ETUPIHAN ISTUTUKSET

Kesän aikana etenimme pihan kanssa todella maltillisesti. Kuuma ja kuiva kesä ei juuri houkutellut siirtymään istutusmietteistä toiminnan tasolle. Kolmannen kerran kylvetty nurmen siemenkin kun tuppasi päätymään itämisvaiheen sijaan pikkulintujen suuhun. Ihan jo kesäkukkaistutukset ruukussa tuotti tänä vuonna päänvaivaa, kun en oikein tykännyt jostain syystä juuri mistään kukkivasta (kuulostaa kyllä vaikea-asteiselta kukkahattutädin masennukselta). No laventelit, muratit ja tuijat hoitivat kesäkukkien virkaa oikein mainiosti. Terassilla kasvoi näiden kaverina myös tummanvioletti koristebataatti. Etuoven pieleen suureen ruukkuun päädyin hankkimaan varrellisen pallotuijan, mikä toimii mielestäni tuossa aivan ihanasti.

Niin ihanasti, että en saanut noita sopuhintaisia puita lopulta mielestäni ja etupihan puoleiselle seinustalle suunnittelinkin tässä huumassa istutusalueen, jota nuo pallotuijat melko symmetrisesti rytmittää. Istutusalueella on yli kymmenen metriä pituutta, joka kaartuu lopulta talon kulmalla vähän myös kodinhoitohuoneen ovelle päin. Mullat tähän kohtaan laitettiin jo viime kesänä nurmimullan ja piha-alueiden rajauksen kanssa samaan aikaan. Tänä kesänä tuo penkki alkoi tietenkin vähitellen kasvaa heinää ja loppukesästä näky alkoi olla jo niin kamala, etten kestänyt sitä enää katsella. Puoli päivää meni kitkiessä multaa uuteen uskoon, jonka jälkeen itse istuttaminen olikin sitten ihan pala kakkua.

Varrellisten pallotuijien kaveriksi hankin kymmenkunta pientä pallotuijaa, syyshortensiaa, kuunliljaa sekä muutaman hopeatoppo-heinäkasvin. Taimet ovat toistaiseksi vielä melko kaukana toisistaan, mutta vähän jännittää nähdä, kuinka nopeasti ne kasvavat kookkaammiksi. Vai käykö sittenkin niin, että etenkin tuijat kärtsäävät jo heti ensi keväänä.

Nyt tämä sisäänkäynnin pallotuija on ehkä vähän liikaa muiden pallotuijien kanssa eri linjassa kasvaessaan. Ennakoin tätä kyllä ja jätin istutusalueeseen vielä yhden varrellisen pallotuijan mentävän kohdan kodinhoitohuoneen oven luo. Talveksi täytyy siis keksiä jouluvaloja varten uusi puska oven pieleen.

Etuoven rappuset olisi myös ihana saada viimein laatoitetuksi. Olen yrittänyt edelleen etsiä sopivaa laattaa, toistaiseksi kuitenkin tuloksetta. Joku ehkä muistaa laattapohdintaani tästä viimesyksyisestä postauksesta. Niin kaunis kuin tuokin laatan sävy on, koitan vielä löytää saman kuvion mustavalkoisena jostakin. Kaikki vihjeet otan ilolla vastaan. Ollapa sateisessa saarivaltiossa, sieltä ei tarvitsisi kauan etsiä.

Alunperin olin ajatellut hankkivani syyshortensian taimet valkoisin kukin, mutta kaikista puutarhan lajeista ihastuin eniten kuitenkin tähän Early Sensation -lajikkeeseen, joka aloittaa kukintansa noin lähes valkoisena, hennon vaaleanpunaisena ja muuttuu syksyä kohti jo melko purppuranpunaiseksi. Tavoitteenani on hillitä hortensioiden kasvua leikkaamalla niin, että ikkunan edustat eivät pääsisi liiaksi puskittumaan. Hyvä syy siis napsia kukintoja maljakkoon saakka jo näin alkuvaiheessa kasvua.

