NOTTING HILL - MILLOIN VOIN MUUTTAA?

Keskiviikkona kulutin kuopuksen kanssa päivän Lontoossa. Rattaiden takia päätin, että kävellen liikutaan niin paljon kuin mahdollista, sillä Lontoon metrotunneleissa yksin lapsen ja rattaiden kanssa kiipeily ei ole mitään kivointa puuhaa. Vain harvalla asemalla kun on hissejä. Ihmiset tosin osoittautuivat tälläkin kerralla avuliaiksi ja vaikka olisimme kahdenkin yllättävän hyvin pärjänneet, sain niilläkin päivän parilla pakollisella metrovälillä jonkun gentlemannin rapuissa kantoavuksi. 

Päätin jo edellisen Lontoon reissun jälkeen, että nyt kun ydinkeskusta ja kaikki tunnetuimmat nähtävyydet on kierretty jo useampaankin kertaan, tulevilla kerroilla voisin ottaa kohteeksi aina yhden alueen erityisemmin. Tämän viikon kohteena oli Notting Hill. Portobello Market ja kauniiden katujen ja talojen ihastelu. Rauhallisia katuja ja niiden kauniita taloja ihastellessa hujahtikin lähemmäs kolme tuntia. Matkakaveri ehti tässä jo lopulta nukahtaakin. Eriväristen talojen, koristelistojen sekä kukkaistutusten ihailu taisi olla ylivoimaisen väsyttävää puuhaa. Portobello Roadilla puolestaan kurkkasimme useammankin vanhaa tavaraa myyvän putiikin tarjontaan. Kamera oli matkassa, mutta sille tallentui vain muutama hassu räpsy. Siispä tämän jutun kuvat ovat suurelta osin puhelinlaatua. Erityisesti Notting Hillin idyllisimmillä ja rauhaisimmilla kaduilla minua jopa nolotti kaivaa edes puhelimen kameraa esiin. Paikalliset lapset palasivat juuri äiteineen tai lastenhoitajineen koulusta kotiin, naapuruston  (täydelliset) naiset kokoontuivat kaduille vaihtamaan kuulumisia aamun ostokset kasseissaan. Ihmiset tervehtivät luullen minuakin paikalliseksi. Upeimpien talojen kaduilla ei juuri muita turisteja näkynyt. Nämä talot jäivät siis ihan hienovaraisuussyistä kuvaamatta. Päällimmäisinä mielessä ajatusleikki, että oi jospa asuisinkin täällä. Valitsisinko nuo marmorirappuset vai vaaleanpunaisen oven. Ottaisinko mintulla seinämaalilla vai pysyttäytyisinkö turvallisessa ja tyylikkäässä valkoisessa. Milloin voin alkaa pakkaamaan?

Notting Hillistä suuntasimme kohti Kensington Gardensia ja sieltä leikkipuiston, karusellin ja jätskikioskin kautta Hyde Parkin halki Oxford Streetille. Muutama kauppa ja siinäpä se päivä hujahtikin, ennen kuin piti suunnata metroillen takaisin Heathrowta, jossa auto ja kuski  jo odottelivatkin. 

Nyt tosin kun taas Lontoon vauhtiin päästiin, niin aamulla päätimmekin suunnata taas auton nokan takaisin, tällä kertaa ihan perille saakka. Aikainen herätys ja toivottavasti mukava päivä lasten kanssa taas tiedossa. Kuullaan taas, instassa ekana!

PS. Jos nämä eri kaupungit ja niiden rakennusten julkisivut alkavat jo kyllästyttämään, niin ei huolta, keräilen täällä kulisseissa rohkeutta kertoa teille pian myös yhdestä samaan aikaan hirvittävästä mutta myös erityisen kutkuttavasta  asiasta, joka bloginkin sisältöön tulevaisuudessa tullee vaikuttamaan. Jotain muutakin on siis luvassa, kunhan tässä vauhtiin pääsen ;).

///Notting Hill, London. Can I start packing?