla olevaan salavaan :).

Juttu sisäovista löytyy täältä.

SEINÄÄN UPOTETTU HYLLY

Heissanhopsan, lauantaiterkut sohvannurkasta! Viikonloput vailla suurempia suunnitelmia ovat vähintään yhtä ihania kuin ne suurten suunnitelmien viikonloput. Pumpin ja parin viherkasviostoksen lisäksi tähän päivään on kuulunut ainoastaan rentoa kotoilua. Tammikuu on melkein jo selätetty, vaikka tänä vuonna se onkin mennyt jotenkin itsestään ja huomaamatta ohi. Helmikuu tuntuu henkisesti jo helpommalta, eikä talvi tunnu enää niin lohduttoman ikuiselta eikä etenkään pimeältä, vaikka talvesta kyllä muutoin vuodenaikana nautinkin. Helmikuussa tulee myös pian jo täyteen vuosi siitä, kun muutimme takaisin Suomeen, mikä tuntuu melko uskottomalta. Minne vuosi on hävinnyt? Toisaalta, kun ympärilleen katselee, niin melko paljon on ehtinyt vuodessa tapahtua. Viime vuonna tähän aikaan alettiin Walesissä vasta orientoitua pakkaus- ja muuttopuuhiin ja tässä talossa oli vielä lunta lattiana ja juuri ja juuri harkkoseinät pystyssä. 

Kameran muistikortille olin jo viime viikonloppuna napsinut muutamia kuvia kotimme seinään upotetusta hyllystä, joka on näkynyt blogissa vielä melko vähän. Hyllykkö on melko massiivinen, mutta kotimme mittasuhteisiin juuri sopiva. Hyllyt rakennettiin samasta kipsilevystä kuin suurin osa väliseinistäkin ja tasoitettiin ja maalattiin samalla muiden seinä-ja kattopintojen kanssa. Alkuun mietin hyllykön tilaan jotain perinteisempää hyllyratkaisua, kuten String-kokonaisuutta, mutta tämä seinään rakennettu versio tuntui sitten kuitenkin linjakkaammalta ja ehkä vähän omanlaisemmaltakin ajatukselta. Takkapuiden säilytys oli yksi hyllyn alkuperäisistä säilytysajatuksista. Toisena taisi tulla sisustuslehdet ja -kirjat ja kolmantena sitten viherkasvit ja muut sisustuksen yksityiskohdat.

Kovin paljon en ole vielä nähnyt vaivaa hyllykön stailaamiseen, tavarat ovat päätyneet paikoilleen osa vähän vahingossakin. Vähän kuten muunkin piensisustuksen kanssa, niin tämäkin alue tarvinnee jonkin inspiraatiopuuskan. Yksi hylly olisi ihana valjastaa kokonaan kaktuksille. Muita viherkasveja tässä hyllyssä on hankala saada pärjäämään takan lämmittäessä tilaa epäsäännöllisen säännöllisesti. Kahteen kohtaan hyllykköä on asennettu sähkörasiat tunnelmavaloja varten ja useita vuosia mukanamme kulkenut Mini Block -valaisin hyllyssä jo odottelee, että löytäisin siihen uuden muuntajan rikkoutuneen tilalle. Valaisinfriikkinä en pistäisi pahakseni vaikka hyllyyn päätyisi joku toinenkin pieni kaunokainen. Tällä hetkellä minua vaivaa  jonkinasteinen rakennuksen jälkeinen kulutusähky, eikä minua niin kiusaa se, että monikaan kodin viimeisteltävä kohta tai sisustuksellinen asia ei juurikaan edisty. Eiköhän tämä tunne tästä hälvene ja inspiraatio syntyy taas toivottavasti itsestään.

Tällä viikolla minulla olisi ollut enemmänkin postausinnokkuutta ja iltaisinkin blogille aikaa, mutta läppärin latausongelmat pitivät koneen kiinni koko viikon ja lopulta sain vietyä koneen huoltoon. Toivonkin nyt sormet ristissä parasta, että kyseessä on vain vioittunut laturi ja pulmasta selvitään uuden tilauksella. Saa nähdä, monestiko mies suostuu työkonettaan minulle tähän tarkoitukseen lainaamaan.