Maisemointikankaan päälle hankimme mustaa kuorikatetta. Ehkä tuo laudoin toteutettu piha-alueiden rajauskin vielä saa kauniimman toteutuksen, kun jossain välissä laatoitamme tai asfaltoimme kulkureitit. Olisin siihen niin valmis jo nyt, kun tuota kivituhkaa kulkeutuu kenkien pohjassa ärsyttävästi joka paikkaan.

Niin paljon on pihassa vielä tekemistä, mutta jostain on sentään jo aloitettu. Alunperin meidän piti istuttaa raja-aidatkin nyt loppukesästä, mutta taidamme jättää homman suosiolla ensi kesään. Ehdimmepähän muhitella päätöksiä vielä ihan rauhassa. 

Tulevana viikonloppuna saadaan toivottavasti julkisivua vähän valmiimpaan kuosiin maalauksen saralla, kun osa autokatoksesta täytyy maalata vielä toiseen kertaan. Hyvä syy tehdä homma lopulta alta pois, kun neuvokas naapuri avitti asiaa työntämällä jo eilen valmiiksi kootun telineen pihalle maalausta odottamaan. Ehkä myös viimein uskallan trimmata noita pallotuijia pyöreämmiksi, eiköhän ne ole jo ehtineet juurtua.

Minä kipaisen huomenna vielä muutamaksi tunniksi töihin, mutta sitten: hyvää viikonloppua!

KEITTIÖN PIENET ILOT

Kesäloma ja keittiöinspis! Taisinkin toukokuussa ilmaista yhdeksi tulevan kesäloman iloiksi kokkailun, johon lomilla aina inspiroidun aivan eri lailla. Olen aika fiilispohjainen kokki, enkä tykkää nopeasta aikataulutetusta keittiösuorittamisesta vaan tykkään puuhastella sen simppeleimmänkin tsatsikin kimpussa rennosti ajan kanssa. Koska kiire ja keittiö on itselleni motivaatiomyrkkyä, arjen seitsemän oikein onkin ruokaa laittava mies!

Koska pihasuunnittelumme ja suunnitelmien toteutuminen on vielä päiväuniasteella, istutin keväällä viimekesäiseen tapaan muutaman yrtin sisälle. Toisaalta naapuritonteilla rakennetaan vielä ja sieltä leijuva rakennuspöly ei myöskään inspiroinut edes terassiviljelmiin. Siispä keittiössä kasvaa tänä kesänä basilikaa, timjamia ja rosmariinia. Hentolehtinen korianteri nuupahti jo alkumetreillä ja joukkoon liittyi jokerina oppilaalta saamani thaibasilika. Yrtit menestyvät reilussa multatilassa ja valoisassa keittiössä mielettömän hyvin, mutta vettä ne vaativat kannullisen päivässä. Näistä kuvista ne ovat villiintyneet vain entisestään, basilikakin jo kukkii. Pitiköhän se kukinto napsaista pois?

Tällä kertaa istutin yrtit vuosia hedelmäkorina palvelleeseen Muuton Crushed-kulhoon ja  käyttöarvonsa lisäksi ne ovat siinä myös kauniit, yrttien huumaavaa tuoksua yhtään väheksymättä. Tuossa lieden vierellä ne on myös helposti käytössä aina ruuanlaiton hetkellä.

Orastavasta viljelyintoilusta kielii paitsi ajatus sitruunansiementen idättämisestä myös ikkunalla viimein vihertävä avokado. Laitoimme kuopuksen kanssa kaksi kiveä itämään jo huhtikuussa ja toinen niistä lähti kasvamaan kesäkuussa. Saa nähdä, kuinka pitkälle puu ehtii kasvaa, ennen kuin tämä sisätilan kesälämpö sen heiveröisen varren ja lehdet nuupahduttaa. Sen verran realisti toki olen, että en tuota avokadojen toivossa kuitenkaan kasvata. Lapset ovat innolla seuranneet pieniä päivittäin tapahtuvia muutoksia, joten suosittelen tätä myös jo ihan siitä ilosta, vaikka avokadon kasvatus ei selvästikään mitään hätähousujen hommaa olekaan.

