Olipa melkoisen lohdullinen tunne eilen Lontoosta kohti Walesia ajellessa tajuta, että onpa ihanaa palata Cardiffin kotiin mukavan ja rakkaiden ihmisten täyteisen lomaviikon jälkeen, kuitenkin ilman minkäänlaista ikävää takaisin. Koti on nyt täällä ja se tuntuu tällä hetkellä todella hyvältä. Olen lukenut muunkinlaisia tarinoita siitä, kuinka uusi kotimaa tuntuukin lähinnä möykyltä rinnassa eikä integroituminen uuteen kotimaahan edes huvita.
Tämä päivä on mennyt kotosalla hidastaen. Onni onnettomuudessa tytöillä oli vielä tänään vapaapäivä koulusta opettajien koulutuksen vuoksi, sillä meillä lähti eilinen jatkolento Helsingistä Lontooseen kolme tuntia myöhässä, joten matkustusaika virui lopulta viiteentoista tuntiin. Taisi olla kello jo lähemmäs kolme, kun sain painaa pään omaan tyynyyn. Täytyy nostaa noille tytöille kyllä hattua reippaudestaan. He eivät olleet monista etapeista ja odotteluista moksiskaan, ennen kuin Lontoossa jouduin herättelemään heidät tunnin nukkumisen jälkeen yöuniltaan ja tsemppaamaan vielä omin jaloin passintarkastukseen ja laukkuhihnalle. Pisteet Helsingin lentokentän lastenrattaille, ja moitteet Lontoolle, jossa en noihin ole vielä törmännyt.
Laukut alkaa olla kutakuinkin purettu, postit perattu, ruisleivät pakastettu ja pyykitkin pyörii koneessa. Matkalaukuelämän jälkeen on aina yhtä ihanaa, kun tavaroille on omat paikkansa. Oma koto kullan kallis.
Ennen reissua olin napannut tälläisiä sinisiä kuvia makkarista.
Sininen näyttää kyllä pieninä yksityiskohtina taas pelottavan hyvältä.
Never say never!
///
Some blue details in our bedroom.
It feels so good to be at home in Wales, although we had a great time in Finland.
Home sweet home <3
VastaaPoistaIt truly is!
PoistaIhanaa että olette kotiutuneet sinne! Jatkuva ikävä olisi pitemmän päälle todella kuluttavaa ja ainakin omalta kohdalta voisin sanoa, että elämä valuisi "hukkaan" ikävöidessä.
VastaaPoistaNo kyllä, hiukan tekee pahaa lukea joidenkin kertomuksia erinäisillä ulkosuomalaisten palstoilla siitä, kuinka alas ikävän ja sopeutumattomuuden tunteissa voi romahtaa. Mutta toisaalta, olen kyllä myös sitä mieltä, että on paljolti itsestä kiinni, kuinka hyvin uuteen sopeutuu. Mutta sitten taas, kaikkiin kulttuureihin ei ehkä ole yhtä helppoa solahtaa sisään kuin vaikkapa tänne brittiläisten sekaan. Taitolaji joka tapauksessa.
PoistaKauniita kuvia ja sininen näyttää kyllä ihmeen hyvältä...
VastaaPoistaMukava kuulla, että kotoutuminen on tapahtunut, sillä ikävöinti olisi todella kuluttavaa. Kivaa viikkoa sinne <3
No eikös näytä. Mutta eipä ihme, kun taukoa kyseisen värin käytössä kodin sisustuksessa on kertynt palttiarallaa kymmenen vuotta. Jos nyt ei itsenäisysspäivän kivituikkuja lasketa :)!
PoistaKylläpä kyllä kotonamme ollaan ja se on kyllä ihan huikea tunne! Kiitos myös sulle, ihanata viikkoa sinne pohjoiseen!
Buahahahaa, sininen, the devil! ;) Oothan nähnyt meidän tv-tason?
VastaaPoista:D Haha, no siellä toinen! Olen nähnyt kyllä, kummasti vähä tuo eloa kaiken muun tasapaksun mustan ja valkoisen joukkoon.
Poista...joskus opiskelu aikoina oli joku radio juttu...et keskiikäsiten suomalaisnaisten lempiväri on sininen....tuo lause muistui mieleeni kun huvimajasta tehtiin sininenPitsiHuvila...tai valko sininen mut kuiteskin!!!...mietin että kaipa sitä nyt ollaan niitä keski...ikäisiä! se näyttää sun kuvissa kyllä coolilta!!!
VastaaPoistaSininen on varmasti aina sopinut suomalaisten sisustukseen. Vaatteista puhumattakaan. Itselläni oli myös opiskeluaikoinani jos jonkinäköistä sinistä kippoa ja kuppia, tyynyä, mattoa ja mitähän vielä. Otin varmaan isommista mallia ;)! Kunnes sitten riitti. Mutta tälleen pikkuläikkinä se on ihan kiva piristeväri nykysinkin. Ja o-ou taitaapa löytyä taas parista kupistakin sinistä.
Poista