Mutta nyt lainakone kiinni, Netflix ja Affair. Leppoisaa lauantai-iltaa sinulle!

LIUKUOVILLA TILAN TUNTUA KODIN NELIÖIHIN

// Kaupallinen yhteistyö: JELD-WEN Suomi Oy

Puolisen vuotta alkaa olla mittarissa uuden kodin asukkaana ja on aika punnita raksaprojektin  isoimpien kokonaisuuksien ja päätösten toimivuutta tähän saakka. Tässä postauksessa ajattelin vielä palata sisäovivalintoihimme.

Ovien suunnitteluhan aloitettiin jo hyvissä ajoin, sillä toiveenamme oli seinän sisään liukuvat ovet, mikä vaikutti jo varhaisessa vaiheessa talon rakennesuunnitteluun. Vuosi takaperin esittelin täällä ovisuunnitelman ja suunnitelman mukaan lopulta myös ovet tilasimme. Ovet meille toimitti JELD-WEN, jonka kanssa asiointi suunnitteluvaiheessa toimi mutkattomasti sähköpostitse meidän asuessa tuolloin vielä ulkomailla. Valitsimme JELD-WENin Advance-Line -mallistosta valkoiset Steady 411 Slide -liukuovet, joista suurimman makkarin oviaukkoon tilattiin pariovet.

 JELD-WENin sisäovet on mahdollista sävyttää haluamansa sävyiseksi ja me halusimme ovilevyt samalla sävyllä valkoisen seinämaalin kanssa välttääksemme kellertävämmän valkoisen sävyn. WC:n ja peseytymistilojen oviin valitsimme lisäksi lukot. Lastenhuoneiden oviaukot halusimme vähän suuremmiksi ja niissä on 90cm ovilevyt, kun muissa oviaukoissa leveytenä on 80cm. Pariovien aukko on puolestaan 140cm.

Liukuovien lisäksi myös Clever Line -malliston Savu-saunanovi saapui samassa lähetyksessä ja olemme olleet tyytyväisiä lasioven savunsävyiseen väriin. Näin saunan tumma ilme jatkuu ovea myöten ja tumma lasi myös blokkaa pesuhuoneen puolelta tulevan valon ja saunan savusaunamainen pimeä tunnelma säilyy. Ovi sopii hyvin myös mustien suihkujemme pariksi.

Tavoittelimme liukuovivalinnalla ensisijaisesti tilan avoimuuden ja ovettomuuden tuntua, mutta myös lisää käytettävissä olevia neliöitä: Siinä missä perinteiset laakaovet tarvitsevat oman tilan avautumiseen, seinän sisään liukuva ovi ei määritä lainkaan huonekalujen sijoittelua oven läheisyydessä. Erityisesti tähän lisäarvoon olemme olleet todella tyytyväisiä.

Sävytettävien liukuovien hankkijan kannattaa huomioida, että liukuovien karmit tulevat aina perusvalkoisen sävyisenä. Itse mietimme vielä, maalaammeko karmit joku päivä jälkikäteen saman sävyiseksi. Helpoimmalla toki olisimme päässeet, jos olisimme hoksanneet maalata karmit jo ennen asennusta. Vaikkakin täytyy sanoa, että tuohon sävyeroon on ajan kuluessa myös silmä tottunut. Kodissa on muutenkin niin erilaisia valkoisen sävyjä.  Pieniä huoltotoimenpiteitä jouduimme ovien kanssa vielä käymään läpi, mutta mielestäni se ei millään lailla  laimentanut asiointikokemusta JELD-WENin kanssa. Oikeastaan päinvastoin, sillä asiakaspalvelu toimi tässä asiassa upeasti. JELD-WENin oma huoltomies ajeli pariinkin otteeseen Kuopiosta saakka Joensuuhun hoitamaan asiat kuntoon. Kaupan päälle sain vielä hurjan hyviä vinkkejä ovien omatoimista jatkohuoltoa varten. Kyllä se vaan on hyvä asiakaspalvelu, mikä monestakin ostokokemuksesta tekee entistä erityisemmän.