Usein etsin reseptit netistä, mutta rakastan myös kokkikirjoja. Uusi kirja tuntuu kovin harmittomalta ostokselta silloin tällöin. Kuten vaikka eilen, kun löysin kirja-alesta uutta inspiraatiota japanilaisen keittiön saloihin. Usein käyttämäni kokki- ja leivontakirjat kävivät testissä tuossa mustassa metallilaatikossa, jonka hankin itse asiassa ihan muuta tarkoitusta varten.  Jalallinen laatikko on Ferm Livingin Plant Box ja myöhemmin haluaisin hankkia siihen vielä pienen messinkisen tason, joka jatkaisi kivasti laatikon käyttömahdollisuuksia. Kenties vielä myöhemmin laatikko palaakin tähän keittiöön. Kun ruokakirjat ovat esillä, ne myös houkuttelevat paremmin kokkailemaan.Tai ehkä istutankin seuraavaksi yrtit laatikkoon..?

Ja kun nyt keittiöleveysasteella hääritään, en voi olla esittelemättä tuota messinkistä huutokauppalöydöstäni. Vanha kotitalousluokan mortteli viime lukuvuotisen työpaikkani yläkoulurakennuksen jäämistöstä, jota kauppasimme oppilaiden hyväksi järjestämässämme huutokaupassa toukokuussa. Tästähän puuttuu tosiaan vaan se minttu ja kesäiset mojitonmakuiset illat!

Sitten kun se päiväunieni hyötypuutarha joku päivä valmistuu, mustissa viljelylaatikoissa ja mustarunkoisessa sopivankokoisessa kasvihuoneessa kasvaa myös sitruunamelissaa, minttua, ruohosipulia ja sitä korianteria. Mansikkaa, herneitä, kurkkua, porkkanaa ja tomaatteja. Vähän sipulia ja chilipaprikaa. Kuvaan kuuluu tietysti leveälierinen kukkahattu ja sopiva pieni kahvipöytä tuolineen rautatienomenapuun katveessa.

VIHERKASVEILLA RAIKKAUTTA KOTIIN

Suloista laskiaissunnuntaita! Täällä ei ole pullanleivonnasta tietoakaan, mutta onneksi sain naapurista aamulla sellaisen puhelinsoiton, joka haiskahti laskiaispullatarjoilulta myös meidän perheelle vielä myöhemmin tänään. Talvilajeja olisi myös vielä tarkoitus treenata monipuolisesti niin hiihdon, luistelun kuin mäenlaskun merkeissä.

Mutta sunnuntain agendasta jutun ytimeen, viherkasveista kodin sisustuksessa. Aiemmin olenkin teille kirjoitellut viherkasvien kaipuustani, kun kaikki entiset vihreät aarteeni jäivät Cardiffiin muuttoajankohdan sattuessa talveen. Vähitellen olen hankkinut kotiimme kasvi kerrallaan uusia viherihastuksia ja ne todellakin luovat tilaan raikkautta. Tämän jutun päätähdeksi pääsi lyyraviikuna, jota on viime aikoina nähty melko paljon eri sisustusmedioissa. Mutta eipä ihme, onko näyttävämpää kuin kookas kasvi valtavine lehtineen!

Itse asiassa visioin lyyraa tähän avoimeen tilaan paljon vanhempana puuksi kasvaneena versiona. Mutta sillä välin kun haavepuuni löytyy tartuin epäröimättä tähän edullisempaan ja pienempään lyyran taimeen tuomaan raikkautta avonaiseen tilaan. Viherkasvihankinnoissa tulee kyllä hintalappua harkittua paljonkin, koska toisinaanhan nämä kasvit eivät hyvästä yrityksestä huolimatta sitten menestystarinoiksi mudostukaan.

