MRS. SWEETHEART

Vaikka brittiläisten tapa rouvitella ja herroitella oli kyllä hyvin tiedossa tänne muutettaessa, jaksaa se omalle kohdalle sattuessa silti hämmentää. Rouva-tittelistä kun minulle tulee mieleen jakkupuvussa ja korkokengissä kulkeva omaan makuuni liian voimakasta hajuvettä käyttävä vanhempi nainen. Syystä tai toisesta en itseäni aivan sellaiseksi miellä, vaikka kuinka olenkin naimisissa. Luonteeltani ja olemukseltani olisin siis ehdottomasti enemmän neiti-ihmisiä, vaikka sillä perusteella tuskin titteliäni voinkaan vaihtaa. Julkisissa tilanteissa, kuten apteekissa, minuun on viitattu myös nimellä young girl. Se taas ilahduttaa erityisesti juuri nyt, kun ikään tuli taas toissapäivänä yksi vuosi lisää. Itse luku 34 ei enää niin nuoren tytön iältä kuulosta, vuosi armon aikaa ja sitten pyöristetäänkin jo ylöspäin. Olenkin tässä pari päivää pohtinut, että olenko vielä nuori vai jo ihan vanha. Ja että onko kohdalleni osunut ensimmäistä kertaa ikäkriisi, vaikka olen ollutkin aina sitä mieltä, että jokainen ikä on hyvä.

 

 

Toinen hämmentävä, suomalaisen mielestä joissain tapauksissa jopa kiusallinen brittitapa on kutsua ventovieraita ihmisiä nimellä darling, sweetheart, my love, honey. Jopa poskisuukot Sveitsissä tuttavien kesken olivat mukavampia ja aidompia kuin se, että lääkärisi kutsuu sinua holhoavasti kultaseksi. No tiedän, että se kuuluu small talkiin ja on vain tapa osoittaa ystävällisyyttä, mutta silti: käsivälietäisyyteen ventovieraiden kesken tottunut jäyhä suomalainen hätkähtää joka kerta jonkun näistä lisänimistä kuullessaan. Hädin tuskin kun sallin sellaisia siirappisanoja omalta siipaltani.  

 

 

Kaikenlaiset ylisanat ovat muutenkin opettelun alla. Suomalaisesta kun asia kuin asia tuppaa helposti olemaan vain ihan kiva. Nice on hattuhyllyllä lepäämässä ja odottelemassa kolmen viikon päästä koittavaa Suomen lomaa, sen sijaan olen yrittänyt mahduttaa sanavalikoimaani hengästyttävän isoja sanoja, kuten excellent, wonderful, marvellous, awesome, perfect ja lovely.

 

 

Syntymäpäiväkimppuni löysin aivan hurmaavasta kukkakaupasta, jonka floristin mielestä kaikki oli niin gorgeous ja minäkin kovin sweetheart. Kukat ja niiden omaan asuuni mätsäävät sävyt ja varsinkin se, että sillä lailla hemmottelin itseäni. Alkoi jo vähän hymyilyttämään.  Ihmiset ovat tosin täällä niin aidosti iloisia ja ystävällisiä, toiset huomioon ottavia ja ulospäinsuuntautuneita, että jos sen hintana on rouvittelu ja hellittelynimet, niin menköön. Ehkäpä tähänkin tottuu ajan kanssa.

 

 

Näillä mietteillä kohti viikonloppua. Meillä onkin edessä historiallinen päivä tässä uudessa elämässämme, kun saamme neljän kuukauden jälkeen ensimmäistä kertaa lapsenvahdin illaksi ja pääsemme miehen kanssa hetkeksi aivan kaksin kaupunkia katselemaan. Josko tulisi siellä kuulussa pubissakin ensimmäistä kertaa poikettua, niin ei nolottaisi enää myöntää, että sekin perinteinen ja arkinen paikallishupi on vielä kokematta. Fiilikset ovat siis enemmän kuin korkealla. Eikä pelkästään meillä, vaan myös lapsilla, jotka odottavat herttaista Satu-hoitajaa kuin joulua.

 

Mukavaa starttia myös teidän viikonloppuun! 

Onpa mahtavaa, kun  kävit taas piipahtamassa ;)!

 

 

PS. Designjunctioniin palaan vielä viikonlopun aikana.