SYNTTÄRIKUTSU METSÄTEEMALLA

Lasten synttärikutsujen askartelusta on muodostunut meillä jo perinne. Kun on kerran leikkiin ryhtynyt, ei tietenkään seuraavana vuonna voi toisinkaan toimia. Cardiffiin muutto -keväänä homma taisi hoitua tekstarilla, mutta muuten on pitänyt päästä näpräämään. Tyttöjen syntymäpäivillä on viisi päivää eroa, joten viimeiset viisi vuotta olemme pärjänneet yhdellä kutsulla yhteissynttäreille. Niin myös tänäkin vuonna, kun päätimme viedä juhlat luonnonhelmaan metsäteeman merkeissä. Olen perinteisten kotisynttäreiden kannattaja, mutta tänä vuonna nämä kaikki 54 neliötä tuntui vähän ahtaalta jo ajatuksenkin tasolla. Walesissä asuessa tuli puolestaan liiankin tutuiksi ylikaupalliset ulkoistetut massasynttärit, joten sillekään linjalle ei tänä vuonna lähdetty. 

Tytöt alkavat olla jo sen verran isoja, että he näpräävät näitä juttuja mun kanssa tosi mielellään yhdessä. Tänä vuonna painoimme perunalla korttiin kuusia ja tytöt piirsivät eläimet puoliksi. Isompi taiteili ketut ja puput, pienempi hiiret ja nallet. Aika symppiksiä niistä tuli. Melkein menisi joulukortistakin tämä, tähti vain jonkun kuusen latvaan ja tekstiin hyvän joulun toivotukset.  

Blogiini tullaan usein synttärikutsu-hakusanalla, joten jospa tästä jollekin olisi taas ideaa omiin toteutuksiin. Palailen vielä juhlapaikalle jo vaikkapa heti seuraavassa jutussa, niin suloisen sakin metsässä viihtyviä lapsia saimme eilen juhlapaikalle. 

Leppoisia pääsiäisen viimehetkiä! 

/// This year we celebrated my daughters' joint birthday party with forest theme, in the woods of course. Crafting the invitations is so far our annual tradition and this year printed the trees with potatoes and girls drew the cute forest animals on it. I return to the party itself next, it was so fun according to the little people. Red cheeks and smiling faces indeed!

JOULUN ITSETEHDYT LAHJAT

Mikä ihana ajatus tehdä joululahjat ja -muistamiset itse. Silti usein jää ainakin minulta vain kauniin ajatuksen tasolle. Viime vuonna minulla taisi jäädä kortitkin työkiireiden vuoksi tekemättä. Tänä vuonna olen saanut paikattua tilannetta, aikaa on ollut ihan eri tavalla. Korttien lisäksi tehtailtiin meidän tyttöjen kanssa noita jo edellisissäkin jutuissani näkyneitä tähtikoristeita myös pieniksi jouluviemisiksi. Aikaa tietysti löytää tekemisiin, jos on valmis ottamaan sen vaikka keskellä yötä. Erityisen ihanaa on myös, että on löytänyt sellaisen ystävän, jonka mielestä kankaanmaalaaminen kello kolme yöllä ei ole millään lailla epätavallinen ajatus. Siispä me Rapatuntalon Minnan kanssa roiskittiin yksi pellavapöytäliina viikonloppuna ja hurauteltiin siitä molemmat tahollamme keittiöpyyhkeitä. Minä olin roiskinut kotona jo spraymaalilla, Minna puolestaan lahjapapereita ja servettejä.

 

 

Pian on aika toimittaa vielä viimeiset joulumuistamiset ystävien ovenrakoihin, hakea mies lentoasemalta ja laskeutua joulunviettoon halki valkoisen maiseman Ilomantsin metsien keskelle ajellen ja mökkisaunassa nautiskellen. Tunnelmallista aatonaattoa!

 

 

 

/// Some christmassy DIY gifts for friends and family. Painted kitchen towels and star ornaments. I love the idea of selfmade Christmas gifts, although I usually haven't got enough time for making them. Last year I was so stressed at work, so I didn't even manage to craft Christmas cards. This year the situation has been totally different and I have enjoyed crafting lil Christmas presents and cards again.

