KUPLAMUOVIA JA KUUTIOITA

 

Käheä tai paremminkin ruostuneiden saranoiden narinaa muistuttava moi! Viimeinen viikko vierähti yötä myöten tavaraa pakatessa ja kuplamuoviin kääriessä. Muutaman tunnin katkonaiset yöunet ja karsea stressi päivästä toiseen tarkoittivat tietenkin hajamielistä päätä ja sydämen tykytyksiä. Melkein selvä juttu: lopussa kiitoksena kaikista niistä ylikierroksista sängyn pohjalle kaatanut flunssa. Eikä ainoastaan mulla, vaan kuopuksella tauti kahta kauheampana. Viime yönä kun viimein olisi ollut lupa nukkua, yskittiin ja kipuiltiin pikkuisen kanssa vierekkäin. Onneksi oli vielä sohva alakerrassa, niin terveimmät perheenjäsenet saivat leiriytyä sille kesken yön. Neljä henkeä, yksi sänky ja yksi peitto ei kuulostanut alun alkaenkaan kovin rentouttavilta öiltä.

 

Mutta silti kaiken tämän mälsyyden keskellä, kipeän kropan sisällä läikkyy ilo ja helpotus siitä, että saatiin tuo pakkausurakka tehtyä ja kuorma pois silmistä. Tavarat siirtyvät huomenna Helsingissä isompaan rekkaan ja matkalle kohti Walesia. Viikon päästä ollaan mekin perillä ihmettelemässä uutta elämäämme uusissa maisemissa ja toisessa kulttuurissa.

 

Eilen en voinut olla räpsimättä kuvia muuttourakasta. Elämä laatikoissa ja kuplamuoviin käärittynä. 150 metriä kuplista ei edes riittänyt 15 kuution paketointiin, vaikka alun perin hillitön muovirulla huvittikin ja tuntui vähintään liioittelulta.  Jos jonkinnäköistä häkkyrää ja viritelmää pakattiin autoon ja vielä viime metreilläkin väännettiin vähän kättä mukaan lähtevistä tavaroista. Muutosta vastaava tamperelaisherrasmies sai myös ohjeita siitä, mitkä häkkyrät voi tiukan paikan tullen tiputtaa matkalla Englannin kanaaliin :).

 

 

Kuten kuvista huomaa, kekseliäisyyttäkin piti vähän laatikkojen loppuessa käyttää, että kaikki aarteet mahtuivat mukaan. Saa nähdä, kuinka käy viikossa umpioon Stone-jakkaran sisälle pakatulle kaktukselle  tai missä vaiheessa löydän luistimet lelulaatikoista. Tuo kaktuksen pakkaaminen ja sen vaatima jakkaran hajottaminen aiheutti niin suurta hilpeyttä, että mieskin harmitteli, että idea ei ollut hänen omansa. Ja huomannette myös, että itsepäisesti pakkasin tuon palmunkin vielä viime metreillä mukaan, vaikka joidenkin tavaroiden kohdalla - miehen suureksi yllätykseksi - annoinkin periksi.

 

Nyt täällä jatketaan vielä leireilyä omassa kodissa viikon loppuun saakka, järjestellään paikkoja uusia asukkaita varten ja fiilistellään vielä tätä taloa, ympäristöä ja naapurustoa, jotka ovat viimeisen yhdeksän vuoden ajan tehneet tästä kodista Kodin. Viikonloppuna olisi tarkoitus laittaa maja matalaksi läksiäisten merkeissä, pitäkäähän peukut, että selätän taudin ennen sitä. Itku tässä vielä tulee, se on selvä.