Loikkaus ajassa taakse päin, meidän viikon mittaiselle talvilomalle. Päätimme viimein kokeilla Kanarian sijaan jotain toista aurinkokohdetta, mieluiten vähän lämpimämpää. Vaikka täytyy myöntää, että kun kolme viikkoa ennen loman alkua vielä kohteen kanssa vatuloitiin, niin kiusaus oli kyllä suuri klikata se niin hyväksi koettu Bahia Feliz ostoskoriin. Liian pitkällä lentomatkalla emme halunneet tyttöjä vielä kiusata eikä viikon loman vuoksi olisi kovin järkevääkään ollut, joten kohteeksi valikoitui pari lentotuntia etelämpänä Afrikan länsirannikolla sijaitseva Kap Verde ja siellä Salin saari. Lontoosta lento kesti mennessä jopa alle viisi tuntia, tullessa kuusi.
Olin ehtinyt lukea Kap Verdestä hyvin ristiriitaisia ja mielipiteet jakavia arvosteluja lähinnä siihen liittyen, että saarilla ei ollut löhölomailun lisäksi juuri mitään muuta tekemistä ja kylillä nilkkaan kiinni käyvät kaupustelijat olivat pelottaneet turistit vähin äänin takaisin hotellille. Suhtauduimme itse asiaan niin, että löhö- ja uintiloma lasten kanssa viikon verran kuulosti juuri hyvältä ja toisaalta itse olin saanut ensimmäisen kokemuksen näistä kaupustelijoista joskus abiturienttina Egyptissä, joten näin kuusitoista vuotta myöhemmin saattaisin selviytyä tilanteista kylilläkin vähän vähemmällä hämmennyksellä ja suuremmalla menestyksellä ;). Siis luottavaisin mielin matkaan.
Kap Verde lunasti lähes kaikki arvostelunsa, lämpötila oli paljon korkeampi kuin Kanarialla, päiväntasaajan läheisyyden siis huomasi ja korkeat suojakertoimet olivat tarpeen. Keskellä Atlanttia sijaitsevat pienet saaret ovat suurelta osin tasaista hiekka-autiomaata, joten tuulen määrän voi päätellä ihan lyhyelläkin matikalla. Kohteessa oli siis todella tuulista, joka ei meitä niin paljon vaivannut kuin paikalle Suomesta lentäneitä turisteja. Liekö sitten syynä se, että täällä Walesissä Atlantin rannalla olemme ehtineet tottua tukan päästä vieviin tuuliin. Porottava aurinko mielestäni kompensoi tuulta aika mukavasti ja lasten kanssa olisi kyllä ollut melkoisen tukalaa ilman tuota tuulta.
Majoituimme ensimmäistä kertaa all inclusice-hotelliin. Melkoisen omatoimisiin lomiin tottuneina ja aika pienellä pärjäävinä sekä vaatimattomina ruokailijoina epäilimme tätä osaa lomasta varmasti eniten. Paikalle saapuessa valinta tosin osoittautui ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi lasten kanssa lomaillessa. Saaren isoimpaan pikkukaupunkiin Santa Mariaan oli hotellilta sen verran matkaa, että hankalaksi olisi mennyt ruokailun kanssa ilman all inclusivea. Hotellialueen lähellä ei ollut ravintoloita, eikä supermarketteja. Pringlespurkkikin maksoi hotellin pikkumyymälässä 4,5e. Vaikka täytyy sanoa, että sen kaltainen massamässäily ja vieläpä Afrikassa aiheuttaa kyllä kovinkin paljon ajatuksia allekirjoittaneessa. Todella ristiriitaista. Toisaalta tietoisena turismin elintärkeästä roolista noille pienille saarille sain ruokani vähän paremmilla mielin vatsaan saakka vielä viimeisenäkin päivänä.
