LELUIDEOLOGIANI - ONKO SELLAISTA?

*Kaupallinen yhteistyö: Oohnoo

Kahden lapsen perheeseen leluja on kahdeksassa vuodessa kertynyt melkoinen arsenaali. Hankin lapsille mielelläni uusia leluja aina silloin tällöin, antavathan ne lapsille uusia virikkeitä elämän päätehtäväänsä. Joskus menee hankinnat huti, lelujen mennessä rikki ennen aikojaan tai lelun jäädessä laatikon pohjalle tyhjänpanttina lojumaan. Silloin tällöin toki tuntuu, että lapsilla on liikaakin leluja. Valinnan paljoudessa he eivät enää osaa päättää, millä leluilla leikkiä. Asiasta selvitään aikuisen ohjauksessa uutta leikkiä yhdessä ideoiden tai yksinkertaisesti laittamalla osa leluista kokonaan pois käytöstä joksikin aikaa. Toista se oli silloin omassa lapsuudessa. Muistan omistaneeni mm. kokonaiset kolme barbia ja yhden ponin.  Olematta yhtään sen onnettomampi lapsi kuin omat tämän ajan kasvattini.

Lelujen lojuminen ympäriinsä välillä hermostuttaa ja myönnänkin monesti olevani raivaamisen suhteen vähän tiukkapipo. Olen melko tarkka siitä, että eri leluilla on omat säilytyspaikkansa ja silloin tällöin järjestyksen kärsiessä pidämme lajittelusulkeiset. Olen kyllä vuosien myötä oppinut hölläämään tässäkin ja olemaan suurpiirteisempi, ainakin aina tietyn hetken verran. Ja koska jäähän omatkin sotkut toisinaan aivan levälleen, niin suosin usein iltaisin raivaushetken koittaessa jättämään myös lasten leikit ja ympäriinsä lojuvat lelut niille sijoilleen, korkeintaan kulkureiteiltä niitä vähän siirrellen. Jostain opiskeluvuosilta minulle on jäänyt selkärankaan kummittelemaan lastenpsykiatrin toteamus leikkien raivaamattomuuden tärkeydestä. Hyvää leikkiä on ihana jatkaa seuraavana päivänä, juuri siitä mihin se on edellisenä iltana jäänyt, ilman että leikkiä tarvitsee uudelleen rakentaa. Etenkään vain siksi, että äidin zen siitä kärsii.

Saimme Oohnoolta testiin kestäviä EU:ssa suunniteltuja ja käsintehtyjä puuleluja sekä kankaalle painetun leikkimaton. Enpä arvannut, minkä suosion usein ennemminkin taaperoikäisten leikeistä tutut puupalikat saavuttivat omien pian viisi- ja kahdeksanvuotiaiden tyttölasteni keskuudessa. Alphabet blocks -kirjainkuutiot saimme mustana ja valkoisena ja kummankin setin säilytykseen on oma kaunis pellavainen pussukka. Tytöt innostuivat kirjoittelemaan kirjaimista yhtä sun toista ja oikein hyvää suuraakkostreeniä näistä koitui erityisesti kuopukselle, joka on kirjainten tuntemisen suhteen kiivennyt vähän perä edellä puuhun ottaessaan jo kolmevuotiaana brittiopetuksen suosimat kaunokirjainten alkeet haltuun.  Little Village -kylän puiset talot, hahmot ja kasvit on puolestaan mukava järjestellä saman sarjan leikkimatolle minkä tahansa leikin areenaksi. Aivan ensimmäisenä tähän kylään asettuivat asumaan nuo Mailegin hiirulaiset.

Tunnustan kyllä, etten ole sen kummemmin lelujen värien kuin materiaalinkaan suhteen mikään ideologiäiti. Vaikka lelujen levoton visuaalinen ja fyysinen sekamelska välillä ohimoita kiristääkin, niin silti lelut saavat tulla meille niin pinkkeinä kuin kaikissa muissakin sateenkaaren väreissä. Muovisina, kankaisina, puisina, uusina, ostettuina, käytettyinä tai itsetehtyinä, juuri sellaisina mistä lapset milloinkin itse innostuvat.

Mutta hei hyvänen aika, rehellisyyden nimissä, onhan se nyt aivan selvä juttu, että sisustajaäidin mielenterveys kiittää näiden Oohnoon puu- ja kangaslelujen inhimillistä väriskaalaa sekä ideologiaa tuotteiden takana. Näitä leluja ei suinkaan leikin päätteeksi järjestellä lelukoreihin piiloon vaan ne näyttävät melkoisen kivalta myös lastenhuoneen sisustuksessa. Ja kun aika jättää nämä lelut omien lasten käytöstä, niin nämä ovat varmasti juuri Ne Lelut, joita ei muiden lelujen sijaan raaski laittaa kiertoon vaan ne haluaa jemmata hartaasti satunnaisten pikkuvieraiden tai jopa omien lastenlasten toivossa. Oikein ihania olisivat myös lahjaideana niille kaikille muille erityisille pikkuisille.

Millainen leluideologi sinusta löytyy?

/// *Collaboration with Oohnoo

We recently got some lovely handmade designer toys from Oohnoo. The wooden Alphabet Blocks in black and white as well as the Little Village blocks and playmat fascinate - not just because of the interior-friendly colour and material scale but also because of the ideology and story behind these products. Although this kind of toys are usually held more as baby or toddler toys our girls didn't see them that way. They were fascinated as well and started immediately building towers and typing different words with the Alphabet blocks and used the Little Village set as a stage for several different kind of plays. The mat also seems to be cozy to lie on when watching films. Usually I'm pretty strict what comes to tidying up but then on the other hand try to remember the wise words of a

one child psychiatrist who pointed out that sometimes at the end of the day it's important to leave the play and toys just as they are so that children have the chance to continue the same play next day just from the point it was broken the day before without building it all over again. Well, I'm not any ultimate ideologist what comes to colour, material or type of the toys - almost all kinds of toys are welcome if they just inspire my kids to do what's most important for them - but yeah of course these Oohnoo toys inspire an interior-lover mummy! Muted colours and nature-friendly materials look just lovely also in the kidsroom shelf when not in use or even there in the middle of the floor in the most complete disorder. 

What kind of toy ideologist are you?