Kun ajattelen spontaanisti Suomea, silmiini piirtyy usein ensimmäisenä tälläisiä kuvia.
Lumella tai ilman.
Kolilla olen viettänyt aikaa jo kolmevuotiaana isän jalkojen välissä lasketellen, nuoruuden urheiluvuosina mäkivetoja juosten ja pitkiä lenkkejä vaeltaen, aikuisena sitten häitämme juhlien. Tärkeä paikka, josta löytyy aina vain yhtä kaunis ja vetoava maisema.
Tällä kertaa ehdin jo ajatella, että Koli jää väliin, kunnes kuitenkin hoksasin tehdä sille tilaa reissuohjelmaan. Ruska-aika oli jo suurilta osin ehtinyt ohi ja luonnossa vallitsi viehättävä melankolisen riisuttu tunnelma, jota kaunis kuulas sää hieman piristi. Juuri se hetki vuodesta, jolloin luonto on jo täysin valmistautunut ottamaan lumipeitteen vastaan.
Reipas lenkki hyvässä seurassa Kolin vaaroilla kipitellen, rentoutuminen Koli Relax Spassa kuoharia täyden kuun loisteessa nauttien ja päivän päätteeksi ruokailu maisemaravintolassa lohella, lehtikaalipaistoksella sekä palsternakkapyreellä herkutellen. Kylläpä kannatti venyä aikatauluista.
Joulun aikaan nähdään sitten toivottavasti lumipeitteinen Koli ja päästään puolestaan suksille.
Millainen on sinun mielenmaisemasi?
///
Koli National Park in the Eastern Finland. Absolutely one of my favourite places on earth.
Minun mielenmaisemassa näkyy peltoja ja auringonlaskuja. Tämä taas johtuu siitä, että kotikoti ja nykyinen koti ovat täällä Espoossa pellon reunamilla.
VastaaPoistaIhania ovat nuo sinunkin maisemasi.
Kuuulosta hyvältä sekin ja voin jokseenkin samaistua, kun olen paljon niillä seuduilla nuorempana auringonlaskujen aikaan peltojen reunoilla juossut ja pyöräillyt. Saapas nähdä, kuinka oma mielenmaisema muuttuu näinä Walesin vuosina. Toisaalta, Kolia tuskin huojuttaa mikään, se on aina varmasti SE Suomi-maisema.
PoistaIhana Hanna! <3
VastaaPoistaPus :) <3
PoistaKaunis Koli! Minulla taitaa olla useita mielenmaisemia, mutta vesi liittyy niihin kaikkiin vahvasti.
VastaaPoistaKuulostaa hyvältä, vesi on aika varma mielenterveyden tuoja :)!
PoistaViikonloppuna tuli siisti mökin ympäristö, lakaisemista riitti .... onneksi oli porukkaa. Välillä oli järven pinta tyyni mutta sitten tuulla puski ja aallokkoa tuli. Sunnuntai aamuna moni sanoi onpa kaunista... Kiitos tekstarista se oli "se asia". terkut toiselta laidalta
VastaaPoistaOlisipa ihana päästä mökille viikonlopuksi, ensi kesänä sitten!
PoistaNiin kaunista. Onko hassua, jos ei osaa sanoa omastaan? Meri on kyllä yksi sydänjuttu, mutta noin muuten on hieman hiljaista. Kolilla oon muuten käynyt nelivuotiaana, ja muistan, miten siellä piti olla varovainen. :)
VastaaPoistaEi kai tähän ole yhtä eikä kahta oikeaa vastausta :). Ja hei joo, oon aina ihan hervoton omien lasten kanssa Kolilla. Oon aivan varma, että jos ne ei liukastu huipulle nousevissa rappusissa niin viimeistään sitten sileillä kallioilla.
PoistaMmhm.. Mulla on vuoristoa. Korkeuskäyrää, superkauas näkyviä maisemia, alhaalla puro, ylhäällä lumihuippuja.
VastaaPoistaKoli on kaunis. :)
Hauska sattuma, että jätit kommenttisi. Juuri tänään aamulenkillä mietin vielä näitä mielenmaisema-juttuja ja haluaisin tehdä myös "Minun Sveitsi-maisemani" -jutun joku päivä. Ihan samaiset lumihuiput ja jylhät vuoret ovat myös mulle niin rakkaita Sveitisn vuosien jälkeen, vaikkakaan eivät niitä suomalaisia. Ehkä täältä Walesista muotoutuu sitten brittiläiseksi mielenmaisemaksi jylhät kallioreunaiset hiekkarannat, saapas nähdä.
Poista