VIIKON LUONTOKUVAT

Tuleekohan näistä pian perjantain perinteiset? Tämän viikon luontokuviin valikoitui meidän viimeviikkoinen lauantaipatikka Henrhyd-vesiputoukselle. (Hirmu helppoja lausuttavia muuten nuo kymrinkieliset nimet. Tuo on vielä siitä helpoimmasta päästä, sanassa on sentään vokaaleja.) Etelä-Walesin korkein, 27-metrinen vesiputous löytyi Brecon Beaconsin kansallispuistosta, vähän alkukesän vesiputousretkeä pohjoisemmasta, tunnin ajomatkan päässä meiltä. En taas oikein käsitä, kuinka ollaan päästy näin upeiden paikkojen ympäröimiksi.

Kelttiläiseksi sademetsäksi tituleerattu alue löytyi perinteisten walesiläisten nittyjen keskeltä. Sen olemassaoloa ei arvaisi ohi ajellessa, vaan se paljastui vasta niityiltä metsän siimekseen kävellessä, kapean rotkon pohjalle laskeutuessa. Rotko vesiputouksineen on viimeisimmän jääkauden aikaansaannoksia ja alue on tutkijoiden suosiossa siellä esiintyvien harvinaisten kasvien ja runsaiden puufossiilien vuoksi.

Rotkossa vallitsi sen verran kostea ilmasto, että eväitä ei tämän vesiputouksen ääreen jääty syömään. Vartin oleskelu putouksella sai tukan märäksi, vaatteet liimaantumaan ihoon  ja kameran linssin huuruun.  Kotiin ajeltiin sitten lampaita väistellen, pitkin kapeita ja idyllisiä  maalaisteitä.

 

Tänä viikonloppuna reissataan taas jossain päin saarta. Tällä kertaa ehkä vähän kauemmas. Maanantai on nimittäin täällä lomapäivä, joten reissuaikaa onkin nyt kolmen päivän verran. Lontoo, Pohjois-Wales vai Etelä-Englanti? Kas siinä pulma.