7.10.2018

SYNTYMÄPÄIVÄ - MIKÄ IHANA TEKOSYY SISUSTUSHAAVEIDEN TOTEUTTAMISEEN



Syyskuun viimeisenä saan aina vuoden lisää mittariin ja sen siivin olen tottunut hankkimaan itselleni jotain sellaista, mikä on poltellut mielessä jo pidemmän aikaa. Useimmiten jotain sellaista, mikä ei olisi ollenkaan välttämätöntä elämän jatkumisen kannalta. Ehkä saan jonkun hullun maljakkonaisen leiman otsaani nyt, mutta senkin uhalla on pakko tästä 37. vuoden aarteesta teille kertoa. Tämän vuoden synttärilahjaani emmin kahden Helsingin reissun verran ja lopulta juhlapäivän aattona raahasin junassa hurjan isoa pakettia. Hieman nauratti ja ehkä vähän nolottikin: vaasipaketin vaatiessa yhden hengen istumapaikan tituleerasin kyllä itsekin itseäni hetken aivan hulluksi. Onneksi kanssamatkustajat eivät tieneet, että oli kyse maljakosta.


Carina Seth Anderssonin Svensk Tennille suunnittelema vaasi on kummitellut mielessäni tuon tuosta, vuosi sitten viimeksi tässä ruokailutilan suunnittelupostauksessa. Tuo viaton haavekollaasi onkin muuten toteutunut nyt tuoleja lukuun ottamatta. Joita niitäkin viime viikonloppuisella Helsingin reissulla kävin vaihteeksi taas koeistumassa. Tarkkaan harkittu päätös toivottavasti kestää parhaiten aikaa.


Synttärisunnuntaihin kuului myös ihan oikeita yllätyksiä. Äidin tuomat gladiolukset avautuivat viikossa niin upeiksi, että tekisi mieli istuttaa niitä omaankin kukkapenkkiin. Anoppi puolestaan oli käärinyt tyylilleen uskollisena pakettiin Marimekkoa. Tuo valkoinen pitkänmallinen lautanen viehättää kaikessa yksinkertaisuudessaan ja monikäyttöisyydessään. Silloin kun ei ole tarjoilukäytössä, se sopii hyvin erilaisiin asetelmiin. Nyt sitä koristaa Lampe Bergerin huoneilmanpuhdistin, jota olen pyrkinyt käyttämään aktiivisemmin. Sen rinnalla Walesin muistoina muutama kuivunut hevoskastanja sopii syksyyn ja tuovat Cardiffin ja Llandough Primary Schoolin taas vähän lähemmäksi. Hevoskastanjoista oli aina syksyn tullen tyttöjen koulupuvun taskut täyttyneet koulun pihan pikkumetsikössä leikittyään.




Dagg-vaasi on uskomattoman kaunis tyylinäyte käsityötaitururuudesta, jossa suunnittelijan luonnon inspiroima visio ja lasinpuhaltajan taidokkuus kohtaavat. Kookas maljakko on omiaan näyttäville kukkasille, mutta veistoksellinen itsessään ilman kukkiakin. Äskeiseltä metsälenkiltä teki mieli napata kauniin punertavat pihlajanoksat vaasin uusiksi tulokkaiksi, mutta kirittäjän juoksuvauhti ei sallinnut pysähdystä. Ehkä täytyy tehdä rauhallisempi kävelylenkki pikapuoliin takaisin metsään, ennen kuin ruskan värit ovat kaunis muisto vain.


Täällä alkaa olla leppoisan rentouttava viikonloppu takana. Perjantaina juhlimme kolleegojen kanssa maailman opettajien päivää perinteisin kekkerein kynttilöitä sytytellen ja kuohuvaa kilistellen. Perjantai-illan hyvä flow jatkui lauantaina ihan vain kotona puuhastellen, lenkkeillen ja leväten. Tänään olisi vielä edessä kymppikahvit naapurin tytön synttärijuhlilla, jonka jälkeen olenkin simpukkarisottoa ja valkoviinilasillista vaille valmis kohtaamaan tulevat viisi täyteläistä työpäivää ennen perjantaina koittavaa syyslomaa. Voi kun säilyisi nämä kauniin syksyiset säät vielä hetken ennen talventuloa, perjantaina nimittäin satoi se aina yhtä taianomainen ensilumi työpaikan pihalle. Lomatoiveina ei nimittäin toistaiseksi ole kummoisempaa kuin ruskaretki Kolin kansallispuiston kauniisiin maisemiin. 


2 kommenttia:

  1. Myöhästyneen Synttäri Onnittelut halauksen kera! Terkut toiselta laidalta!

    VastaaPoista
  2. Mikä teillä on huonekorkeus takan kohdalla olohuoneessa? t. Anna-Leena

    VastaaPoista

Olen iloinen, jos moikkaat Pastellimajassa käydessäsi!