Ruokakirjojen selailua olen nostattanut blogissa ennenkin. Ne ovat käytössäni useimmiten niillä hetkillä, kun ruokaa on mahdollisuus laittaa pitkän kaavan mukaan hoppuilematta. Myönnän myös omistavani muutaman kirjan, joista en ole koskaan vielä kokeillut yhtään reseptiä. Ruokahaaveilu ja kauniiden ruokakuvien katselu on toisinaan lähes rinnastettavissa hyvän ruuan syömiseen. Todellisena heräteostoksena menin kesän alussa lentokentän lähtöportille kiirehtiessäni tilaamaan ensimmäistä kertaa myös ruokalehden, jonka tilausjakson alku sijoittui kivasti juuri syksyyn ja töiden alkuun. Arjen pyörteissä kun ne ruokaideat tahtovat olla minulla aika vähissä. Ensimmäisenä tuosta lehdestä valmistukseen päätyi tummien marjojen sävyttämä parmankinkkupizza, johon sovelsin tosin ystävän suosittelemaa gluteenitonta pohjaa. Karhunvatukat, mustikat ja parmankinkku parmesanin ja yrttiöljyn parina - oli muuten niin hyvä kombo.
Tänään on viikosta se hetki, kun ehtisin ajatuksen kanssa kokkaillakin, ehkä alustettuna ulkoilmaelämällä sään ollessa taas niin kuvankaunis. Takana on aika intensiivinen työviikko ja päälle vielä suunnistusleiri- ja kilpailusettiä oman ja muiden junioreiden kanssa. Eilen illalla livistin tosin leiriltä kotiin yöksi, kun viime viikonloppukin vierähti suurilta osin samaisissa puuhissa toisella puolen Suomea. Kesäloman joutilaisuus on vain kaunis muisto jossakin lähimenneisyydessä ja syksyn arki-illat ja viikonloput ovat täyttyneet lasten harrastuksista, vanhempainilloista, kisareissuista ja omistakin kivoista menoista. Siksi ajatus vapaapäivästä ihan vaan kotona tuntuu taas saaneen erityisen kultaisen reunuksen.
Suloista sunnuntaita myös sinulle!
Onpa kaunista ruokaa! Pitäisikin testata yhdistää makeaa marjaa ja jotain suolaista taas pitkästä aikaa.
VastaaPoistaMukavaa sunnuntaita Hanna!
Kiitos! Yhdistelmä kyllä toimi niin hyvin!
Poista