8.1.2017

KUULUMISIA RAKSALTA


Olisiko pitkäksi virahtaneen joulutauon jälkeen taas paikka päivittää raksakuulumisia? Itse asiassa otin tietoisen aikalisän tähän projektiin, etten kuluta aihetta aivan puhki mielessäni saati täällä blogissa ennen kuin ensimmäistäkään tikkua on tontilla ristiin saatu. En siis ole edes tämän kapean blogimaailman ulkopuolella hyvin paljon aiheella päätäni vaivannut. Tänään kuitenkin totesin, että kyllä vaan näin puolenkin vuoden päästä kaikki jo tehdyt suunnitelmat tuntuvat edelleen hyvinkin ajankohtaisilta. Melko lohdullista kyllä, ettei mieli käänny joka toinen päivä eri ilmansuuntaan valintojen kanssa. Ehkä näillä suunnitelmilla on siis kaikki mahdollisuudet kestää aikaa tätä puolta vuotta pidemmällekin.

Sattuneesta 2300 kilometrin välimatkasta tontille, meillä ei olekaan tarjota joka viikko kuvia projektin etenemisestä. Hah, odottakaahan vaan helmikuun loppua ja kevättä, sitten niitä riittää! Eilisessä jutussani meidän kevään kuvioista kerroinkin. Muistin tänään, että reilu vuosi sitten Suomessa joululomaillessamme nappasin nämä kuvat tontilla käydessämme ja ne tänään ulkoisen kovalevyn muistin syövereistä pienen etsinnän jälkeen lopulta löysin. Olimme syksyllä pläntin itsellemme ostaneet ja muistan vieläkin tämän viimaisen iltapäivän hetken tontilla. Tuolloin ei vielä edes oltu päätetty, rakennetaanko sille ylipäätänsä mitään ja jos rakennetaan, niin milloin. Tunne oli lähinnä todella absurdi ja kuvien julkaiseminen saati asiasta kertominen täällä blogissa tuntui aivan liian ennenaikaiselta. 


Ensimmäisessä ja kolmanneksi viimeisessä kuvassa näkyy maisema meidän tontilta takapihan suuntaan. Muutkin joenvarrelta napatut kuvat ovat nekin ihan läheltä. Mielenkiintoista on sitten lopulta nähdä, millaiseksi maisema avautuu pohjatöiden ja talon lopullisen korkeuden myötä. Ja miten siihen vaikuttaa meidän talon viereiselle tontille nousevat rakennukset. Tuohon taakse ei onneksi ole mitään tulossa ja siksihän tämän tontin alunperin halusimmekin.





Paljon ei näistä vuodentakaisista kuvista ole näkymä tontilla ehtinyt muuttua, mutta hommiin siellä on jo kuitenkin viimein päästy. Pohjatöitä tehtiin jo ennen joulua ja välipäivinä olivat saaneet paalutukset hoidettua. Tontti on vanhaa Pielisjoen pohjaa ja yksi niistä ainoista tällä samaisella alueella, joille kaupunki ei ollut kokenut tarpeelliseksi tehdä painopenkkaa. Periaatteessa siis kaupunki antoi luvan rakentaa tontille ilman paalutuksia. Olimme kuitenkin epäileväisiä tämän suhteen ja erityisesti sen jälkeen, kun päätimme teetättää talon harkoista ja katonkin ontelolaatoista. Meidän tontille oli parit maaperäporaukset tehtykin jo ennen kuin sen hankimme, mutta kumpikaan näistä ei sattunut piirretyn talonpaikan kohdalle. Käytimme siis syksyllä geopuolen tutkimassa maaperää tarkemmin juuri tulevan talon alta ja kyllähän se siltä näytti, että olisi pelattu kyllä niin upporikasta ja rutiköyhää pistämällä sellaista rahasummaa taloon vain kenties myöhemmin huomataksemme, että huti meni. Siispä koimme viisaammaksi pelata varman päälle ja päätimme yhdessä suunnittelijoimme kanssa paaluttaa talon. Saimmekin alla olevan kuvan rakentajalta sähköpostiin alkuviikosta paalutusten jälkeen ja instagramissa hehkutinkin jo, että en ole ikinä elämässäni ollut näin innoissani kaivinkoneista!


Tällä viikolla tontilla oli urkaoitsijan mukaan tarkoitus aloittaa valuhommat ja ensi viikolla aikoivat sitten sokkeleita. Onhan tästä vielä "vähän" matkaa sisustamaan, mutta hitaasti hyvä tulee. Harkkotalon ollessa kyseessä talo ei ilmesty paikalle yhdessä iltapäivässä. Aiemmin syksyllä urakoitsija uumoili talon olevan kattokorkeudessa helmikuulla, joten todenköisimmin päästään itse seuraamaan kaikkia talon sisävaiheita. Ehdin sitten ehkä hyvittämään pikkulämpimäisin rakentajareppanoille kaikki ne kovassa pakkasessa vietetyt työtunnit. Itsestäni se on lähinnä aivan hurja ajatus, että kukaan mitään rakentaa niillä celsiusasteilla, mitkä siellä pohjolassa viime päivinä on vallinnut.