Ja mitäpäs me sitten lomalla tehtiin? Sen jälkeen, kun ensimmäisen illan kutsumattamosta vieraasta, inhottavan isosta hämähäkistä hotellihuoneessa saatiin takaa-ajovoitto? No, loikoiltiin ja uitiin, ihmeteltiin kauniita rantoja ja upeaa merta. Syötiin, vähän lenkkeiltiin ja nukuttiin. Kauniisiin rantoihin pääset käsiksi näissä kuvissa, annos turkoosia aaltoenergiaa sinne korkeiden nietosten keskelle.
Täytyy sanoa vielä, että vaikka pikkuruiselle saarelle (länsirannalta pystyi näkemään itärannalla "surffaavat" leijat) saapui päivittäin uusia turisteja, tuntui kaikkialla olevan silti kummallisen rauhallista. Rannoilla lenkkeillessä sai olla välillä aivan yksin turkoosia merta tuijotellen ja tuulta tukassa kuunnellen, Jopa yli tuhat huonetta käsittävällä hotellialueellakin oli tilaa kumman paljon. Tilantuntua ja autenttisia fiiliksiä siis riitti kaikkialla muualla paitsi siellä hotellin massamuonalassa.
Hotellialueella en jaksanut kameraa juuri roikotella mukanani, mutta Santa Marian kylästä tuli napsittua jonkin verran kuvia. Ja niistä kaupustelijoistakin selvittiin ilman sen suurempaa puukilpikonnakuormaa kotiin tuotavaksi. Palaan Santa Mariaan vielä toisessa jutussa. Nyt hyvää yötä! Huomenna onkin jännä päivä, kun pääsen sydämen ultraäänikuvauksiin pitkään vaivanneiden rytmihäiriöiden ansiosta. Toivottavasti siellä on kammiot kohdillaan, pitäkääs peukkuja!
/// Lovely beaches of Sal Island in Cape Verde, where we spent the half term holiday in February.
Peukkuja pidetään ehdottomasti!
VastaaPoistaKauniita kuvia, alkoi meren kohina kuulua korvissa kun näitä kuvia katselee :) Aivan upean näköinen paikka! Terkkuja lumen keskeltä <3
Kiitos Tanja <3! Ja itselläkin tuntuu vielä aallon kohina korvissa ja lämmin hiekka varpaissa, täytyy palata näihin kuviin, jos tunne meinaa kadota :).
PoistaIhanalta näyttää ja varmaan ihan nappivalinta rantalomalle!
VastaaPoistaNo viikoksi oli tosi passeli kohde kyllä.
PoistaKiva kuulla Kap Verdestä, itsekin olen sitä vakavasti harkinnut matkakohteeksi mutta vielä ei olla sinne päästy. Tämä vahvisti sitä, että kyllä matka kannattaa. Ehkä ensi talvena?
VastaaPoistaMatkahaaveilu ja -suunnittelu on ihan parasta. Jos rauhaisaa oleilua ja kauniita rantoja kaipaa ilman sen suurempaa retkivalikoimaa (niitäkin toki saarella on), niin kyllä mä lähtisin Kap Verdelle uudelleen.
PoistaTsemppiä Hanna <3 ja ihana tulva lämpöä tuli näistä kuvista.
VastaaPoistaKiitos Heini <3, no panic! Ja oi, lämpöä on jo vähän ikävä, onneksi kesä tulee pian!
PoistaMinäkin pystyin aistimaan meren kohinan kuvien kautta! :) Aivan mielettömän upeita kuvia ja ihanat värit! Huippua kun teidän tytöt pääsee näkemään erilaisia paikkoja, ovat niin kokeneita matkailijoita jo. :) Ja olipas jännä sattuma, mullakin on kahden viikon päästä sydämen ultraääni, jota ennen tehdään holter-tutkimus. Olen jo sitä vähän jännittänyt, joten kuittaahan jossain välissä pienesti millainen se ultraäänitutkimus on. Kovasti peukutan, että kaikki on hyvin ja tsemppiä jänskään päivään! :)
VastaaPoistaNo onhan ne tietty jotain ehtineet jo nähdäkin. Pienempi ei enää välillä tiennyt, missä meidän entinen koti oli. Kyseli välillä, milloin mennään takaisin Kanarian kotiin :).
