SAMANLAISET YÖPÖYDÄN VALAISIMET

Hei vaan viikonloppu ja kaikki ihanaiset siellä linjoilla! Nämä jatkuvat perjantait kieltämättä kauhistuttavat. Tällä hetkellä tuntuu kuin valumaan olisi käännetty tiimalasillinen hiekkaa ja meinaa väkisin vähän paniikki iskeä siitä, kuinka hiekka vähenee kaiken aikaa.  Toivoo melkein kuinka hiekan seasta löytyisi tarpeeksi suuri kivensiru, joka tukkisi hetkeksi tiimalasin kaulan ja pysäyttäisi ajanjuoksun. Lähtö vain lähenee, sille ei voi kyllä yhtikäs mitään. Tänään päätinkin tarttua hetkeen ja ajaa hurautin ylös vuorille päivähaikille tyttöjen koulupäivän ajaksi. Reilun kolmen tunnin rypistys kuvankauniissa säässä paikallisia vuoria ylös ja alas tuntuu tällä hetkellä kipeän ihanasti joka jäsenessä. Olen vähän sellainen hätähousuvaeltaja, jos pääsen yksin liikkeelle. Kävelen ylämäet ja juoksen alamäet ja tasaiset. Juokseminen tuntuu aina vähän helpommalta, etenkin alaspäin mennessä. Instan Stories -puolelle päivitinkin päivän maisemia videoiden muodossa.

Täällä blogin puolella kurkataankin kuvissa maisemien sijaan vielä toistamiseen makkarin puolelle. Jouluiset tekstiilit on viimein pestynä ja viikattu pakkaamista varten ja vanhat itsetehdyt mustavalkoiset tyynynpäälliset kaivettu takaisin kehiin. Persikkainen tyllihame tuo värillään jo keväisemmän fiiliksen, kun taas tuo joulunjäämä kranssi haluaa vielä vähän jarrutella. Vähän ne riitelevät keskenään, mutta en suoraan sanoen jaksa tähän hätään siitä välittää. Hameen nyt täytyy roikkua jossain, ettei rypisty ja kranssin alta paljastuisi kaksi rumaa ruuvia.

 

Jos jotain pitäisi saada jo muuttolaatikkoonkin, niin jotain on laatikoista vasta purettu. Joulun aikaan tuli eteen tilanne, jossa tarvittiin lisävaloa kuopuksen legopöydälle ja minulla syttyi kirjaimellisesti lamppu, kun muistin, että vaatekaapin perimmäisessä nurkassa odottelee toinen Jieldén pöytävalaisin esiinmarssiaan. Olin ajatellut sen tapahtuvan vasta uudessa kodissa, mutta kun tarve tuli ja oli joulukin, niin uskalsin kaivaa tämän viime kesänä puoleen hintaan alennuksen alennuksella hommaamani kaunottaren esiin. Selvisin tästä lamppupaljastuksesta lopulta puhtain paperein, todennäköisimmin kiitos joulun, koska "kun niin halvalla sai" lienee jo vähän liian kuultu. Meillä ei ole itse asiassa ikinä ollut samanlaisia yöpöydän valaisimia ja vähän sillä ajatuksella olin parin jo olemassa olevalle Jieldélle hommannut. Toisaalta nämä veikeät tapaukset sopisivat tulevaisuudessa kivasti myös vaikka tyttöjen huoneisiin yö- tai työpöydän valoiksi. Testimielessä kokeilin valaisimia jo tänne Walesin kodin makuuhuoneeseen, vaikkakin toinen palautui sittemmin kuvien ottamisen jälkeen takaisin työpöydälle. Samanlaiset valaisimet, mutta kuitenkin liikkuvien niveltensä ansiosta halutessa vähän erilaiset. Minusta näillä Jieldéillä on hauska luonne. Asia josta muutenkin pidän sisustuksessa. Esineet voivat olla ajattomia ja pelkistettyjä, mutta kuitenkin jollain lailla humoristisia ja leikkisiä. 

Ennen kuin kangistun kokonaan tähän sohvannurkkaan, taidan tämän pidemmittä tarinoitta lähteä unten maille. Vähän jännityksellä pääsenkö huomenna sängystä ylös ollenkaan. Onneksi edessä on viikonloppu ilman herätyskelloa, eikä yksiä synttärikemuja kummempaa tekemistä vielä buukattuna. Mies toi tänään mukanaan kuplamuovirullan ja pahvilaatikoita, joten ne tietävät varmasti jotain pientä askaretta muuttoon liittyen. Ainakin tuon keskelle eteisen mattoa kokoamani epämääräisen kasan jos saisin nätisti pahvilaatikkoon keskeisimmältä kulkuväylältä kuljeksimasta. Pikku hiljaa hyvää tulee. 

Siispä hyvää yötä! Todennäköisimmin teille jopa hyvää lauantaihuomenta :)!