 

Here in the eastern Finland we've got a white christmassy view outside. I hardly can't wait 'til the evening and driving through that dark white scenery into the middle of forests to my parents-in-law and relaxing in the sauna with something cold and bubbly in the glass.

DIY: MAALATTU PELLAVALIINA

Vuoden päivät sitä vatvoin silloin tällöin mielessä ja sitten kun tartuin toimeen, homma kesti reilun tunnin. Maalasin siis viimein yhden viime jouluksi ompelemistani pellavapöytäliinoista. Isolla pensselillä homma sujui sutjakkaan, pienemmällä pensselillä töpöttelin reunat utuiseksi. Visioni oli, että liinaa vasten kattaukset ja asetelmat korostuisivat kauniisti.  Liinan luoma kontrasti onkin mielestäni todella tunnelmallinen. Sopii kivasti näihin hämyisiin iltoihin kynttilän valossa.

 

 

Ajattelin, että pääsen kattamaan meidän pikkujoulusyömiset tänään liinalle, mutta toisin kävi. Ystäväperheen pienin on kovassa kuumeessa ja mulla mies siinä vesirokossa. Kaikkea sitä. Perinteiset jouluherkut taitaakin vaihtua nyt ihan vain prosciuttopizzaan. Meninkin tekemään ison juustokakun, kun ajattelin, että pieni kakku ei riitä koko porukalle. Kukahan sen nyt söisi? Ööö, minä?! Taidan ensin vähän leikkiä kakun koristelijaa ja ajaa puolet siitä kakusta illemmalla ystäville kotiin herkuteltavaksi. Huomenna en muuten mahdu uikkareihini, luvassa nimittäin laatuaikaa toisen ystävän kanssa kylpylässä tuossa ihan kymmenen minuutin kävelyn päässä. Sunnuntaisettiin kuuluu kuntosalia, kylpylän poreissa lillumista, kasvohoito ja afternoon tea. Niin ihanaa minä-aikaa. Ehkä pääsen myös saunaan! Voi olla, että tulee hörpättyä lasi kuohuvaakin ihan vain sen kunniaksi.

Muistakaapas muuten, vielä reilu vuorokausi aikaa osallistua ihanaan Cilla's-arvontaan, joko blogissa tai Facebookissa!

 

 

 

/// I painted one of our white linen tableclothes half black. I had planned this for ages and finally got it done. The job took just a bit over an hour and was easy with a wide brush. I finished the look by painting the edges misty with a smaller brush. The black highlights table settings and details beautifully and it creates a nice contrast to everything white around it. A real twilighty atmosphere with lots of candles, don't you think?

 

 

 

KUKISTA ON MONEKSI

Sunnuntaiterkut sohvan pohjalta ja samalla myöhäiset ystävänpäivätoivotukset! Tarkoitukseni oli jakaa teille nämä kukkaspainotteiset kuvat jo eilen, mutta eipä sille sitten kaiken puuhan seassa jäänytkään aikaa. Tänään siis postaus ihan lemppariaiheestani.  Kukat tuovat itselleni mielettömästi iloa ja voisin viettää tuntikausia asetellen niitä eri järjestykseen. Ei minulla mitään floristin taitoja ole, mutta kukkien hipelöinti kuuluu samaan terapeuttiseen ja rentouttavaan sarjaan kuin leipominen, valokuvaus ja maalaaminen. Eilen huomasin tekeväni tuota kaikkea jopa samaan aikaan :).

Kuvien kukat ovat tietenkin Kukkakauppa Astrantiasta, joka tulvi tällä viikolla ystävänpäivän väreistä. En voinut itsekään olla hankkimatta pinkkiä piristyskimppua kotiin loppuviikoksi - jaloleinikkejä, germiinejä ja neilikoita. Kukat ehtivät pari päivää ihastuttaa rennon huolimattomasti maljakossa, kunnes se terapiapyörä lähti eilen pyörimään :).