SISÄÄNKÄYNNIN LAATTAPOHDINTAA JA VÄHÄN VIHREÄÄKIN

Sinne meni, viikonloppu! Ja kylläpäs se tuntui pitkältä tällä kertaa. Saimme perjantaina harvinaisia vieraita Walesistä ja arkinen aherrus unohtui tehokkaasti sen myötä mielestä. Oli niin ihana vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa kasvotusten ja nähdä, kuinka lapsilla jatkui leikki siitä, mihin se puoli vuotta sitten Cardiffissa jäi. Nyt sitten onkin mahdoton ikävä Cardiffiin ja ihan koskee ajatellakin, että seuraavaan visiittiimme siellä on vielä tovi aikaa. Tänään olemmekin sitten viettäneet rauhallista kotisunnuntaita ja hoitaneet kotihommia sille mallille, että huomenna on hyvä startata taas uuteen viikkoon. 

Ulkorappusten laatoitus on yksi tämän syksyn hommista ja meidän rakentaja on luvannut hoitaa vielä työn, kunhan saadaan itse ensin laatta päätettyä ja tilattua. Sain ensimmäiset laattanäytteet Viinikan tähdestä ja tässä on kyseessä viktoriaaninen laatta harmaa-valko-mustalla kuviolla. Kuvio on kuin suoraan Cardiffin tai Lontoon sisäänkäynneiltä, joista alunperinkin inspiraation omaan sisäänkäyntiimme sain. Tämä laatta on keraaminen ja olisi siis huoleton ja kestävä ulkokäytössä. Kuviolaattaa tulee ainoastaan tuohon rappujen ylimmälle tasanteelle. Alemmat osat on sen sijaan tarkoitus laittaa yksivärisellä tummalla laatalla, jonka väri otettaisiin tuosta kuviolaatasta.

  

Orastavan nurmikon lisäksi meillä vihertää vähän myös ruukussa. Isoon Cardiffista tuotuun ruukkuun laitoin tuijan ja muutaman muratin taimen talvea jo ajatellen. Nekun toivottavasti säilyvät vihreänä sittenkin. Mustissa geometrisissä ruukuissa on puolestaan tuollaiset pronssiheinät. Ei tarvitse surra niidenkään lakastumista ennen aikojaan, kun ovat jo valmiiksi ruskeat.

Alunperin ajatukseni laatasta oli tummempi, mutta tämä vaaleanharmaa ruutu toisaalta näyttää aika kauniilta muiden mustien pintojen parina. Harmaan sävy on lämmin ja mietin myös, näyttääkö tämä liian ruskealta? Toisena vaihtoehtona aidon viktoriaanisen laatan rinnalla on ollut marokkolainen sementtilaatta, joissa on myös kauniita ruutukuvioita vaihtoehtona. Tässä talvella kirjoittamassani sisäänkäyntipostauksessa onkin yksi vaihtoehto potentiaalisesta marokkolaislaatasta näkyvissä. Iso miinus on kuitenkin se, että juuri tuota kaunista reunalaattaa ei enää saa ja sen tilalle täytyisi miettiä uusi reuna. Marokkolaislaatta täytyisi myös käsitellä useasti, jotta siitä tulisi varmasti veden ja lian kestävä. Siinä mielessäkin tämä keraaminen laatta olisi Suomen oloissa varmempi valinta. Mutta silti pähkään vielä. Mitäs sinä olet mieltä tästä  laatasta? 

// Lately I've been trying to decide the entrance tiles. I ordered some test tiles in Victorian style and I like that light grey version pretty much although my first intention was to find something darker.  Originally I got my inspiration for this kind of entrance when we were still living in Wales. I just adore those Victorian style entrances in London, Cardiff, Bath or any other British city.  

