TÖISSÄ JA TYÖPÖYDÄLLÄ

Voihan mahtavaa, mikä päivä! Ulkona tarkeni tänään jo paitasillaan ja mitäpäs suomalainen muuta pitäisi Britanniassakaan enempää lähestyvän kesän merkkinä kuin koivun lehtien kasvua, huolimatta kaikesta siitä kukkaloistosta, mikä aloitti tulemisensa jo tammikuussa. Ja ne koivuthan ovat jo pienillä lehdillä ainakin meidän pihalla, joten kesä ei voi olla enää kaukana.

Päivässä oli erityistä myös se, että olin tänään töissä! Juhuu, tätä työntekoa on valmisteltu jo loppusyksystä saakka ja kaiken paperinpyörityksen kanssa prosessissa meni näinkin kauan. Ja kyseessä on siis ihan vain vapaaehtoistyöt tyttöjen koululla kahtena aamupäivänä viikossa. Mietin vain, minkähänlainen prosessi lienee aloittaa ihan oikea leipätyö täällä sitten mahdollisesti aikanaan? Tällä hetkellähän minulla ei muita vaihtoehtoja oikeastaan ole, liikkumavaraa töihin on juurikin tuon aamupäivän kahden ja puolen tunnin verran, kun nuorimmainen on koulussa.  Mutta vaikkakin noin vähistä työtunneista on kysymys, enkä hommastani saa penniäkään palkkaa, on todella mielenkiintoista ja mukavaa tarrata edes tämänkin verran työnsyrjään kiinni ja päästä tutustumaan brittiläiseen koulusysteemiin vähän lähempää, Mrs Meikäläisenä. Voi kuulkaa, erojahan on huomattu tässä vanhemmankin roolissa jo lukuisa määrä ja kylläpä vaan tänäänkin taas salaa hymyilytti, kun välitunnilla lapset eivät päässeet nurmikolle pelaamaan palloa ennen kuin välituntivahti oli omalla kädellään ensin testannut, oliko maa riittävän kuiva pelaamiseen. Voi sitä lasten riemua, kun nurmi oli todettu kuivahkoksi. Toinen välituntivahdeista pyöritteli puolestaan ihmeissään päätään, kun Suomesta ja suomalaisesta koulusta kysellessään satuin mainitsemaan, että Suomessa innokkaimmat saavat pelata jalkapalloa lumihangessa kahdenkymmenen asteen pakkasellakin. " Did you say minus twenty?!?"

Mutta eikös olekin vähintään loogista tälläisenä suurena työnteon päivänä kuvata blogiin palanen kodin työskentelytilaa? Näistä vapaaehtoishommista ei tosin työtä kotiin kannettavaksi riitä, joten saan jatkossakin pyhittää tuota pöytää enimmäkseen sekalaiselle kotityölle. Tänään fiilistelin sen ääressä uutta aarrettani.

Mulla on viimein uusi läppäri, jolta tätäkin postausta teille kirjoittelen. Ei pätki, jumita eikä hurise turhaan, ei tarvitse olla piuhassa kiinni kuin ladatessaan! Tovin hankintaa vastustettuani, en voi olla enempää tyytyväisempi, että mies sitten viikonloppuna otti ja lähti ostoksille. Olin jo unohtanut, miltä tuntuu kirjoittaa toimivalta koneelta. Ja kylläpä saikin ukkokulta erityismaininnan, kun oli pyytämättä hommannut vieläpä ihan oikeanvärisen koneen. Kyllä kelpaa nyt postailla! Mikäs sitä koneissa ylipäätään enempää merkkaisi kuin että sopivat sisustukseen ;)? Vähän tämä harjoitteluttaa vielä, brittinäppikseltä kun ei äät ja ööt löydy arpomatta. Jospa tällä taas porskuttaisi jonkun vuoden. 

Työpöydällä lojuu myös yksi keittiön seinälle aikomistani palmuvalokuvista, jotka vihdoin ja viimein sain kehitettyä valokuvajulisteeksi. Eihän siinäkään prosessissa kestänyt kuin melkein puoli vuotta. Julisteet odottavat sopivia kehyksiä vielä. Täytyy tsempata, ettei niiden "löytymisessä" kestä taas yhtä kauan. Instagramissa vilautinkin jo viikonloppuna kahta muuta julisteista mallattuna keittiön seinälle. Itse tykkään niistä tosi paljon ja niiden myötä keittiön valkoiseksi maalattu seinä saa viimein viimeistellymmän ilmeen. Jotain tekisi mieli askarrella myös tuosta marmorikuosisesta lahjapaperista.

Mutta nyt hei, lenkille lompsis! Uskaltaa hyvin lähteä tuonne pimeään juoksemaan etenkin nyt, kun kuningatar parkkeerasi yhden sotalaivoistaan jo toistamiseen tuohon meidän talon edustalle. Tosin, en tiedä, pitäisikö olla ennemminkin huolissaan, kun laivan etutykki osoittaa juuri meidän parvekkeelle?! Aika kärkästä maahanmuuttajakeskustelua tunnutaan täälläkin käytävän.

Tälläisissä sekalaisissa mutta hyväntuulisissa tunnelmissa tänään, mukavaa alkanutta viikkoa sinne itse kullekin! 

/// Workspace today. Celebrating my new volunteer job and new laptop :).