Ja näinhän se pyörä jotakuinkin otti kierroksia:

Anopin aiemmin viikolla tekemä tuore mansikkahillo houkutteli leipomaan ihan perinteisen kermakakun. Tämä kakku (klik) viime keväältä puolestaan inspiroi käyttämään kukkia koristeena. Kankaanmaalaus on poltellut jo pidempään mielessä ja kakkupohjan ollessa uunissa toinen jouluksi ompelemistani valkoisista pöytäliinoista alkoi saada uutta väriä pintaan. Musta maalattu raita toi mukavaa kontrastia herkälle kakulle - jo ennen kuin oli edes ehtinyt kunnolla kuivua :).

Ja koska olisihan kukkaskakkua ollut hiukan hankala leikata, 

kakku sai vaahtokarkeista vielä toisen koristelun.

Kuvia tuli napsittua niin urakalla, että  taidan säästää teille tätä kukkailottelua vielä yhteen toiseenkin juttuun, nuo kukat kakun päältä nimittäin saivat vielä kolmannen elämän. Toivottavasti pääsen myös pian kuvailemaan, mihin nuo maalatut kankaat  lopulta päätyvät.

Mulla olikin pitkästä aikaa säpinää viikonlopussa, huolimatta koko perheen puolikuntoisuudesta. Lauantai-ilta vierähti Lunta Ilosaaressa -festareilla hyvän ystävän seurassa ja tänään olikin sitten väsymyksestä huolimatta paras vaihtoehto vain nousta ajoissa pystyyn ja lähteä muun pesueen kanssa viettämään laskiaispäivää läheiseen laskettelukeskukseen. Sinne ne pääkivut tuulettuivat. Niin mielettömän kaunis päivä pulkkailla ja lasketella :), hymyillä kilpaa auringon kanssa. Aivan mieletön on kyllä tuo auringon ja lisääntyneen valon vaikutus. Ja nyt tuntuu siltä, että flunssa joka vielä eilen aamulla oli kovaa vauhtia puskemassa päälle, hävisi johonkin. Taisi sattua festarit aivan oikeaan paikkaan :). Huomenna meidän tytökin pääsevät pitkästä aikaa yli viikon sairastelun jälkeen hoitoon ja mieskin tuntuu olevan (lähes) koko viikon maisemissa. Parin viikon päässä häämöttää talviloma, joten eihän tässä voi olla kuin hyvillä mielin.

Suloista sunnuntain jatkoa teille ja aurinkoisia päiviä tulevaan viikkoon!

//BLOGIYHTEISTYÖssä Kukkakauppa Astrantia

OLKKARIN KESÄ

Kesä on viime päivinä näyttäytynyt olkkarissa vasta illalla, kun sälekaihtimet on uskaltanut avata pahimman paahteen jälkeen. Eikähän kesäiseen sisustukseen paljon muuta tarvita kuin ikkunoista sisään tunkeutuvan valon ja vehreyden. Sitä olen tehostanut silloin tällöin tuomalla jotain vihreää omalta pihalta pieniin maljakoihin. Tänään tuikkukippoon pääsi kapinahenkinen muratinoksa, joka oli valinnut aivan eri kasvusuunnan kuin säntilliset kaverinsa.

Sohvan DIY-tyynyperhe on myös lisääntynyt kesänmittaan. Kalansuomut löytyy sohvalta nyt tuplana ja niiden kaveriksi syntyi eräänä keskiyönä sapluunan avulla maalattu plussa. Silkka päähänpisto, joka syntyi puolivälissä rappusia matkalla yläkertaan, kun hampaat oli pesty ja valot sammutettu. Ylimääräiset valmiiksi leikatut pellavakankaan palaset saivat mustaa kangasmaalia pintaan ja seuraavana päivänä vähän särmää kultaisesta vetoketjusta.

