SUPER DAYS!

Olen niin ylpeä mun pienestä suuresta tyttärestä! Hymy huulillaan ja ilo äänessään kertoo hänen olevan melkoisen ylpeä myös itse itsestään. Vain kahdessa päivässä Lindasta on kasvanut selkä suorassa ja rinta rottingilla uniformua kantava koululainen. Aikamoisia kasvukipuja hän varmasti pinnan alla kouluun menon kanssa koki ja kokee toki edelleen, vaikka asiaa ehdittiinkin puoli vuotta ennakkoon käsitellä ja sulatella. Eilen jännitys kohosi varmasti lähes sietämättömäksi koulumatkaa ajaessa ja lopulta koulun pihalta luokkaan astuessa. Kyyneleet silmäkulmissa ja jännityksestä sanattomina, niin tyttö kuin äitikin. Aurinkoinen opettaja ja  Lindaa kädestä kiinni ottanut uusi luokkakaveri saivat sydänsykkyrääni vähän löysemmälle. Eiköhän se siitä. Tänä aamuna kuulin samaisen luokkakaverin opetelleen edellisenä iltana äitinsä kanssa suomea, vain voidakseen pyytää Lindaa leikkimään kanssaan. Melko liikuttavaa. "Super days!" oli opettajan kannustava viesti kahdesta ensimmäisestä koulupäivästä.  Näiden superpäivien ja tuoreen koululaisen kunniaksi leivoimme pikkusiskon kanssa tänään valkosuklaajuustokakkua ja illan suussa kakkulautasten äärellä juttelimme koulukuulumiset vielä kerran läpi. Niin reipas ja rohkea tyttö.

 

 

 

Entäs sitten tuo kakku, jonka teimme Amandan kanssa oikeastaan kahteen kertaan? Ensimmäinen päätyi kompostiin ja toinen sitten noihin kuviin. Ensimmäiselle kerralle olin valinnut vääränlaista kermaa. Vaikka olinkin saanut jo aikaa sitten yksinkertaisen vinkin: single cream ruuanlaittoon ja double cream leivontaan. Täydellisen vaahdon toivossa valitsin tällä kertaa hetken mielijohteesta extra thick double creamin.  Joka osoittautui sitten todellakin paksuksi, aivan kuin valmiiksi voiksi vatkatuksi. Niin kuin moni muukin asia, myös leipominen ja ruuanlaitto täällä tuntuu toisinaan melko mutkikkaalta. Jo tarvikkeiden löytäminen kaupasta on oma seikkailunsa. Monesti olen etsinyt tuotetta, jota ei täällä edes ole olemassa. Tai kuten puuroriisiä, jonka en ominpäin arvannut löytyvän jälkiruokahyllystä. Myös elintarvikkeiden maku, väri ja koostumus voi yllättää suomalaiseen verratessa ja niitä vanhaan tuttuun reseptiin yhdistettäessä syntyykin jotain uutta kummallista, monesti myös syömäkelvotonta. Siihen kun lisää vielä kaksi uunia, joissa on molemmissa liian monta toimintoa ja se vanha tuttu kiertoilmakin on osoittautunut aivan liian tehokkaaksi. Juustokakkua ei onneksi tarvinnut paistaa, joten hyväksi havaittuun kermaan palatessa onnistui lopulta kakkukin. Oreo-pohja, valkosuklaamassa sitruunatilkalla, maitosuklaakuorrute ja pensasmustikat pienessä kakkuvuoassa.  Niin helppo ja nopea tehdä kaappiin hyytymään (jos ei tarvitse kahteen kertaan tehdä..) ja valmiina sitten niin nätti.  Omasta päästä leivoin, onko tarvetta ohjeelle?

 

Kakkumahat täällä jatkaa viikonloppuun  supermielin ja melkein tekisi mieli todeta klassiset. Että kylläpä tuntuu muuten taas viikonloppukin viikonlopulta! Kahden aamuherätyksen jälkeen. Tirsk.

 

Superia viikonloppua myös sinulle!


///

This week we've gone  through exciting days. I'm so proud of my older daughter, who started school here in Wales without any remarkable english skills. It´s been such a relief to see the smile on her face and hear the joy in her voice after long and confusing first school days. For this significant milestone in her life we had to have some white chocolate cheesecake tonight. With milk chocolate frosting and blueberries, yum! It's been Super days! Like her teacher said.