LASTENHUONEEN SISUSTUS UUTTA JA VANHAA YHDISTELLEN

Oi kyllä! Eilen kerroin, kuinka tänään talo saa ensimmäisen valkoisen kerroksen pintaan ulkonakin ja kylläpä näytti jo lupaavalta. Instailijat voivat käydä kurkkaamassa Storiesin puolelta jo ensifilmailut tontilta. Blogin puolella odotellaan vielä homman etenemistä vähän maalipintaa pidemmälle ja kurkataan sillä välin lastenhuoneen sisustuspohdintoihin, ensimmäisenä kuopuksen huoneeseen.  

Meidän tytöt odottavat muuttoa vähintään yhtä malttamattomina kuin me aikuisetkin. Ovat kyllä selvinneet hienosti tästä kaikesta, mitä viimeisen puolen vuoden aikana on käyty läpi. Cardiffin puolella ensin kaikkien ystävien ja oman kodin hyvästely. Täällä Suomessa sitten uuden alku pienessä asunnossa, johon juuri ja juuri heidän sänkynsä mahtuvat. 98 prosenttia heidän leluistaan ja asioista, jotka heille varmasti tuovat kotoisuutta asumiseen, on edelleen muuttomatkan jäljiltä pahvilaatikoissa varastoituna. Yhteiseen pieneen huoneeseen aiemmin tottuneet tytöt saavat nyt ensimmäistä kertaa aivan omat huoneet, ja vieläpä ihan reilun kokoiset sellaiset. Esikoinen alkaa olla jo niin koululainen, että hänen huoneen sisustus on tuottanut itselleni vähän päänvaivaa, mutta onneksi asukkaalla itsellään on jo omat visionsa säkkituoleineen ja maalaustelineineen. Mitään prinsessaunelmia ei sinne siis ole enää tulossa. Pienemmän huoneeseen on itseni ollut helpompi miettiä sisustusta, mutta sen verran topakka on tuo neiti viisivuotias mielipiteineen, että mitään en sinne häneltä kysymättä ole uskaltanut miettiä. 

Kuvat: 1. katos // 2. oma // 3. vuodevaatteet // 4. paperipussi // 5. seinäkoukku // 6. matto // 7. oma

Hailakan mintunvihreät seinät asukas päätti itse, ohi oman toiveeni murretusta ballerinaroosasta. Kahta maaliseinällistä raikastettiin valkoisella kaapistolla, jonka hommasimme Ikeasta (2.). Valitsimme kaapiston vähän täyskorkeaa kaapistoa matalampana, koska ajattelimme sen sopivan pikkutytön huoneeseen mittasuhteiltaan kivemmin kuin täyskorkean kaapiston. Ja nyt tuonne kaapin päällekin voi harkitusti jotakin nostaa säilöön. Kaapisto olisi toki ollut mahdollisimman käytännöllinen liukuovilla, mutta päätimme kuitenkin viedä estetiikan edelle ja valitsimme kaapistoon normaalit ovet, joihin ajattelin puhaltaa vähän persoonaa vetimillä. Edellisestä kodista tähän huoneeseen on kovaa vauhtia päätymässä ainakin sänky, String-pöytä hyllyineen (7.) ja matto (6.). Oohnoo on pitänyt meidät niin ihanasti lakanoissa viime vuosina, että niillä on kiva muuttaa ilmettä aina kuosin mukaan. Sängyn päälle olemme katsonut yhdessä kuopuksen kanssa tuollaista katosta, jolla saisi mukavasti tyttömäisyyttä yleisilmeeseen. Muu sisustus rakentunee sitten pienemmillä säilytysratkaisuilla, tauluilla ja ympäriinsä kulkeutuvilla leluilla. Tuo Tellkiddon paperipussi odotteleekin jo uuteen kotiin pääsyä, aikomuksenaan säilöä kaikki pehmoiset unikaverit.

