WILD BLACKBERRIES

Kerroinkin, että olen tällä viikolla käynyt marjassa. Ja kuinka monesti lenkkiin onkaan tullut pieni paussi, kun on pitänyt maistaa vähän tuolta ja täältä. Vähän sama homma kuin tänne muuttaessa Mini-autojen kanssa, en nähnyt mitään muuta ja sitten piti saada oma. Nämä karhunvatukat ovat onneksi kustannuksiltaan harmittomampia, mutta niitä todellakin kasvaa ja kypsyy kaikkialla ja sormet syyhyävät keräämään, leipomaan ja pakastamaan. Jo viime kesänä tein empiiristä havainnointitutkimusta: miksi kukaan ei poimi niitä? Ei tarvitsisi kovin kauas omalta ovelta lähteä. Olen saanut vastauksiksi olan kohautuksia tai toukkapelkoa ja vähän toteamuksia siitä, kuinka me suomalaiset olemmekin vähän erilaista kansaa ja kuinka sellainen keräilykulttuuri oli täälläkin vanhempien sukupolvien puuhaa. Tällä viikolla olen saanut siis ihan omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni olla se kumma tyyppi, joka sukeltelee piikkipensaisiin ja sitten rimpuilee aina hetken päästääkseen irti niistä piikeistä. Lesson learnt, ovat kyllä hankalampia kuin vattupuskat. Eikä kannata sitä uusinta gollaria marjaretkellekään päälleen laittaa, edes urbaaniin kaupunkipusikkoon.

Ja voi sitä tunnetta perjantaisella puskakierroksella tutuissa lenkkimaisemissa, kun tajusin löytäneeni lajitoverin, vanhemman koiranulkoiluttajarouvan samoista puuhista. Melkein teki mieli mennä sanomaan käsipäivää: ehkä en sittenkään ole mikään kummajainen!

Tänään ehdinkin leipomaan marjoista viikonlopun herkut, ensi viikolla taidan käydä poimimassa marjat karhunvadelmahilloon. Aika eksoottista :)!

/// I just can't believe how blackberries are growing anywhere and everywhere here around Cardiff. And no one is picking them? I must admit I felt a bit like an alien when I finally decided to go blackberry picking. In Finland those bushes would be empty in a day!