Kesästä täytyy ottaa nyt kaikki irti valokuvauksenkin kannalta. Talvella ei sitten taas tule mieleenkään kuvata kahdeksan jälkeen illalla. Wau tuota valoa! Helsingin lomareissulla ostin serkultani vähän käytetyn objektiivin ja sen kanssa olen nyt koittanut tulla sinuiksi. Viimeisimmät juttuni on siis kuvittanut Nikkorin AF-S 50mm f/1.8G -objetiivi. Runkona minulla on edelleen Nikonin hyvä perusjärkkäri D3100 ja vaikka paremmasta olenkin haaveillut, tuolla uudella objetiivilla pärjään nyt varmasti pitkään ja toivottavasti syksynkin koittaessa saan valovoimaisempia ja tarkempia kuvia. Kahden zoom-objektiivin jälkeen on aika mielenkiintoista käyttää "jalkazoomia". Viimeisinkin kuva on näpsätty lasten leikkihuoneen takimmasta nurkasta, kahdeksan metrin päästä.

Mutta hei, nyt alkaa tuo valokin hävitä tästä sohvalta, joten viimeinen hetki kipaista iltalenkille!

NÄIN SYNTYI HAÑHI DESIGNIN JÄRVIKORTE

Viime postauksessa kerroin vierailustani Hañhi Designin työpajalla. Tällä viikolla saimme kuin saimmekin Hañhen kanssa aikataulut osumaan yksiin ja pääsin kurkkaamaan Hannan uusinta kuosia, Järvikortetta. Taiteilija itse tuumasi Järvikorte-kuosinsa olevan korullisempi ja naturalistisempi kuin moni muu hänen graafisista kuoseistaan. Järvikorte on lähdössä Hauen matkaan Frankfurtin Suomi-asemalle. Tässäpä teillekin kuvia valotusprosessista ja kuvion siirtymisestä tietokoneelta valotuslamppujen ja pesupisteen kautta painokankaalle. Melkoisen mielenkiintoinen prosessi!

Hannan piirtämä kuosi oli ensin skannattu tietokoneelle ja sieltä muokkauksien kautta tulostettu pala palalta kalvoille. Kalvot on kuvassa jo teipattu kokonaiseksi kuvaksi ja asetettu painoseulan päälle. Painoseula oli tätä ennen kalvotettu pinkillä valotusemulsiolla. Kalvotetun seulan ja kuviokaavion päälle asetettiin vielä iso lasilevy.

 

Valotusmenetelmällä kalvotettu seula kovetetaan valolla,

 mutta haluttu kuvioalue ei kuitenkaan läpäise valoa (musta printti),

eikä kalvo siis kovetu mustien alueiden alta.

Valotuksen jälkeen seula huuhdellaan runsaalla vedellä ja vesi irrottaa vähitellen emulsion

suojatuista kohdista, eli kuvioalueelta.

 

Hannan seulalla kaikki kuvion kohdat eivät auenneet toivotulla tavalla,

joten Hanna käytti pyöreäpäistä neulaa varovasti näiden kohtien avaamiseksi.

Sitten seulan annettiin kuivua ja päästiin testaamaan kuviota kankaalle.

Hanna kokeili ensimmäistä versiota kaksivärisenä, järvikortteen käpyihin kultaa ja varsiin vihreää.

Siltähän järvikorte luonnossakin näyttää.

Paikalle saapuneen pikkuapurin toiveesta Hanna painoi toisen seulan peilikuvaksi ensimmäiselle.

Lopuksi Hanna testasi kuviota vielä mustalla painovärillä.

Kaunista tuli! Kyllä kelpaa Hauen uiskennella järvikorteiden seassa Saksaan saakka!

 

Järvikortetreffien jälkeen sain Hannalta vielä viestin, että hän ei ollut vielä täysin tyytyväinen lopputulokseen

ja aikoo kokeilla kuosia vielä samaan tapaan paperikaavion avulla kuin Haukeakin.

 

Lopputuloksesta saamme varmasti vihiä parhaiten Hañhi Designin facebook-sivuilla, käykäähän tykkäilemässä siellä!

 

Kiitokset Hannalle, että sain olla oppipoikana kankaanpainohommissa ja mielenkiintoista Frankfurtin matkaa elokuun lopussa! Meillä jatkuu yhteistyö Hannan kanssa lastenhuoneen verhojen merkeissä myöhemmin syksyllä ja niin, ne viime postauksessa mainitsemani kotiläksyt ovat vieläkin vaiheessa. Niistäkin kuulette vielä varmasti :)!

 

 

 

//BLOGIYHTEISTYÖ