Ei me oikeasti enää edes muisteta, mitä kaikkea ne muuttolaatikot säilövät sisäänsä. Pian koittaa meille siis joulu keskelle kesää, kun päästään aukomaan laatikoita :). Vanhat lelut ja tavarat tuntuvat taas kuin uusilta. Kyllä tuntuu itsestäkin kivalta, että pian on meidän neideillä taas tilaa ja mahdollisuuksia leikkiä enemmän!

///Kids room interior plans. Something new, something old. Our younger daughter wanted to have those light mint walls which we refreshed with the white closets from Ikea. I think I'm going to pimp those basic white doors with some lovely handles. Let's see what I find.

TALON JULKISIVU VALMISTUU - HEIPPA HARMAA!

Kylläpä tuntuvat loputtoman pitkiltä nämä muuttoa edeltävät viikot! Vaikka ollaan aikataulusta jäljessä muutamien sattumusten ja jahkailun takia, niin onhan tämä raksa silti valmistunut hurjan nopsaa kivitaloksi. Sen lisäksi, että sisäpuoli on enää pieniä hommia vaille valmis, niin ulkonapa edistyy myös. Rapparit ovat tehneet viime ja tämän viikon hommia, sen minkä sateelta ovat ehtineet ja tänään kävinkin illalla vielä sanomassa heipat tuolle harmaalle mudanväriselle möhkäleelle. Nyt on harkkopinta tasoitettu ja huomenna alkaa ulkoseinien maalaus talon lopullisella värillä. Siihen päälle sitten se lopullinen rappaus. Nappasin muutamia kuvia vielä tästäkin vaiheesta, sillä ihan kohta tuolta koiranputkimeren keskeltä pilkistääkin valkoinen kivitalo.

Toisin kuin yleensä valkoisen maalisävyn valinta, talon ulkorappauksen värivalinta oli tällä kertaa yllättävän helppo. Weberin rappausvärikartassa oli nimittäin ainoastaan yksi täysin valkoinen vaihtoehto. Toki sitä useampia harmaita, jotka myös olisivat vaalealta isolla pinnalla näyttäneet. Pienestä värikartan palasta oli kyllä aika hirvittävää tehdä valintaa, mutta onneksi samalle alueelle jo rakentaneiden ja talonsa rapanneiden ovikellon soitto ja värisävygalluppi antoi enemmän varmuutta sävyvalintaan. Vähän esimakua olemme tuosta sävystä nyt sitten omallakin tontilla saaneet, kun sävytimme ulkorakennuksen maalin samalla NCS-sävyllä. Ainakin varaston seinillä sävy näyttää hyvältä raikkaan valkoiselta. Sitä kun olen viimeisinä parina päivinä valmiimmaksi jo sutinut. Rappauksen värin lisäksi päätettävänä oli vielä hiertämällä tehty pinta tai ainoastaan ruiskuttamalla tehty pinta. Hiertämällä pinnasta tulisi väriltään elävämpi. Kallistuimme lopulta pienen vatuloinnin jälkeen tuohon kevyesti rosoisempaan, mutta väriltään tasaisempaan ruiskupintaan. Täytyy pitää peukut pystyssä, että kaikki sujuu niin kuin kuuluukin. Ja etenkin, kun tämä rappausurakka tehdään nyt jo samana kesänä.

Jos oli näkymä kaunis talolle talvella joen ja hankien yli, niin on tämä kesäinen rehevyyskin vallan kaunista. Hetki saadaan vielä odottaa, kun päästään ihailemaan sitä jälleen ikkunoiden läpi. En malta odottaa, että pääsen tuonne joen varteen lenkkeilemään pitkän tauon jälkeen ihan omalta kotiovelta käsin. Tuolla alakuvan koivikossa on nimittäin sellaista tärkeää kotoisuutta, joka syntyi jo niiden kymmenen alueella asutun vuoden aikana ennen Cardiffin komennusta <3.