PoistaJa sattuipas samaan aikaan meille nämä. Uä ei ollut sen kummempi kuin eka uä raskaana ollessa. Täällä ei tuloksiakaan saa ennen kuin vasta jälkikäteen. Mullakin on holter tällä viikolla. Viimein, oon sitä jo viime vuoden puolelta odotellut. Tsemppiä sullekin! Jotenkin itse en osaa asialla niin stressata, mutta toki on hyvä tietää, jos jokin onkin pahasti pielessä.
Kap Verde on kiva kohde, oltiin siellä nelisen vuotta sitten. Pieni, söpö hotelli omalla rantapätkällä oli juuri sopiva rentoutumiseen :) meitä ei ainakaan kaupustelijat häirinneet ja tekemistäkin oli juuri sopivasti, lomalla ei aina niin kauheasti tarvitse tehdäkään. Tykättiin myös ilmastosta, juuri sopivan lämmin!
VastaaPoistaIhania kuvia, tuli heti hurja kaukokaipuu Kap verdelle!
Wau, mistä te löysitten "pienen söpön hotellin"? Meidän hotelli ja kaikki muutkin mitä katselimme, olivat aika megaisoja komplekseja. Tosin sinnekin porukka vaan jotenkin hävisi ja yleisvaikutelma oli rauhallinen. Ja totta, lomalla ei aina tosiaan tarvitse olla sen ihmeempää tekemistä, mulla jäi suurin osa kirjoistakin lukematta.
PoistaVielä 4 vuotta sitten Santa Mariassa oli pieni hotelli nimeltä O'djo d Aqua :)
PoistaSaattoihan siellä nytkin olla pieniä hotelleja, mutta eivät vaan pistäneet niin silmään katukuvassa. Isommat kompleksit olivat sitten suurimmaksi osaksi siellä ympäristössä.
PoistaOiih, näyttää ihanalta. Viimeksi pohdittiin Dubain ja Kap Verden välillä ja silloin valittiin Dubai. Ehkä ens kerralla sitten tuonne :)
VastaaPoistaNäissä matkakohteissa joutuukin tekemään aina kiperiä valintoja. Mutta onneksi tulee aina seuraava loma:).
PoistaIhania kuvia, jälleen kerran :) Muutamaan kertaan olen miehelle ehdotellut Kap Verdeä lomailukohteeksi, mutta ei ole vielä innostunut juurikin edellä mainittujen syiden vuoksi :D Mutta juuri tuollaiselle löhöily/lepolomalle sinne olisi varmasti ihana mennä! <3
VastaaPoistaVoihan mies, voit kertoa, että kyllä sieltä ihan hengissä selviää :).
PoistaIhanan näköisiä rantamaisemia!
VastaaPoistaTsemppiä tutkimuksiin, toivottavasti kaikki on kunnossa. Minä kärsin tosi runsaista (useita kymmeniä päivässä) rytmihäiriöistä kuukauden ajan tuossa vuoden vaihteessa, mutta ne onneksi loppuivat. Tutkimuksia ei ole siis ainakaan vielä tehty...
Rantamaisemiin ei koskaan kyllästy, eihän ;)? Toivotaan tosiaan, että kaikki on vain hyvänlaatuista. Mulla näitä on ollut jo yli parin vuoden ajan, en vaan ole koskaan päässyt lääkäriin. Mulla tuntuu välillä, että ei ole normaalia sykettä ollenkaan, paitsi urheillessa, silloin olo on yhtä häiriötä. Jospa niille löytyisi joku selitys. Kovasti uskon, että ne on ihan harmittomia nuoren terveen ihmisen rytmihäiriöitä, mutta eihän sitä koskaan tiedä, siksi päätin viimein ottaa asiasta selvän.
PoistaVOI EI HANNA! Enkeli mukaan tutkimuksiin ja muuallekin! Toivottavasti ei ole mitään vakavaa.
VastaaPoistaVanha vaiva, joka ei poistunutkaan, kun stressit saatiin aisoihin. Toivottavasti ei tosiaan vakavaa ja saan terveen leiman. Kiitokset, enkelit istuvat olkapäällä jo <3.
Poista