TERVETULOA LOMA!

Täällä herättiin tähän perjantaihin astetta odottavammin mielin, sillä meidän koulupukuiset saavat ihan pian iltapäivällä heittää uniformunsa hetkeksi hyllylle, sammuttaa vilkkuvalot lakerikengistään ja suunnata ajatukset kohti leppoisia lomapuuhia. Seitsemän kouluviikkoa on mennyt hurjaa vauhtia ja viimein on myös täällä syysloman aika. Tänä vuonna myös pienempi tytöistä on viettänyt koulussa yli kuusituntisia päiviä ja ihmetellä kyllä täytyy, kuinka alkuväsymyksen jälkeen neljävuotiaan silmät loistavat ja mieli pulppuaa englanninkielistä ihmetystä kaikesta koulupäivän aikana tapahtuneesta. Rinnalle on löytynyt kaksi sydänystävää, joiden kanssa opettajan sanoin tehdään yhdessä aivan kaikki. Tyttönen on saanut kielitaidon myötä niin paljon rohkeutta ja itseluottamusta, että sopeutuminen pitkiin päiviin ja muodollisempaan opetukseen on sujunut ällistyttävän hyvin. Isompi seitsenvuotinen puolestaan siirtyi jo kolmannella luokalle, jossa koulupäivistä onkin sitten jo harmillisesti leikki kovin kaukana. Onneksi hän tykkää koulusta ja kavereista, mutta myös melko ankarasta opettajastaan sen verran, että suurempaa kriisiä asian kanssa ei ole tarvinnut läpikäydä. Asiantuntevasti hän on valistanut äitiään milloin kelttien historiasta milloin yksinkertaisesta sähköpiiristä. Yhtäkkiä hän lukee englanninkielisiä kirjoja jo melko sujuen ja muistikirjojen sivut täyttyvät englanninkielisistä tarinoista.  Tottakai olen äitinä ylpeä mutta ennen kaikkea kiitollinen siitä, että asiat ovat menneet omalla painollaan melko kivuttomasti.

Mutta kyllähän nämä pitkät ja varsin vaateliaatkin koulupäivät on näkynyt meidän viikonlopuissa, sitä ei käy kieltäminen. Veto on monesti perjantaisin tytöistä aivan poissa ja iso osa viikonlopuista on mennyt ihan vain akkujen lataamiseen uutta kouluviikkoa varten. Siksipä tämä loma onkin varsin odotettu. Viikonloppu voidaan ensin ladata rauhassa akkuja ja sitten on vielä reilu viikko aikaa puuhata ajan kanssa yhdessä kaikkea mukavaa. 

Nämä valokuvat otin syyskuun puolella muistoksi kolupukuajoista. Varmuuden vuoksi jo hyvissä ajoin, ettei sitten kevään korvalla Suomeen palaillessa herätä huomaamaan, että ei sitten koskaan muistettu näitäkään kuvia ottaa. Lisäksi tiesin kouluvalokuvaajan olevan niin huono, että mieluummin otin kuvat tytöistä itse. Ja vaikka lasten kuvaaminen ja erityisesti kuvien onnistuminen on aina aivan tuurista kiinni, niin näistähän tuli sitten kuitenkin ihan kivoja. Arvokkaita muistoja ajalta, jolloin aamuisin puettiin päälle siniset gollegetakit, harmaat vekkihameet, pitsisukat ja mustat lakerikengät. Näitä juttuja me vielä haikeina tullaan muistelemaan. Kyllä vaan ovat nämä tytöt ihmeissään, kun lopulta Suomen koulumaailmaan pääsevät tutustumaan. Ja nelivuotiashan on jo viitannut kintaalla ajatukselle päiväkodista. Tietenkin hän menee kouluun! Itse olen mielessäni onnellinen, että tälläisen kokemuksen jälkeen he saavat vielä sitten kotona vähän peruuttaa ikään kuin ajassa taaksepäin, ilman ihan niin suuria odotuksia ja velvoitteita.

/// Time for half term holiday here - finally! No school uniforms or early wake-ups in next ten days. So lovely!