TIRAMISU (-kiihkoilua)

Luonnollisena jatkumona eilisen postaukseni suolaiselle herkuttelulle jatketaan suoraan jälkkäripöytään. Tein nimittäin jouluksi pitkästä aikaa tiramisua, joka on mielestäni aina kuulunut ehdoitta jälkkäreiden aateliaan. Tiramisuun liittyy myös ihania muistoja erinäisistä pitkän kaavan mukaan nautituista ravintolailloista muun muassa Sveitsissä, aivan Italian rajan tuntumassa. Taisipa meidän kihlamenullekin tiramisu kuulua. Olen valmistanut tiramisua aikojen saatossa monesti itsekin reseptejä vähän varioiden. Tämä jälkiruoka on siitä ihana, että se käy kyllä mielestäni juhlaan kuin juhlaan. Kesällä koristelee mansikoin, jouluna vaikkapa suklaatähdin tai piparein. Uuteen vuoteen sitten se tähtisädetikku tietenkin päälle säkenöimään. Tänään kun vielä laitat tiramisun tekeytymään, saat vuodenvaihteeseen takuulla tykätyn jälkkärin!

TIRAMISU

5 kananmunaa
1dl sokeria
500g Mascarpone-juustoa
3 rkl makeaa jälkiruokaviiniä (esim. Marsala)
200g Savoiardi-keksejä
n. 1dl vahvaa espressoa
tummaa kaakaojauhetta

1. Erottele kananmunien keltuaiset ja valkuaiset eri kulhoihin. Lisää keltuaisiin sokeri ja vatkaa vispilällä kevyeksi vaahdoksi. Lisää sitten joukkoon mascarponejuusto ja sekoita tasaiseksi.
2. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi vatkaimella ja lisää valkuaisvaahto keltuais-mascarponemassaan.
3. Kaada sekaan viini ja sekoita tasaiseksi.

4. Lusikoi kerros tiramisumassaa tarjoilukulhon pohjalle ja siivilöi päälle kerros tummaa kaakaojauhetta.
5. Kasta keksit puolittain jäähtyneessä espressossa (älä liota liikaa) ja lado keksit vieri viereen mascarpone- ja kaakaokerrosten päälle.
6. Toista kohtia 4.-5. vuorotellen niin, että päällimmäiseksi jää masarpone- ja reilu kaakaojauhekerros.

Laita Tiramisu jääkaappiin tekeytymään. Sen sanotaan olevan tarjoiluvalmista jo parin tunnin kuluttua, mutta mielestäni tiramisu alkaa olla parhaimmillaan vasta päivän-parin päästä tekohetkestä. Itse asiassa meidän joulutiramisusta jäi sen verran syömättä, että huomasin sen jämän olevan koostumukseltaan hyvä vielä muutamankin päivän kuluttua. Ehkä syynä oli se, että kerrankin maltoin olla liottamatta keksejä liikaa espressossa, eikä tiramisu näin ollen alkanut kostumaan liikaa.

Miehen mielestä tämä oli kuulemma paras misu tähän saakka. Häneltä sen voi ottaa jo kohteliaisuutena, itse asiassa hän harvoin syö mitään muuta tekemääni jälkiruokaa kuin tätä. Siksipä innostuin kirjaamaan reseptin ylös tänne blogiinkin. Vaikka netti on tiramisujen ohjeita pullollaan, niin ensi kerralla ainakin itse muistan, mitä variaatiota seuraavaksi käytän.

Harva jälkiruoka on minusta niin kiehtova, että se herättäisi minussa pilkunviilaajaa, mutta tämä on niistä yksi. Ehkäpä sen pitkän perinteen vuoksi, mene ja tiedä. Olen aiemmin sekoittanut espresson ja viinin ja dipannut keksit nesteiden sekoitukseen. Mascarponemassaan ei puolestaan ole lisätty viiniä ollenkaan. Tämä tämänkertainen versio oli siis siltäkin osin mielestäni parempi. Joskus olen myös lisännyt kerrosten väliin suklaahippuja. Mutta ei tiramisu kyllä niitäkään välttämättä tarvitse. Ilman on jopa simppeliydessään parempi. 

Jos sieltä linjoilta löytyy muitakin vannoutuneita tiramisukiihkoilijoita, niin olisi hauska kuulla, mihin koulukuntaan sinä kuulut? En pistä pahaksi, vaikka saisin vieläkin täydellisemmän tiramisun ohjeen haltuuni :).

Aika alkaa käydä tältä vuodelta tosi vähiin, täytyneepä siis terästäytyä uuden vuoden suunnitelmissa vähitellen!

/// Tiramisu, what a perfect and pretty fascinating dessert for any occasion!