SITRUUNAA, KIITOS.

Viime aikoina minua on vaivannut joku kumma himo sitruunaan. Olen kantanut kotiin jo useamman säkillisen sitruunoita ja pusertanut ne puolikas kerrallaan vesilasilliseen niin aamulla, päivällä kuin illallakin. Kahvilassa perinteisen suklaan sijaan olen niin ikään valinnut sitruunaa. Viime viikolla ajattelin viisaasti, että synttärikakut syödään tällä kertaa kahvilassa - Välttääkseni perinteiset, missä kotona leivotusta synttärikakusta kolme neljäsosaa päätyy omalle lantiolle. Synttäripäivän Tarte au Citron jäi kuitenkin niin suloisesti kummittelemaan kielen päälle, että huomasin pian googlaavani sitruunatorttujen reseptejä. Etsinnässä perinteinen ranskalainen, ilman minkäänlaista marenki-imellystä. Eilisen iltakahviseuran kunniaksi sitten lopulta toteutin ensimmäisen kokeiluni. Ei tosin ihan kahvilakokemukseeni yltänyt tämä torttu, mutta ihan hyvä siitä tuli silti. Reseptin bongasin täältä. Nyt onkin siis etsinnässä se täydellinen resepti. Kunhan tässä tovin sulattelen tätä torttua, täytyy kokeilla täytteen valmistusta niin, että siinä on vielä pari keltuaista lisänä ja ehkä vähän vähemmän sokeria.

 

Jos sieltä ruudun takaa löytyy hyviä reseptivinkkejä, niin kiitos kerrothan! En muista, olenko koskaan suhtautunut tälläisellä intohimolla muuhun kuin suklaaseen. Ja kun tiedän, että siellä nyt jo joku tämän sitruunahimon takia kuvittelee laskevansa yksi plus yksi, niin ei, ei ole vauvoja vatsassa :).

 

Mutta nyt hyvää huomenta vaan, sitruunavettä suuhun ja kohti uutta päivää! Jospa tuo sitruuna ja sen c-vitamiinit auttaisivat orastavan flunssan ja inhottavan kurkkukivun nujertamisessa. Sen siitä perjantai-illan irtiotosta sain palkinnoksi. Kotoa ei kai pitäisi lähteä koskaan, ei ainakaan ilman lapsia tai kaulahuivia. Tänään jätän siis treenit toiveikkaana välistä ja taidan suunnata pitkästä aikaa kaupungille aikaa kuluttamaan. Tähän flunssateemaanhan sopisi kuppi kuumaa ja hyvä kirja jossain leppoisassa tearoomissa, lämmin huivi kaulassa.