Näissä kuvissa itse asiassa konkretisoituu hyvin viherkasvin raikastava vaikutus, kun muutoin vielä kovin alaston ja väritykseltään monokrominen tila herää näyttävän kasvin voimin myötä eloon. Aluksi sijoitin kasvin ikkunan ääreen, kunnes hoksasin siirtää sen vetoisuuttakin peläten vähän keskemmälle taloa. Sisustuksesta tulee heti paljon mielenkiintoisempikin, kun huonekalut ja kasvit eivät kaikki kierrä pitkin seiniä. Eikös vaan tuokin kodikkuutta itse viherkasvin lisäksi myös pelkkä kasvin sijoittelu tuohon pöydän kylkeen?

Lyyra näyttää kasvavan aika hyvää vauhtia, kun näistä eilen otetuista kuvistakin on jo kasvua näyttänyt tapahtuvan: tuolta keskeltä esiin työntyvät lehdet ovat saaneet vuorokaudessa jo pari senttiä lisää pituutta! Nyt kun saisi vielä pidettyä tämän hengissä. Sopiva ruukku ja riittävä multatila on ensimmäinen, mikä varmasti edesauttaa eloonjäämisprosenttia. Tiedä vaikka tämä lyyra oikein kohdeltuna viihtyisi ja joku päivä kasvaisi suuremmaksi puuksi. Ruukun puutteessa nostin lyyran toistaiseksi vain lautasen päällä tuohon vanhaan paperisäkkiin.

Lyyran vihreät kaverit jäivät nyt huomiotta tässä jutussa, mutta pääsevät valokeilaan sitten myöhemmin. On mielenkiintoista, kuinka viherkasveissakin toiset lajikkeet kiehtovat toisia enemmän. Itselleni näyttää olevan myös väliä myös vihreän sävyllä. Hifistelyksi meni siis tämäkin harrastus :).  Mitkä ovat sinun viherkasvisuosikkejasi?

PILLERIVIIKUNA JA PUUKUUME

Perjantait vilisee silmissä! Taas yksi käsillä ja tällä kertaa olo on valmiiksi jo kovin letkeä viikon syyslomailun jälkeen. Olen koittanut olla kipuilematta sitä, että tällä lomalla ei olla tehty sen kummempaa. Oltu vaan kotosalla, vähän retkeilty, tehty rästihommia ja nukuttu pitkiä yöunia. Vaikka näin loman äärellä helposti tekisi mieli olla jossain kaukana kotoa, niin välillä on hyvä vähän tylsistyäkin inspiroituakseen jälleen kaikesta tavanomaisesta. Lapsillekin tekee varmasti ihan hyvää olla välillä tekemättä mitään ihmeellistä ja erityistä. Ja kun katsoo meidän perheen viimeistä reilua puolta vuotta taaksepäin suurine elämänmuutoksineen ja projekteineen, tuntuu tälläinen nollaaminen melko tarpeelliselta.

Kotona ollessa on tietenkin ehtinyt tuijotella uusia kuutioita taas aivan erityisen tarkalla silmällä ja monenmoista sisustusideaa mielessä pyöritelty. Huonekorkeutemme suorastaan huutaa isoa puuta tilaan, enkä meinaa päästä ajatuksesta yli, vaikka vuodenaika ei selvästikään se kaikkein kannustavin huonekasvien hoidossa taidakaan olla. Puukuumetta lieventämään sain jokunen viikko taaksepäin syntymäpäivälahjaksi puumaisen pilleriviikunan, josta nappasin tänään pikakuvat mummolaan ja mökille suunnatessa. Näyttää jääneen pullonpalautuskuitit ja kuivuvat tiskitkin rekvisiitaksi. 

