SYKSYN TUNTUA

Pitkän kuuman kesän aikana kodin sisustaminen ei tuntunut niin akuutilta. Koti on säilynyt melko ennallaan ja tunnen yhä vähemmän tarvetta päivittää kotia edes piensisustuksella. Pienempääkin hankintaa tulee harkittua aiempaa tarkemmin, kun isommatkin sisustuksen linjat ovat vielä niin kesken. Syksyn tuntu kuitenkin aina siirtää ajatukset kodin sisustukseen samaan aikaan, kun sateiset ja pimenevät illat siirtävät elämän ulkoa sisätiloihin. Tuskin olen ainut, joka on viimeisten iltojen aikana tunnelmoinut jo kynttilänvalossa, sytyttänyt takkaan syksyn ensimmäiset tulet tai lämmittänyt saunaa pitkän tauon jälkeen. Tyynyt kaipaavat vähän syksyistä sävyä ja verhotkin tekee mieli vetää alas uteliailta katseilta. Niitä verhojahan meillä ei tosin edelleenkään ole. Mutta voi sitä onnen päivää, kun pitkän pohdinnan tuloksena tilatut verhot toivottavasti ensi viikolla valmistuvat tuomaan yksityisyyttä ja samalla kodikkuutta pimeneviin iltoihin.

Toistaiseksi syksyinen pesänrakennusvietti on aiheuttanut yhden sisustustyynypäivityksen reviteltyäni tuon kauniin ruskean tyynynpäällisen verran ja eräänä tuikitavallisena tiistaina tunsin ansainneeni useamman kuukauden tauon jälkeen taas leikkokukkia. Viime viikonloppuinen visiitti Habitare-messuille tarjoili vähän runsaammin ruskean sävyjä ja muutenkin aikamoisen sisustusähkyn.

Habitaren positiivisimmat löydöt tein Kaarnia Designin akustoivasta taiteesta sekä siedettävän hintaisista sohvista, virolaisen Oot oot -merkin osastolla oivalsin, että hyvästä sohvasta ei välttämättä tarvitsekaan maksaa itseään kamalan kipeäksi. Molempia olemme tulevan vuoden aikana varmasti vailla, sekä akustoivaa taidetta että kaunista ja kestävää olohuoneen sohvaa. Näiden hankinnassa voitte luottaa verhovauhtiimme. Hiljaa haudutellen hyvä tulee.

Syyskuu on houkutellut myös pitkästä aikaa leipomaan, kun intensiivisen arjen vastapainoksi tekee mieli viikonloppuisin muuntautua pullantuoksuiseksi äidiksi. Arkena meillä harrastetaan jokaisena iltana ja siihen päälle vielä kaikki syyskuiset vanhempainillat ja kokoukset, joten keittiössä on menty aikataulusyistä melko suoralinjaisesti sen suuremmin fiilistelemättä. Viikko sitten sunnuntaina tein kuvien firenzeläisen omenakakun, jonka tuoksu ja maku toisti syksyä juuri sopivasti ja sai aikaan tavoittelemani vapaapäivän tunteen. 

Viime aikoina on viikonloppuisinkin ollut sen verran monenlaista menoa, että tämä viikonloppu lähes tulkoon kotosalla tulee kuin tilauksesta. Huomenna päätetään esikoisen suunnistuskisakausi lähistöllä ja sunnuntaina käydään onnittelemassa yhtä hurmaavaa veljesparia. Jospa sää sallisi syksyisen retken lähiluontoon alkanutta ruskaa ihmettelemään ja sateen sattuessa innostuisimme tyttöjen kanssa taas leipomishommiin. Kai nuo isot ikkunatkin pitäisi uusia verhoja ja tulevaa talvea varten vielä puhdistaa ja ensi viikkoa varten vähän töitäkin jossain välissä tehdä. Tänä iltana jos kuitenkin ottaisi hetken ihan iisisti!

Hyvää viikonloppua, toivottavasti olet vielä siellä!