TÄNÄ JOULUNA

Jouluaaton jälkeen aika pysähtyy hetkeksi. Ja niin tekee kyllä mieli pysähtyä itsekin. Viipyä kynttilän liekissä, tytärten kikatuksessa, kauniissa kukissa, kuusen tuoksussa, takkatulen lämmössä, huurteisen satumaisessa lumimaisemassa, suklaarasiassa ja yömyöhäisessä viinitilkassa.

Pariin viime päivään on mahtunut monenlaista: Jouluaatto meillä kotona kuudentoista lähisukulaisen voimin. Joulupäivä toisessa mummolassa mökkisaunoineen ja pakkaslenkkeineen susien seassa. Tänään tapanina ajelimme vielä toiseen mummolaan läpi uskomattoman kauniin talvisen maiseman, maistamaan vielä kertaalleen karjalanpiirakoita, graavilohta, imellettyä perunalaatikkoa, kinkkua ja paistia. Pari palaa juustoa tietenkin kaiken kukkuraksi :).

Kotihiirelle kotiin paluu tuntuu kuitenkin aina yhtä juhlavalta. Olipa viipynyt reissullaan päivän tai pari viikkoa. Alussa mainittujen juttujen lisäksi taidan kohta viipyä vielä pitkän tovin saunan lämmössä ja sohvan nurkassa fiilistellen. Vaikka ajatus pyrkii jumimaan tähän hetkeen, karkaa se välistä jo pitkälle tulevaankin: Missähän vietämme ensi jouluamme?

Viimeinen joulu tässä kodissa saa olon ehkä hetken haikeaksikin. Onneksi kuusi ei vielä kuitenkaan liiemmin karise ja suklaatakin riittää kaapissa muutaman kilon verran. Voidaan siis huoletta viipyä arjen ulottumattomissa sekä tämän kodin joulussa vielä muutama päivä, vaikka viralliset joulun päivät ohi ovatkin. Sitten on varmasti jo hyvä nostaa katse kohti tulevaa. (..ja tehdä isoja päätöksiä siitä, mitkä joulukoristeet pakataan mukaan Norjaan ja mitkä annetaan äidille :D)

Leppoisaa joulun jatkoa myös teille!