Blogin tilastoista olen voinut viime viikkoina päätellä, että uusia lukijoita on tainnut tulla linjoille mukaan. Teille lämpimästi tervetuloa! Vaikka raksa-aiheilla olen täällä blogissa jo jonkin verran syksyllä hekumoinut, niin kuten kuvista näkyy, vielä ehdit helposti mukaan seuraamaan projektia. Aiempia rakennusaiheisia postauksia näet mm. alla olevista linkeistä. Kaikki teemaan liittyvä löytyy sivupalkin kategorioista rakentaminen/raksa.




MEIDÄN TALO (sis. pohjapiirustuksen)


9 kommenttia:

  1. Kauniilta näyttää maisemat teidän rakennuspaikalla! Ja on siinä jotain ihan käsittämätöntä kun se oma talo rakentuu, ensin on vain metsää tai peltoa ja sitten ennen kuin huomaakaan, siinä on jo talo pystyssä! Ja ajatella, että vain muutaman kuukauden päästä olette jo itse sitä seuraamassa! Piti jo eilen kommentoida, että tuntuu, että vasta äskettäin luin teidän muutostanne ja siitä onkin jo puolitoista vuotta ja kotiinpaluu häämöttää!

    Ja vielä pohjatöistä, erittäin fiksu ratkaisu, noin minäkin olisin tehnyt. Jonkin verran töissä näiden asioiden kanssa tekemisissä olen ja aina on parempi ottaa varmanpäälle kun katua ja korjata tilannetta myöhemmin. Me vedettiin kanssa omalla tontilla niin varmaksi perustukset kuin vain voi, koko tontti murskeelle ja tontilla ollut iso kuoppa kalliossa, joka ei edes talon alle jäänyt täytettiin varmuuden vuoksi betonilla, koska metsän reunassa on vähän soisempi kohta ja ei haluttu että siitä sitten yllättäen vedet takapihalle joskus nousee. Vastaava mestari nauroi, että tämä talo ei liiku edes maanjäristyksessä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piia! Uskomatonta on ja etenkin, kun ei koskaan ikimaailmassa pitänyt edes rakentaa/rakennuttaa :D. Loppujen lopuksi tuo paalutus ei koko urakassa edes niin iso prosentuaalinen summa ole, etteikö se olisi senkin puolesta kannattanut. Edullisempaa se oli joka tapauksessa, mitä uskoimme sen olevan. Meillä itse asiassa tuon höttömaan lisäksi lähti rakenteiden suunnittelu listattomasta lattiasta. Meidän rakennesuunnittelija otti asian sitten ihan kirjaimellisesti ja teki rakenteet niin, ettei saumat murru, eikä seinät halkeile, vaikka tulisi se maanjäristys :D. Että yksi ajatus betonilattiasta ja listattomuudesta vei sitten homman niinkin kimurantiksi. Mutta onpahan nyt ainakin hyvin suunniteltu :).

      Poista
  2. Meidän kotikulmat, sieltä kaukaa linjoille lähetettyinä <3 Maisemat ovat vain aina yhtä kauniit, vaikka niitä päivittäin saa ihailla. Ja sama vene kellottaa kevään/kesän odottelussa edelleen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ole hassua. Teiänkin silmäterät sekä talonnurkat näyttivät samaisissa kuvissa seikkailevan ;). Voi sitä ikkunanäkemää ja vaihtuvaa maisemaa odottaen. Iiks, ei siihen enää pitkä aika ole<3!

      Poista
  3. Ihana paikka kodille! Kyllä kelpaa lähteä kotiovelta suoraan lenkille upeisiin maisemiin. Terkkuja Bangkokista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne lenkki-, ulkoilu- ja uintimahdollisuudet tän tontin hankinnassa painoivat paljon vaakakupissa. Kiva palata tuttuihin kortteleihin!

      Poista
    2. Hei ja sanomani myös piti, että ihanaa seikkailua reissunainen! Pitkälle oot jo ehtinyt!

      Poista
  4. Tervetuloa takaisin! <3 Upea on kyllä paikka uudelle kodille!! Kyseistä kaivinkonetta käyty ihastelemassa poitsun pyynnöstä muutamat kerrat. Tänään nuorimmainen N oli bongannut tontilta betoniauton, voi sitä ihmetyksen määrää! Nauttikaahan viimeisistä viikoista siellä. Lapset odottavat innolla jo täällä uusia kavereita, terkut! -Sanna-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mahtavaa, että noista työmaakoneista on edes joku innostunut, vaikka varmaati naapurustoa siellä pääasiassa rasittaa :). Kiva myös kuulla, että kavereita siellä taas riittää sitten, vaikka kyllähän tässä vielä aikaa vierähtää, ennen kuin lopulta asetumme taloksi. Terkkuser!

      Poista

Olen iloinen, jos moikkaat Pastellimajassa käydessäsi!