Pilleriviikuna on itselleni aivan uusi tuttavuus ja selvästi se koittaa tippuvine lehtineen viestittää isomman puun hankinnassa piilevää riskiä. Vaikka kuulunee syksyyn nuo tippuvat lehdet myös sisällä kasvavilla puilla. Isompaa ruukkua ja multatilaa tämäkin puu oikeasti kaipaisi, vaikka niin kaunis olisikin tuossa messinkisessä Skultunan ruukussa. Pieni ruukkua kaipaava kasvitulokas löytyy myös tuon puun juurelta. Suloinen idea naapurin pojalta ja äidiltä antaa kaikille kavereille oma aloe veran pistokas lahjaksi. Tämä pieni vihreä siirtyy siis itsestään selvästi pikkuneidin omaan huoneeseen, kunhan saadaan se multaan ja ruukkuun.

Löytyykö sinun kotoasi kookkaampia viherkasveja tai puita sisätiloista? Olisi kiva saada suosituksia ja vinkkivitosia, mitkä kasvit menestyvät hyvin suomalaisessa sisäilmassa.

Mutta nyt, mummilan sapuskat vatsassa sulaen kohti kotia, hieman kesken jäänyttä siivousta ja Vain elämää! Ihanaa viikonlopun alkua!

KESÄKUINEN KESKIVIIKKO

Hipheihurraa, kesä on täällä idässäkin VIIMEIN! Jos ei puhuta siitä isosta lumikinoksesta, jonka vielä eilen metsässä näin, vaan keskitytään hekumoimaan, miten hyvältä tuo lämpö tuntuukaan! Sijoitettuani lapsukaiset ensin taideleirille ja mummin hoiviin säntäsin heti aamupäivästä pahvilaatikko-ostoksille (ikään kuin niitä ei jo riittävästi nurkissa pyörisi..), sillä nyt - kesäkuun seitsemäntenä päivänä - saavat kyytiä toppatakit, talvikengät ja rukkaset ja kaikki muutkin inhottavan paksut ja kaapeissa tilaa vievät vaatteet! Eläköön tälle! Ihan silläkin uhalla, että niitä sitten taas juhannuksena tarvittaisiin. Ja kiirehän toki tulee tonkimaan muuttokuormasta kesämekot ja sandaalit esille, sillä eihän sitä koskaan tiedä, kuinka kauan niille taas on käyttöä :)! On tämä Suomen kesä sitten vitsikäs vuodenaika. 

Näin lämpimän koittaessa mieli halajaisi kovasti myös kaikenlaisiin pihahommiin. Mutta kuten jo aiemmin tokaisinkin, vähissä on sellaiset puuhat toistaiseksi, koska ei pihaa eikä parvekkeellakaan pääse. Siksipä olen jo pikku hiljaa alkanut uuden kodin sisustusratkaisujen lomassa suunnittelemaan myös itse pihaa. Meillähän oli ensin tarkoitus tehdä raksalla pihatyöt itse, mutta lopulta päästiinkin rakentajan kanssa sopimukseen, että he hoitavat terassin rakennuksen lisäksi myös pihan tasoitukset, mullitukset, nurmi-alueiden rajaukset ja istutukset sekä kulkuväylien viimeistelyt. Mikä tarkoittaa sitä, että se piha ei tulekaan olemaan savikolla ensi (tai sitä seuraavaan) kesään saakka, vaan että meillä saattaa nurmi vihertää jo myöhemmin tänä kesänä. Suurin osa istutuksista jäänee ensi kesäksi sitten, mutta hyvä on jo mielessä alustavasti pohtia eri alueiden muodostumista. Tottakai tavoitteena on, että ajan kanssa pihasta muodostuisi viihtyisä ja kaunis, toimiva kokonaisuus, eikä vain paikka, jonka kokee kamalana rasitteena ja työleirinä.

Toteutusta odotellessa meille on tehnyt sen parvekehonrtensian lisäksi kodin myös pelargonia, joka tuo vähän lohtua tähän tämänhetkiseen pihattomuuteen. Tänään ehdinkin nauttia tuon pelargonian katveessa kahvitauon tämän kevään sisustuslehdistä inspiraatiota ammentaen. Pakastimesta löytyi vieläpä pari ätienpäiväksi leivottua raakakakkupalasta.

