23.4.2014

ARJEN KUVAHAASTE 1/5: OMPELUA EIKÄ KOVIN MONTAA ÄITIPISTETTÄ


Moikkamoi!  Kello on jo vaikka mitä, mulla vasta kahvikupillisen mittainen paussi ja päivän kolmas työvuoro alkamassa. Lapset unilla ja mulla on vielä ompelu-urakkaa riittävästi. Yhden jos toisennäköistä taskua, saumaa, poimutusta, kaulusta ja laskosta on syntynyt viime viikkoina ja vielä pitäisi muutama rakennenäyte pusertaa perjantaina palautettavaan portfolioon. Ja tietenkin niistä tyynynpäällisistä (joista olen täällä jo pariin otteeseen höyrynnyt) pitäisi oma portfolionsa myöskin koota valmiiksi. 

Koska kameralle ei ole tänään tallentunut muuta kuin ompeluprosessin eri vaiheita, on juuri hyvä hetki tarttua arjen kuvahaasteeseen, jonka sain sekä Silja Maarialta että Viiviltä, kiitos siitä molemmille! Haaste on kiertänyt viime viikkoina näkyvästi Facebookissa, missä itsekin sen kertaalleen toteutin. Nyt haaste tuntuu kiertävän myös täällä blogistaniassa. Haasteessa tulee kuvata arkea sanoin ja kuvin viiden päivän ajan ja joka päivä tulee haastaa mukaan yksi uusi bloggaaja.



Tälläisissä merkeissä siis täällä. Lapset ovat saaneet elää tänään kuin pellossa ja katsoa DVD:tä sydämensä kyllyydestä, kun isi-ihminen tekee kahta vuoroa töissä ja äiskällä nyt sattuu olemaan vähän ompelemista. Onneksi isompi hoksasi lähteä omin päin ulkoilemaan (Kiitos naapuriin huolenpidosta!) ja pienempi on oppinut kaivamaan laatikosta itse muovailuvahat ja vesivärit sekä kykenee käyttämään pitkänkin ajan nyppien nuppineuloja neulatyynystä ja sitten asettelemaan ne yksi kerrallaan takaisin. Äitipisteitä ei siis tänään juurikaan ole herunut, mutta ehkä me selvitään siitä hengissä ;).

Taisi loput kahvit jo jäähtyä kuppiin, joten nyt menoksi, surrur! Haastan tänään mukaan ihanan Essin Esmeralda`s -blogista.

PS: Kuka siellä jo hoksasi, mitä tyynynpäällistä yritin jäljitellä? Kaikkea kun ei ole varaa hankkia, niin silloin täytyy tehdä itse (ja aika monta kymppiä halvemmalla teinkin..). Toivottavasti en tällä epätoivoisella plagiointiyrityksellä loukkaa kenenkään tunteita ;)!

6 kommenttia:

  1. No onneksi ne pikkuihmiset ovat välillä itseohjautuvia. Meillä kanssa annan nuorimmaiselle jonkun laatikon tavaroineen tuhottavaksi ja tutkittavaksi, kun pitää ehdottomasti tehdä joku homma loppuun. Ja toisaalta aika tärkeä taito viihdyttää itseään, ettei äipän tarvi aina toimia ohjelmatoimistona :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juurikin näin, vaikka tänään kyllä omatunto kolkutti, niin oon itse paljolti sillä kannalla, että vanhemman ei todellakaan tarvitse olla koko ajan viihdyttämässä lasta. Ohjata ja seurata, olla lähellä ratkomassa ongelmia ja läsnä muuten kylläkin. Välillä teen sitä ihan tarkoituksellakin, annan erityisesti isomman tylsistyä kaikessa hiljaisuudessa. Ja silloin useimmiten syntyy ne parhaimmat ja mielikuvituksellisimmat leikit. Molemmat ovat oppineet puuhastelemaan yksinäänkin ja monesti saattavat pitkiä aikoja leikkiä omia leikkejään ilman seuran kaipuuta. Kaksivuotinenkin on leikkinyt yksikseen jo pitkän aikaa, liekö ottanut isosiskostaan mallia. Ja tietenkin leikitään myös yhdessä, ettei nyt joku kuvittele, että täällä ei lasten kanssa leikit ollenkaan ;).

      Poista
    2. Joo, mulla on tuo sama strategia. Esikoinen kun valittaa tylsyyttä, sanon usein hänelle, että tylsistypä hetki niin varmasti keksit kohta jotain tekemistä. Ja niinhän siinä sitten juuri käykin!

      Poista
  2. Hei!
    Kertoisitko mistä teidän olohuoneen tv-taso on ostettu.
    Sinulla on kaunis koti ja blogiasi mukava seurata.
    Kiitos etukäteen.
    T. Tarja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Seija! TV-taso on hankittu Vepsäläisestä useampi vuosi sitten. Sitä oli kyllä heillä valikoimissa vielä pitkään sen jälkeen, mutta nyt en tiedä yhtään, onko vieläkin vai joko jo poistunut. Taso oli jotain Vepsäläisen omaa mallistoa muistaakseni.. Kiitos kivasta palautteesta ja aurinkoisia päiviä!!

      Poista
    2. Anteeksi Tarja! Mitenhän olen kieroon lukenut sinun kommenttisi, kun oon saanut nimestäsi Seijan. Tai sitten lukulasit ovat olleet jossain muualla kuin päässä...

      Poista

Olen iloinen, jos moikkaat Pastellimajassa käydessäsi!