14.2.2017

LUURANKOJA KAAPISSA JA YKSI RAAKAKAKKUKIN



Vaikka montaa uutta trendiä lähden ennakkoluulottomasti kokeilemaan, niin silti kovin monessa asiassa olen huomannut itsessäni piirteen, että minkä tahansa uuden trendin noustessa otsikoihin, itse mieluummin peräännyn. Uskon tämän johtuvan siitä erakkopuolestani, joka tykkää tehdä tiettyjä juttuja itse keksien ja hyvin itsekseen ilman sen suurempaa vouhotusta. Näin kävi muun muassa zumban aikoinaan tullessa pinnalle. Tykkään tanssimisesta ja koreografisista jumpista yli kaiken, mutta kun kaikki vouhotti ja hypetti, niin en kyllä minä ainakaan. Tunnistin saman reaktion itsessäni, kun joitain vuosia takaperin juoksu tuli taas tosi pinnalle ihan tavan liikkujien ja liikkumattomien keskuudessa. Kaikki alkoivat juosta, sehän oli supertehokasta ja etenkin trendikästä. Siis juokseminen? Itse olin juossut aina, mutta en nyt nähnyt siinä mitään muuta kuin hyvin yksinkertaisen perustavan liikkua, joka tuntui itsestä hyvin luontevalta ja josta sain paljon energiaa. Samaan sarjaan voisin luetella vaikka ja mitä muuta, kuten myös tämän postauksen aiheen raakaleivonnan. Pitkän aikaa olen tätäkin trendiä seurannut vierestä haluamatta kuitenkaan hypätä trendin vietäväksi. Kunnes näiden pidempien herkuttomien kausien jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että kehoni ei oikein pidäkään enää jatkuvasta sokerista ja valkeasta jauhosta. Jotain hyvää on kuitenkin mukava välillä nakertaa ja suoda itselleen herkkuhetkiä. Siispä oli selvästi koittanut ensimmäisen raakakakkuni aika! Suklaisen sellaisen. Siitä tuli niin hyvä, että on varmaan tehtävä toisenkin kerran.







Raakakakkujen lisäksi olen innostunut hamstraamaan raakapatukoita ja koska täällä ne ovat selkeästi paljon edullisempia kuin Suomessa, olen niitä myöskin laittanut muuttolaatikoihin tyhjien kolojen täytteeksi. Mukavia pikkuylläreitä sitten Suomen päässä löydettäväksi. Säästöhän se on pienikin säästö :)!

Löytyykö teiltä samanlaisia outousluurankoja kaapista? Että ensimmäisessä aallossa ei voi lähteä vielä pioneerina smoothiebowleja tai sushiburritoja tekemään, vaikka ehkä vähän tekisikin mieli?  Että kaikki pitää vähän niinkuin keksiä itse?

Näiden kovin vaaleanpunaisen ja sydämenmuotoisen  linssin läpi otettujen kuvien myötä toivottelen teille oikein ihanaa ystävänpäivää! Jos siellä on raakaleivontaan jo siinä ensimmäisessä tai toisessa aallossa hurahtaneita, niin otan vastaan suosituksia hyvistä resepteistä! Vähän mielen päällä jo kutkuttaa päästä kokeilemaan jotain muutakin. Nyt on kuitenkin kakkuvuoat ja leivontavälineet pakattu jo laatikoihin, joten uudessa kodissa sitten!


/// Happy Valentine's Day everyone! Recently I've been pretty excited about raw baking and this is my first ever raw chocolate cake in the pictures. How tasty it was, so much fresher than a normal chocolate cake!

6 kommenttia:

  1. Herkullisen näköinen kakku!
    Hyvää ystävänpäivää!

    VastaaPoista
  2. Raakakakkuja minäkin peukutan. Itse olen tehnyt yhden kerran, jotenkin sen teko tuntuu työläältä, vaikka ei kai se sitä ole, jos omistaa tehokkaan monitoimikoneen pohjan tekoon. Blenderi kun ei oikein jaksa työstää pähkinöitä ja taateleita. Jos kahvilan tarjontaan kuuluu raakakakku otan aina sellaisen. Pullat ja muut valkoiset vehnämössöt ihan puistattaa nykyisin. Ruohonjuuri myy myös ihania raakakakku paloja.

    Hyvää ystävän päivää :))

    - Sirpa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, mulla ei ole edes monitoimikonetta. Vähän parempi sauvasekoitin sippasi vasta, kun olin sillä koittanut ajella kebablihaa :). Ostin sitten tänne viimeisiksi viikoksi kympin sauvasekoittimen ja sillä tämänkin kakun pohjan pienissä erissä sain muussattua. Pilkoin taateleita ensin veitsellä tosi pieneksi, niin sauvis ei ollu ihan niin kovan palan edessä. Ja pähkinöitä olin liottanut päivän verran, niin ne meni nopsaan sileäksi. Näitä on ehdottomasti kokeiltava muunkinlaisia. Otin jo mehua lingotessani kertaalleen sen hedelmämoskan talteen, josko siitä jotain kokeilisin. Mutta unohtui sitten se moska kaappiin vähän turhan pitkäksi ajaksi. Aivan mieletön olo tollaisen kakkupalan, vaikka vähän isommankin, jälkeen, kun ei tunnu yhtään ällöä sokerimyrkytystä ja -turvotusta kehossa.

      Hyvää ystävänpäivää <3!

      Poista
    2. Kiitos vinkistä Hanna! Täytyypä kokeilla sauvasekoittimella pohjan tekoa. Nauti viimeisistä
      viikoista siellä, hengessä mukana :))

      - Sirpa

      Poista
  3. Heh, täällä toinen samanlainen ilmoittautuu! Mua ärsyttää ihan vain se, että nykyään tuntuu, että kaikki menee ihan jokaisen idean perässä, mistä lehdet, some, jne. sillä hetkellä puhuu. Ja sitten ollaan vielä lisäksi niin fanaattisia, että tää on nyt se ainoa oikea asia. Mulla tää tosin menee niin pitkälle, että vaikka ihastelen blogeista esim. tuoksukynttilöitä jne, niin en varmasti osta itse yhtään sellaista ennen kuin aalto menee ohi. Sitten kun näkee kymmenenen lähestulkoon samanlaisen valokuvan samoilla filttereillä, niin tulee väkisinkin mieleen, että onko kaikki nuo hypetetyt asiat lähinnä sitä, että ihmiset koittavat vakuutella toisilleen, että ovat itsekin aallonharjalla. Siinä kohtaa siirtyy mulla sen kynttilän (juoksemisen tai mistä nyt onkaan kysymys) ostaminen/aloitus muutamalla vuodella, koska en halua olla osana päätöntä joukkoa. Tulee oikein kapinallinen olo, heheh.

    VastaaPoista

Olen iloinen, jos moikkaat Pastellimajassa käydessäsi!