Nyt täytynee lähteä vielä tarkastamaan tilannetta raksalle, siellä etenee nyt hitaammin mutta toivottavasti myös varmemmin. Jonkinlaista tilannekatsausta voisin vielä loppuviikosta koittaa saada aikaan. Tänään on muuten myös siitä hieno päivä, että pari viikkoa kestänyt sitkeä flunssa näyttää viimein väistyvän ja lenkkivarpaita automaattisesti kutittelemaan. Ja johan tuo onkin korkea aika, sillä Jukolan viestiin on enää reilu viikko aikaa. Täytyy siis koittaa pyristellä jotenkin pintaan tästä kuntomontusta ensi lauantaiksi, vaikka näin heikkona hiukan hirvittääkin.

Lämpöistä keskiviikkoiltaa kaverit!

PERJANTAIN HALVAT HUVIT JA VAIHTOEHTOKUKKASET

Keittiönpöytä kaipaa useimmiten kukkasia, etenkin aina perjantaisin. Tänään tuo kukkaspuutos ratkesi kuitenkin vähän vahingossa ilman kukkakauppavisiittiä. Muutama kippo vaihtoi kulkiessa paikkaa ja ruokailutila sai ihan kelpoisen centerpiecen ilman leikkokukkiakin. Tämä kippojen ja kuppien siirtely on kyllä vähän verissä ja välillä ne vaihtavat paikkaa useammankin kerran päivässä. Ei halvan huvin voittanutta. Jos viikonloppu silti mentäisiin tällä setillä. Täytyy nyt nauttia kaktuksista ja muista viherkasveista nyt, sillä muuton koittaessa joudun niistä surku kyllä luopumaan. Kahden-kolmen viikon muuttomatka pakkasessa tekisi niistä selvän.

Tänään onkin kuppien ja kippojen siirtelyn lisäksi vierähtänyt suurin osa päivästä koneella raksajuttuja ja muitakin Suomi-asioita hoitaessa. Sähkösuunnitelman deadlinen lähestyminen on saanut vähän vipinää myös sisustussuunnitelmiin ja taisin tänään löytääkin muutaman potentiaalisen valaisimen. Vähän helpompi on miettiä valaisinten paikkoja, kun on edes vähän osviittaa, minkälaista valaisinta mihinkin tilaan ollaan vailla. Päivätreenitkin jäivät poikkeuksellisesti tekemättä, joten päätinkin lähteä vielä illan combatiin ennen perjantairentoilua ja lamppuhaaveilun jatkoa sohvannurkassa. Lyhyestä virsi kaunis täällä tänään, siispä palautuskuohuva jääkaappiin viilenemään ja menoksi! Ihanaa perjantai-iltaa sinullekin!

/// The alternative Friday flowers on the dining table today. The collection of different kind of cacti, real and ceramic, look actually even fresher just now. Soon I have to give all my green plants to better homes when moving back to Finland so have to take the most of them now. 

 

SITRUUNAPUU KEITTIÖSSÄ

Havahduin huomaamaan, että yölliset alle kymmenen asteen lämpötilat eivät tehneet kovin hyvää parvekkeella oleville hedelmäpuille. Siispä viikuna- ja sitruunapuut pääsivät huoneenlämpöön ja pikaisen ensiavun jälkeen tuntuvat virkistyneen kummasti kylmettyneestä olemuksestaan. (Kuulostaa asiantuntevalta kasvien hoidolta, mutta siis rehellisyyden nimessä annoin niille vain reilusti vettä ja juttelin niille mukavia..) Aikansa puut hakivat paikkaansa ja koska olohuoneen puolella suurten ikkunoiden edustalla alkaa olla omaan makuuni jo pian liikaa kaikkea, niin nostin sitruunapuun kokeeksi keittiön tasolle. Katsotaan, mitä se tuumaa vähän hämärämmästä nurkasta. Hypoteesina toki, että tuskinpa tykkää. Mutta kauniilta se siinä näyttää. Hassunkurinen kontrasti syntyy pienen yrttiruukun kanssa vierekkäin.

