ALKUPALOJA UUDESTA KODISTA

Heissan lauantai ja te! Heinäkuu on mennyt itselläni Asuntomessujuttuja lukuun ottamatta sellaista blogiunta nukkuessa. Spontaanit blogilomat yleensä tekevät tosi hyvää ja niinpä nyt elokuun häämöttäessä alkaa tehdä mieli kuvaamaan ja kirjoittamaan taas useammin. Suurin syy hiljaiseloon on toki ollut uuden kodin valmistuminen sisätiloiltaan niin, että pääsimme kolmisen viikkoa sitten jo asustelemaan uusiin neliöihin. Silti vielä tällä viikolla yksi raksamiehistämme tuli aamuseiskan maissa hommiin ja asiat ovat edenneet näistäkin kuvista niin sisällä kuin ulkona ja puuttuvat listat sekä sokkelit ovat löytäneet paikoilleen. Ihan pientä hiomista sisällä vielä mielestäni on. Mutta näitä asioita paikkaillaan vielä sitten, kunhan työmiehet palaavat pihahommiin. Tällä hetkellä odotamme kaupungin kiireisintä traktorimiestä.  Jatkuvan skarppina olon (myönnän, että olen pilkun viilaaja monessakin asiassa) ja ehkä tämän koko väliaikaiselon summana heinäkuussa on iskenyt päälle myös järkyttävä väsymys ja nekin hetket kun olen koittanut aloittaa uutta blogisivua uudesta kodista, on uni korjannut aikeet useastikin istualteen. Jotenkin odotan myös jo kovasti elokuun puoliväliä ja töiden alkua, jotta elämään tulee tämän kaiken raksailun keskelle muutakin sisältöä ja vaihtelua.

Mitä sitten haluaisin kirjoittaa uudesta kodista näin ensialkuun? No ainakin sen, että mikään koti ei ole koskaan tuntunut näin omalta jo näin ensi metreillä. Se ihana puoli itsesuunnittelemissa tiloissa on. Ei tarvitse odottaa sitä hetkeä, kun omassa kodissa asuminen ei tunnukaan enää toisten nurkissa punkkaamiselta. Kärsivällisyyttä ja jäitä hattuun uudessa kodissa tarvitaan nyt alkuun ihan toden teolla. Koti on vielä todella tyhjillään, vaikka koko Cardiffin muuttokuormakin on jo kannettu sisään. Osa laatikoista on vielä purkamatta ja osa tavaroista etsii vielä tovin paikkaansa. Aiemmista kodeista säästämämme huonekalut ovat valkoisia, joita aikanaan olemme hankkineet ei niin valkoisiin tiloihin valoisuutta tuomaan. Nyt puolestaan talon pinnat ovat lähtökohtaisesti jo niin valkoiset ja haluamme luoda sinne ajan kanssa huonekalujen, tekstiilien, kasvien ja piensisustuksen myötä kodikasta ei-kokovalkoista fiilistä. Tuskin meille silti on luvassa mitään värien sekamelksaa, ennemminkin monokromista rauhallista kotia, puun ja metallin sävyillä sekä pienillä väripilkuilla höystettynä. Tavoitteena on teettää seinille myös runsaasti muistoja eletystä elämästä ja koetuista hetkistä valokuvien muodossa. Haluamme toteuttaa sisustusratkaisuja ja hankintoja pikku hiljaa ja rauhassa, mutustella talon tiloja ajan kanssa. Välttää mahdollisuuksien mukaan lyhytaikaisia virhehankintoja.

Näin alkuun onni on löytynyt jo vain pelkästä tilan ja avaruuden tunteesta. Ei sillä niin väliä, jos patja on ollut vielä keskellä lattiaa sängyn ruuvien ollessa Walesin muuttokuormassa hyvin piilotettuna tai että sohvaa tai kodinhoitohuoneen kaappeja ei ole vielä olemassakaan. Ruokapöydän virkaa on alkuun toimittanut ensimmäisestä omistusasunnostani vanhempien kotona säästössä ollut pinnoiltaan kärsinyt klaffipöytä. Mutta liina päälle ja voila se välttää siksi aikaa, kunnes saamme uuden pöydän muodon, koon ja materiaalit lukkoon lyötyä ja tilattua. Näin isossa ja kalliissa projektissa täytyy säilyttää järki päässä kuitenkin ja tehdä hankintapäätöksiä maltilla.

Ensimmäisenä hankintalistalla ovat verhot. Tällä hetkellä elämme vielä akvaariossa, kun emme ole täysin osanneet päättää, millaiset verhot ikkunoiden peitoksi haluamme. Etenkään isoja ikkunoita emme haluaisi näkyvämmin peittääkään. Mutta ihan jo yksityisyys- sekä auringonpaahde syistä tämäkin asia on vain laitettava hoitoon pikimmiten. Talon edessä seisoskelijat ja ihmettelijät vielä lähinnä huvittavat ja tekee mieli vilkuttaa vastaukseksi, vaikka ehkä kaikki eivät edes ymmärrä että meillä jo asustellaan, näyttäähän talo ja pihat ulkoapäin vielä keskeneräisiltä. Pidemmän päälle varmasti tekee mieli kuitenkin vetää verhot suojaksi ikkunaan ilman mittailevia silmäpareja millään nurkalla. Verhot myös osaltaan vähentävät sitten kaikua, jota tyhjässä talossa isoine ikkunoineen ja korkeine tiloineen luonnollisesti on. Pari mattoa on jo kokeeksi tulossa postin mukana, nekin kaikuun varmasti vähentävästi vaikuttavat.

Kodin jo valmiisiin pintamateriaali- kiintokaluste, tila- ja sisustusratkaisuihin palaan piakkoin. Myös naapurin penkistä saamani upeat pionikimput innostivat kuvaamaan kotia enemmältikin, joten osan näistä maistiaiskuvista säästän vielä toiseen juttuun. 

Mutta nyt lenkin kautta grillauspuuhiin ja lauantai-illan viettoon! Hauskaa viikonloppua myös teille!

/// Some tasters from our new home, where we've been "camping" three weeks now. It's pretty empty and white there at the moment and we'll need a lot of patience now to get some layers and coziness in. Nevertheless it's mainly fascinating how it all builds up with time.  First it's time to enjoy of the sense of something permanent and space around you after temporary life in poky squares.