TUULIPUKUTREFFIT TALVEEN

Voihan Wales, minkä taas teit! Hurmasit vuorostaan karunkauniilla "vuoristollasi"! Näistä kuvista on tosin jo jokunen viikko aikaa, mutta koska tiedän, että tänään tulen olemaan taas hurmioissani aivan toisen tyyppisissä maisemissa, niin tuli kiire julkaista nämäkin luonnosasteella roikkuvat kuvat. 

Meillä kävi uskomattoman ihana tuuri kuluneen talven aikana, kun saimme muutaman kerran lapsenlikan tuttavaperheemme aupparista. Ihana ja niin luotettava Satu palasi vasta takaisin Suomeen ja halusimme vielä viimeisen mahdollisuuden tullen hänet tyttöjen kanssa leikkimään ja itse tehdä jotain vähän muuta kuin lähteä ulos syömään. Siispä eräs lauantai pääsiäislomalla, sääennustetta uhmaten, vedimme tuulipuvut päälle ja suuntasimme auton nokan pohjoiseen Brecon Beaconsin kansallispuistoon. Lähdimme valloittamaan Etelä-Walesin korkeimpia vuoria. Kyllä, paikalliset nimittävät näitä vähän alle tuhatmetrisiä huippuja vuorikseen.

Alle tunnin ajomatka täältä meiltä merenpinnan tasolta ja maisemat siis vaihtuvat aivan erilaisiksi. Viiden tunnin haikin aikana nousimme kolmelle eri huipulle, joista korkein Pen y Fan oli 886 metrin korkeudessa. Vaikka elettiin jo huhtikuuta, lunta sateli vaakasuoraan ja olosuhteet olivat jopa suomalaiselle pakkaseen tottuneelle karuhkon kylmät. Välillä ylhäällä kävellessä sai maalailla maiseman ihan mieleisekseen, kun näkyvyys ei paljon kaverin kantapäitä pidemmälle yltänyt. Nauratti kyllä jo ajatuskin, että eiköhän sieltä kohta joku britti marssi vastaan sortsit jalassa. Eikä sitten kovin monen mutkan taakse tarvinnutkaan kävellä, kun tämä ihme taas vastaan käveli. Kumman kuumaveristä porukkaa. Välillä pilkotti onneksi aurinkokin ja saimme ihastella huikeita maisemia. Näille kukkuloille täytyy ehdottomasti päästä kiipeilemään joku kaunis kesäpäivä uudelleen.

Tuumasin miehelle, että nämähän olivat oikein suomalaiselle sopivat treffit, kun välimatkaa treffiseuraan oli välillä kymmeniäkin metrejä, eikä tarvinnut sanoa sanaakaan, sai vaan ihmetellä hiljaisuutta. Mies tähän tokaisi tosin, että "Ai miten niin hiljaista, sähän puhut koko ajan!"

Nyt ollaan hetki treffikatkolla, mutta ei me siitä onneksi jakseta välittää. Tänään vietämme Bank Holiday -vapaapäivää ja suunnataan katseet läntisempään Etelä-Walesiin koko perheen voimin. Onneksi sateisen ja viileän vapun jälkeen on luvassa aurinkoinen päivä. 

Ja hei, sehän on toukokuu! Uskomatonta, pian tulee vuosi täyteen tänne muutosta. Aika on mennyt niin vauhdilla ja paljon ihmettä on muistojen reppuun kertynyt. Katseet on jo suunnattu kaikkeen  kesäiseen kivaan! Tällä viikolla saamme taas vieraitakin Suomesta, niin huippuihanaa!

Mutta nyt menoksi, oikein mukavaa alkanutta viikkoa!

/// These pictures are from Brecon Beacons National Park in the southern Wales, where we were hiking a couple of weeks ago with my hubby. The highest peak Pen y Fan was in 886 metres. Yep, locals call these hills mountains. But I have to agree, the views were so spectacular and impressive that you can easily imagine being on high mountains. We were surprised by some snow fall and pretty unstable weather during the day. In April! These views I absolutely want to discover one day again by a picturesque summer weather.