Hankin kesällä Hanna Wessmanin pienen Cloudy-ruukun vähän tunnustelumielessä. Kovasti tekisi mieli hankkia ruukun iso versio tumman harmaassa värissä. Isossa ruukussa tuo nypyläinen pinta pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Äitini antoi luvan hankkia jotain henkilökohtaista syntymäpäivälahjaksi. Hmmmm, ehkä hän ei kuitenkaan tarkoittanut kukkaruukkua..? :)

Täällä on aloitettu sunnuntaiaamu hitaanlaisesti. Kouluviikot tuntuvat imevän meidän tytöistä tehokkaasti mehut ja eilisen Suomi-koululauantain jälkeen oli kyllä veto pois meistä kaikista. Nyt odotellaan miestä/isiä kotiin poikien Lontoo-viikonlopulta ja katsotaan, josko suunnattaisiin nokat kohti Walesin kaunista luontoa vielä iltapäivän puolella. Tytöt leikkivät huoneessaan prinssiä ja prinsessaa, naimiaiset (=häät) tuntuvat olevan siellä hyvässä vauhdissa, joten taidan valuttaa itselleni vielä kolmannen cappuccinon ja kaivaa talopaperit hetkeksi esille. Siitä projektista onkin tullut täällä melkoinen jännitysnäytelmä. Voisinkin valottaa meidän talotilannetta teille lähipäivinä, kunhan saadaan vähän varmuutta asiaan. Mutta sen verran voin jo kertoa, että muutama hius on sen projektin tiimoilta päälaelta tippunut. Joskus olisi helpompaa olla Roope-ankka :). Vai olisiko sittenkään?

///Because of dropping temperatures I needed to save the fruit trees in the balcony and bring them inside to recover from the cold nights. Lemon tree ended up in the kitchen for a change and I kind of like the funny contrast it creates with a small herb pot next to it.

KODIN ONNI

Ei ole oman kodin voittanutta! Kuinka mukavaa on ollut taas nukkua omassa sängyssä, säilyttää vaatteitaan matkalaukkujen ja takakontin sijaan kaapissa omilla paikoillaan ja keittää aamukahvit ihan omalla koneella. Elää sopivasti erakkona, anonyyminä omassa rauhassaan mutta nauttia silti sosiaalisista hetkistä niin paljasjalkaisten paikallisten kuin tänne tavalla tai toisella rantautuneiden ulkosuomalaisten kanssa.

Erityisesti viime päivinä olen saanut monesta suunnasta kysymyksiä, niin täällä kuin sielläkin asuvilta ystäviltä, että onko meistä mukava palata Suomeen. No tokihan Suomeen paluu varmasti herättää aina suuria tunteita, menipä sitten viikoksi, pariksi tai loppuelämäksi. Jos oikein rehellinen olen, niin vielä en ole valmis palaamaan. Tällä hetkellä Cardiff tuntuu oikein hyvältä paikalta asua ja olla. Tämä seikkailu on vielä kesken ja näin tyttöjen kouluvuoden alkaessa tuntuu kuin ainakin yksi luku olisi vielä lukematta.  Koti on vielä täällä, vaikka sitä kovin intensiivisesti toisaalle suunnitellaankin.

 

