KIVIKKOA, KAKTUKSIA JA KUIVAA HIEKKAA

Melkoisia kontrasteja tämä saari tarjoaa. Meren rannalla hotellialueella hurjan hyvin hoidettu ja kasteltu laaja puutarha. Vaikutelma on vehreä, vaikka eletäänkin kuivaa ja kuumaa kautta. Parin minuutin juoksu moottoritien toiselle puolelle näyttää saaren luonnosta jo sen karumman, mutta kiehtovan puolen. Kuivaa kumpuilevaa erämaata silmän kantamattomiin. Joku toinen ei varmaankaan astuisi jalallakaan, minä puolestaan juoksen sinne ennemmin kuin muiden lomalaisten sekaan Playa del Inglesiin vievälle rantatielle. Vain minä ja tuulen tuiverrus. Joitakin lintuja ja puskissa kahisevia liskoja. Silloin tällöin vastaan eksyy paikallinen koiran ulkoiluttaja.

 

Eräs ilta olin täynnä energiaa päivällä hyvin menneiden surffituntien jälkeen ja päätin tehdä perinteisen vuorenvalloituksen lähellä olevalle kukkulalle. Ajattelin mennä kävellen ylös ja juosten alas. Mutta en malttanut, oli niin kivaa, että juoksuksi meni lähes koko homma. Melkein kaksi ja puoli tuntia kiertoreitteineen kului Tabaibas-kukkulalle "kipaistessa".

 

Kontrasteja löytyi myös eiliseltä ilta-ajelulta, kun ajelimme saaren pohjoisosiin ihmettelemään sen luonnollista vehreyttä. Banaaniviljelmiä, päärynä-, sitruuna-, aprikoosi- ja mandariinipuita rotkojen reunoille rakennetuissa paikallisissa kylissä. Autenttisen oloista eloa värikkäine taloineen, kapeine kujineen ja nauravine ihmisineen. Kaukana siitä massaturismista, mitä täällä saaren eteläosissa kohtaa. Jos vielä kerran tälle saarelle tullaan, haluan ehdottomasti mennä fiilistelemään tuota paikallisuutta sinne pidemmäksikin toviksi.

 

Me eletään täällä lähtöpäivän aamua ja eilisen superpainostavan ja kuuman päivän jälkeen täällä on ihmetelty pari tuntia kunnon ukkosmyräkkää. Virkistää kummasti mieltä tälläisen helleloman jälkeen. Puhumattakaan tuosta ympäröivästä luonnosta ja paikallisten viljelyksistä, jotka huutavat vettä.