Viime päivinä on itse asiassa on ollut kovin vahva tunne siitä, että koti on yksinkertaistettuna siellä, missä on oma sänky. How simple is that!? Ja puhtaat lakanat! Onko mitään kotoisempaa kuin juuri vaihdetut lakanat ja raikkaaksi tuuletettu makkari? Lomaviikkojen jälkeen mieli huusikin taas valkoista ja simppeliä, joten pellavaiset lakanat pääsivät luottotehtäviinsä. Liekö syy lähestyvän syksyn vai vain poissaoltujen viikkojen, että tekee mieli hämmentää pitkästä aikaa kotia freesimmäksi. Mieli alkaa olla jo syksyinen, vaikka ulkona vielä lämmin onkin. Saattaahan syy olla myös Suomesta tuoduissa pienissä tuliaisissa. Parin viime päivän sateet saivat meidät pysymään hetken kotonakin ja muuttamaan tuumaukset toimiksi. Pieni ripaus tumman vihreää tyynynpäällisessä riittikin päivittämään makkariin syksyisemmän ilmeen. Muut "matkamuistot" parkkeerasivatkin sitten olkkariin :). Parvekkeelta olen puolestaan napsinut oliivipuun oksia pieniin maljakoihin sinne tänne ja kas vaan taas säästyin kukkakauppareissulta. Oliivipuut ovat nauttineet kesän lämpimistä ja kosteista päivistä selvästi. Rehottavat harvennusta vailla. Toisin kuin muut kukkakaverinsa, jotka kastelun laiminlyönti kyllä armotta on kuihduttanut.

Mutta hei, nyt lopetan tämän sänkypaatoksen, sillä lupasin itselleni näin uuden arjen kynnyksellä mennä vähän aiemmin nukkumaan. Taidan ennen valomerkkiä pujahtaa noihin vällyihin ja vielä hetken inspiroitua tuosta Kinfolk Home -kirjasta. Ja olla murehtimatta tätäkin onnea varjostavista pikkuseikoista, kuten liian pehmeästä tyynystä tai untuvapeiton ja pellavalakanoiden liian kuumasta liitosta. Ehkäpä ensi yönä näenkin esiin koteloitujen ilmastointikanavien sijaan unta täydellisistä klassisista puhtaan valkoisista puuvillasatiinilakanoista. Dream on baby!

/// Clean fresh sheets in one's own bed. That's happiness!

JÄLJELLE JÄI INKALILJAT

Meidän lomaviikko vetelee viimeisiään, mutta tyylikkäästi veteleekin, kun on luvattu kuumempaa kuin Rio de Janeirossa. Siispä pikainen raapustus eetteriin, rantakassit, hyvät eväät ja suppivehkeet autoon ja menoksi. Tällä viikolla ollaankin retkeilty taas ihan reippaasti, kun saatiin hyvä ystäväni, esikoisen kummitäti tänne muutamaksi päiväksi kylään. Oli kyllä niin mukavaa, että aika meni ihan hujauksessa päivät pitkin Walesiä ihmetellessä, väliajat lasten kanssa pelaillessa ja illat ruokapöydän ja viinilasillisten ääressä nautiskellessa. Nyt jaksaa taas hetken olla erossa kaikista Suomen tärkeistä. Loppukesästä sitten taas tavataan.

Sain ystävältäni aivan ihanan runsaan kimpun inkaliljoja. Minua jäi myös huhtikuisen Helsingin reissun jälkeen kaivelemaan Image Republicin kaunis printti Brigitte Bardotista ja sainkin sen sitten pienellä järjestelyllä ystäväni matkassa tänne kotiutettua. Eilen hain sille illansuussa vielä kehyksetkin, ja nyt ajattelin viimein siihen mustaan maaliin tarttua ja sipaista Ikean kromiset kehykset mustaksi. Jostain kumman syystä ei tullut miehen suunnalta yhtään jupinaa tästä hankinnasta, taisinpa innoittaa printteineni hänet ihan omaan instapäivitykseen.

Jos paljon kivaakin, niin vähän kurjaakin ehti sattua tälle viikolle, kun kuopus kaatui leikkipuistossa ja löi hampaat huulen alta läpi. Perjantai-iltaa vietettiinkin sitten kaikista ennakkosuunnitelmista poiketen sairaalan ensiavussa ja eilinenkin meni vielä pitkälti kotona rauhassa oleillen. Onneksi ei käynyt kuitenkaan pahemmin, vaan pikku neiti selvisi tällistä jopa ilman tikkejä. 

Mutta nyt me mennään! Mukavaa sunnuntaita teillekin!